2.9.12

Vanhusten hoidon etiikka huolestuttaa

Vaasassa terveyskeskuksen yhteydessä olevalla pitkäaikaisosastolla että kuntoutetun aivohalvauspotilaan omaisille sitkeästi hyväksyttäväksi päätöstä, että läheistämme,  iäkästä sotaveteraania, ei hoideta, jos hän sairastuu keuhkokuumeeseen.

Kyse ei nyt siis ole mistään elvytyskieltoasiasta, vaan sairaaloissa yleisestä taudista, joka on hoidettavissa antibiooteilla - tai jos ei ole, potilas menehtyy.

Lääkärit ovat ilmeisesti jo ottaneet ihmisen elämän omiin käsiinsä. Nyt ei ole  kyse siitä, mistä eutanasiakeskustelun käynnistänyt Juha Hänninen puhuu - kuolevan potilaan tuskien päättämisestä - vaan nyt on kyse siitä, onko hoitavalla lääkärillä jokin oikeus päättää, että henkeä uhkaavia sairauksia ei hoideta, vaan aannetaan potilaan aktiivisesti kuolla jättämällä hänet ilman hoitoa.

Me läheiset huolestuimme jo siinä vaiheessa, kun aivohalvauksen jälkeen potilaalle ei annettu lainkaan ravintoa pitkiin aikoihin - pelkkää nesteytystä. Vanhus kuivui kokoon. Nyt ei siis ole kyse hoitajamääristä eikä vaipanvaihdoista, vaan siitä, että ravintoliuosta ei annettu.

Yleensä en ole pitänyt tapanani kirjoittaa blogissani asioista, jotka koskevat läheisten etua.  Tällä kertaa kirjoitan, sillä potilasvahinkoilmoituksen tekeminen siinä vaiheessa, jos hoitamattajättämisratkaisu tuottaa tuloksena rakkaan läheisemme kuoleman, nämä kirjoitukset ovat peruuttamatta liian myöhäisiä tässä asiassa.

Tätä asiaa on pohdittu netin keskustelupalstoilla kaikesta päättäen paljon. Vanhustenhuollon ja vanhusten hoitamisen eettisten periaatteiden pitää olla nähtävillä meille kaikille: keta hoidetaan, ketä ei, jotta emme joudu ymmärtämättömien, kokemattomien tai sydämettömien ihmisten käsiin.

Ei kommentteja: