Hyvää YK:n Ihmisoikeuksien päivää, ystävät

Tänään YK:n ihmisoikeuksien julistus täyttää 60 vuotta. Meille suomalaisille tämän julistuksen useimmat artiklat ovat toteutunutta hyvää. Tosin: täällä kotomaassa on niin, että jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset, mutta maailmanlajassa vertailussa asiat meillä ovat edelleen erittäin hyvin.
Nostan oman tarkasteluni polttopisteeseen 23. artiklan, jota Suomessa pyritään vähättelemään ja sitä kautta epätasa-arvo, ja sen mukana myös levottomuus, pyrkivät omaan yhteiskuntaamme:
23. artikla.

Jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan.
Jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä.
Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon ja jota tarpeen vaatiessa täydentävät muut sosiaalisen suojelun keinot.
Jokaisella on oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa puolustamiseksi.

Toinen artikla, joka kotoisten poliitikkojen muistissa toisinaan hämärtyy, on artikla 25:

Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta.
Äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun. Kaikkien lasten, riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa tai sen ulkopuolella, tulee nauttia samaa yhteiskunnan suojaa.

Kirjoittelin tänään asiasta myös toisaalle, hieman toisesta näkökulmasta.