Kävimme tänään Verlassa.
Olen rakastunut tuohon paikkaan. Verla on kuin rakkauslaulu ikäihmisille, hitaudelle ja itse asiassa siinä sivussa ekologisuudelle, voiton maksimoinnin halveksunnalle.
Ja paikka on kaunis.
Olkoonkin, että tehdas ehkä tarjosi niin monelle naiselle töitä syystä, että naisilla oli puolta pienempi palkka kuin miehillä - siitä huolimatta moni arvo oli myös kohdallaan.
Käsipahvia tehtiin pelkästä kuusipuusta ja vedestä. Työ oli työvoimavaltaista. No, ennen suurlakkoa työtä tehtiin 12 tunnin vuoroissa kuudesta kuuteen, mutta sitten kolmevuorotyönä.
Ikäihmisiä ei häädetty tarpeettomina ennenaikaisesti työpaikoilta, kutentuotonnollisessa työssä tehdään nykyisin pääsääntöisesti ja palveluammateissakin erittäin paljon.
Esimerkiksi pahvinlajittelija Maria Mattsson, jonka jalajnjäljet ovat syöpyneet jälkikäsittelyhallin lattiaan, oli Verlassa töissä 52 vuotta. Mattsson jäi eläkkeelle 77-vuotiaana ja silloinki tietääkseni sillä diilillä, että tarvittaessa voi tulla antamaan kiireapua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti