Viimeksikuluneitten muutaman vuoden aikana olen kadehtinut moralisteja, ihmisiä, jotka ovat asettuneet toisten yläpuolelle ja sieltä ampuvat palavia nuoliaan meidän pulliaisten niskaan, jotka emme täytä moralistien mittaa.
Onhan se kai hyvä, että on niitä, jotka sanelevat toisille sääntöjä. Kateellisena kuvittelen, että olisi kohtuullista, että moralistit eläisivät itsekin moitteetta.
Mielessäni on tällä kertaa kysymys, onko moraalisesti oikein käyttää työaikaa työskennellessään esimerkiksi yliopiston rahoituksella tai apuraharahoituksella moralisoida muita ihmisiä, jotka ajattelevat toisella tavalla kuin moralisti, jos apuraha tai palkka ei ole kohdennettu moralisointiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti