Kirkon tiedotukseskuksen tuottama Yle1:n Horisontti-ohjelma avasi melkoisen etiikkakeskustelun. Keissinä oli sikiöseulonta ja siinä keskustelussa haastateltiin äitiä, joka kertoi vammaisen lapsen odottamisessa ja siitä, miten terveydenhuollon henkilöt kannustivat häntä aborttiin.
Ohjelma oli kokonaisuudessaan, moninaisine asiantuntijahaastatteluineen, hyvä keskustelun avaus.
Se muun muassa paljasti, että nykyisin terveydenhuollossa aktiivisesti kannustetaan aborttiin ja toisin päättävät vanhammat jätetään herkästi yksin. Vaikka lainsäädännössä annetaan päätöksenteko vanhemmille, yhteiskunnassa vallitseva arvopohja ohjaa alan toimijoita herkästi perustelemaan kaikkea toimintaa taloudellisilla perusteilla. Vanhemmat, joille vammaisen lapsen oikeus elämään on ihmisoikeus, joutuvat kokemaan terveydenhuollon ammattihenkilöiden taholta syyllistämistä.
Ajan ilmiö on myös se, että nykyajan vanhemmissa on suuri joukko ihmisiä, jotka ikään kuin vaativat terveydenhuollolta sitä, että tämä hallitsee aukottomasti raskausdiagnostiikkaa eikä tee virheitä, jollaiseksi nämä vanhemmat katsovat esimerkiksi sen, että heille syntyisi vammainen lapsi.
3 kommenttia:
Nuori sikiö kohdussa on toki eri asia kuin vammainen lapsi, jolle kehittyvät tietoiset aistimukset ja aikanaan minäkokemus kuten me sen tunnemme. Raja on tietysti veteen piirretty viiva.
Eilen taas näytin opiskelijoille Ihmisoikeuksien julistusken 18. ja 19. pykälää puhuessamme uskonnon- ja sananvapaudesta. Siksi huomasin tuon linkin tuossa sivullasi.
Tähän aiheeseen kuuluu mietintä siitä onko eläminen oikeus ja/vai velvollisuus.
Anonyymi, itse en ole aivan varma tuonkaan tietysti-lausuman oikeellisuudesta. Näin olen kuullut tosiaan usein selitettävän, mutta mihin selitysmalli perustuu, on tärkeä asia sekin, sillä lähtökohta vaikuttaa loppupäätelmään ratkaisevasti.
MM, nämä ovat niitä tärkeitä kysymyksiä minunkin mielestäni.
Lähetä kommentti