Elokuva on saanut parhaan käsikirjoituksen Oscarin ja parhaan miespääosan Oscarin, mielestäni ansiosta.
Se, mikä leffan teki niin hyväksi omasta mielestäni, oli, että muiden parhaiden elokuvien tapaan elokuva ei ollut yksipuolinen, henkisesti mustavalkoinen, vaikkei se jättänyt epäilystä siitä, kenen puolella se on.
Elokuva ei peitellyt homoyhteisön parinvaihtoaktiivisuutta eikä vaiennut siitä, että yhteisössä on rikkinäisiä ihmisiä, joiden itsemurha-alttius on paljon suurempi kuin heteroenemmistön keskuudessa. Elokuva ei antanut näihin kysymyksiin välttämättä vastauksia.
Elokuvan sankarin mustat varjot myös näytettiin: valta toi mukanaan kovuutta, joka ei enää sitten jättänytkään mahdollisuutta inhimilliseen hyvyyteen.
Jäin pohtimaan elokuvan katsottuani, onko psykiatrisen avun tarve USAn homoyhteisössä tabu ja onko ehkä niin, että yhteisö suorastaan torjuu sen mahdollisuuden, että yhteisön jäsenillä voi olla tässä suhteessa avun tarvetta.
http://www.imdb.com/title/tt1013753/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti