Onko hallitus nyt aikeissa ottaa merkittävän askelen eriarvoistavaan yhteiskuntaan?

Kuumimpana kesäpäivänä ja olympialaisten ensimmäisenä viikonloppuna poliisijohtaja Robin Lardot astui televisiokameran eteen esittämään, että rikolliset jätetään yhteiskunnan tukien ulkopuolelle: työttömyyskorvaukset ja asumistuet otetaan pois, lapsilisiin ei vielä tänään Lardot ottanut kantaa. On kuulemma oikein hallitusohjelmassa nämä suunnitelmat, joten ei pidä ottaa mätäkuun juttuna.

Mistä uudistussuunnitelmat kertovat?
Kertooko se siitä, että poliisilta on leikattu määrärahoja niin paljon, että poliisi on alkanut katsella sosiaalibudjetin puoleen tai että poliisi katsoo, ettei se kyksene enää torjumaan rikoillisuutta ja että rikolliset kiristetään rahan voimalla kaidalle tielle?

Mihin uudistus johtaa?
Rikoksen poluille astuneet joutuvat hankkimaan rahaa entistä tehokkaammin ja rikollisuudesta tulee nykyistä järjestäytyneempää, täytyy rikollistenkin syödä ja asua.
Perhetukiin puuttuminen tehostaa jo ajat sitten käynnistettyä eriarvoistumista. Osa rikollisista toki on niin hyvin toimeentulevia, että tällainen rankaisu ei heilauta heitä mihinkään. Talousrikolliste lapset tuskin mieron tielle joutuvat eivätkä myöskään moottoripyöräjengien ydintoimijat.

Nykyisinkin suuri osa perhetuista ja työvoimapoliittisista tuista menee parempiosaisille siksi, että moni tuet on sidottu ansiotasoon. Heikossa asemassa olevien perheiden elämänmahdollisuudet kapenevat entisestään ja mahdollisuus, että lapset syrjäytyvät, saavat mielenterveysongelmia, joutuvat kiusaamisen kohteiksi tai joutuvat osallistumaan rikolliseen toimintaan, kasvavat. Syrjäytymisen syveneminen, järjestäytyneempi rikollisuus ja turvattomuuden lisääntymoinen, siihen kaavailtu uudistus nähdäkseni johtaa.

Vanhaa ja uutta Helsinkiä

Helsinki ennen ja nyt

Tervetuloa katsomaan Helsinki-albumiani, joka etenee hitaasti. Vanhat kortit ovat isäni tädin jäämistöstä. Oma äitini on antanut niitä lainaksi. Korttien kuvaaminen vaatii aikaa. Tässä kuitenkin muutama uusi.

Hyvää kesää

Kallis sananvapaus

Nuori mies selitti meille vanhemmille kuulijoilleen, miksi netissä esiinnytään anonyymeina: hänelle oli itsestäänselvää, että työnantajat googlaavat työnhakijaa ja raakaavat pois kaikki ei-toivottavia mielipiteitä esittäneet hakijat ja että on paras sanoa ajatuksensa anonyymisti.

Itse olen pyrkinyt kirjoittamaan omalla nimelläni netissäkin asioista, mitkä koen tärkeiksi. Olen myös kertonut keskusteluissa mielipiteeni senkin uhalla, että tämä on maksanut minulle itse asiassa useammankin työpaikan, ja itse asiassa jossain mielessä koko uran. Sananvapaus on itselleni suuri arvo, samoin kuin ajatuksen- ja uskonnonvapaus. SItä tulee käyttää, käyttää oikein, ja sitä tulee vaalia. Maailmassa on liian paljon paikkoja, joissa kansalaisvapaudet ovat vähissä.
Sääliksi käy nuoria, jotka ovat uransa alusta lähtien joutuneet markkinavoimien hiljaisen sensuurin vaientamiksi.
Tämä hiljainen markkinavoimien sensuuri ei edistä avointa yhteiskuntaa.

Lapset – toisarvoisia vuokralaisia?

Jakomäen kiinteistöt ei ainakaan saa täysiä pisteitä tämän vuokrataloyhtiön kiinteistönhoidosta. 15 vuotta pihassa on ollut sama hiekkalaatikko. Hiekkaa on vaihdettu muutaman vuoden välein, hiekkalaatikkoa ei vielä koskaan. Kiinteistöherrat ovat tehneet muutaman tarkastuksen ainakin takavuosina tsekatakseen, onko laikkipaikka EU-direktiivien mukainen. Sen tuloksena kiipeilytelineen alle pantiin karkeampaa hiekkaa ja keinujen alle muovialusta.

Lumen alta paljastui keväällä lahonnut hiekkalaatikko. Kesäkuun alussa, parhaaseen hiekkalinnojentekoaikaan, laho laatikko oli kuin siili: kahden ja puolen tuuman rautanauloilla somistettu. Juhannukseksi piha oli siivottu: hiekkalaatikko oli viety kokonaan pois ja hiekatkin kaivettu kuopalle (tosin vieläkin sieltä löytyy rautanauloja). Vielä juhannusaamuna 2-vuotiaan isä löysi leippipaikalta ruosteisen ruuvin. Saahan nähdä, saavatko lapset hiekkaa tai laatikkoa ennen lumia, asukkaiden luottamushenkilöillä kun ei heilläkään enää taida olla hiekkalaatikkoikäisiä lapsia.

Edit. 4.7.  Nyttemmin on hiekkalaatikon jäänteet poistettu kokonaan ja hiekan tilalla on sitten kuoppa. Paikalla leikkii päivittäin muutama pikkuinen kiharapää. Varmaan, kun kiinteistöyhtiön sedät ja tädit tulevat kesälomaltaan he alkavat toimia asian hyväksi. Hiekkalaatikko saadaan todennäköisesti käyttöön jo ennen lumia, kertoi luottavainen äiti eilen hiekkakuopan reunalla.

Edit 5.7. Tänään tuli työkolonna paikalle ja pisti leikkipaikan kuntoon. Määrätietoisten toiminnan selitys löytyi pian: eräs vuokralainen, isoäiti, lähetti sähköpostia kiinteistöyhtiöön aamulla. Täytyy näköjään näitäkin muistuttaa olemassaolostaan, ja lasten olemassaolosta niin asiat tulevat kuntoon. Suurin osa heinäkuusta on nyt siis pelastettu kyseisen yhtiön ipanoilla.

Yliopisto, kirkkopolitiikka ja yksityinen bisnes

Teologinen tiedekunta lähetti minulle eilen mainoksen uudesta verkkolehdestä. Lehden jo tunnettekin: http://www.kirkonkellari.fi/

Teologisen tiedekunnan tiedottajan kirjoittama tiedote viittaa teologisten tiedekuntien verkkosivustoon http://www.teologia.fi/ . Näytti siis vahvasti siltä, että kyseessä on teologisen tiedekunnan, kirkkopoliittisesti värittynyt, julkaisu. Kyseessä on kuitenkin kaupallinen verkkolehti, joka ei yllättäen olekaan yliopiston julkaisu lainkaan, vaikka toimittajille suunnattu tiedote siihen viittaa. Kyseessä on yksityisen yrityksen bisnes. Asiaa ei muuta se, että päätoimittaja on töissä teologisessa tiedekunnassa.

Teologisen tiedekunnan sähköpostituslistat ovat nähdäkseni yliopiston omaisuutta ja nyt itseäni kiinnostaakin, voiko niitä käyttää mainostarkoituksiin. Itsekin olisin kiinnostunut ostamaan tai saamaan ilmaiseksi näitä toimittajien yhteystietoja :) Asia kiinnostaa itseäni, paitsi asianosaisena, myös siinä mielessä, mihin yliopistojemme teologisten tiedekuntien resursseja käytetään.

Eli: tietääkö joku, millaiset pelisäännöt yliopistolla on tiedotuksen yhteystietojen luovuttamisessa? Yksityisellä sektorilla osoitteistoin ottaminen omiin tarkoituksiin olisi näet potkujen aihe monessa firmassa. Itse en suurin surminkaan ottaisi työnantajani yhteystitoja, vaikka olen ne monelta osin itse kerännyt, esimerkiksi askartelukirjamme mainostustarkoituksiin.

Olen toimittajana tilannut, paitsi lääketeiteen yliopistotiedotteita, myös teologisen tiedekunnan tiedotteet ihan vain siksi, että on mukava seurata vanhan opinahjonsa kuulumisia. Toimittajana en ole juuri teologian tai kirkon asioista viime vuosikymmeninä kirjoitellut, ei ole ollut tilausta. Olen palvellut kolmatta sektoria ja bisnesmaailmaa.

Tämä kirjoitus on julkaistu Kotimaa24-blogissani tänään otsikolla Yliopisto, kirkkopolitiikka ja yksityinen bisnes. Toivon kaiken keskustelun aiheesta sinne.

Sosioekonomisten terveyserojen anatomiaa

Sosiaalipolitiikan ja terveysjournalismin sekä terveyteen liittyvän poliitisten päätöksenteon seuraaminen on nykyisin itselläni sen varassa, mitä ennätän arkityötäni, joka suuntautuu pikemminkin työhön Suomen rajojen ulkopuolella.

Tänään bongasin linkin ja sen takaa jutun, jonka tahdon esitellä. Kyseessä on erikoistutkija Ritva Prättälän artikkelia esittelevä tiedote Thl:n sivuilta: http://www.thl.fi/fi_FI/web/kaventaja-fi/ajankohtaista/kavenna-kanssamme/prattala.
Juttu viittaa Lääkäri-lehden artikkeliin, johon meillä ulkopuolisilla ei ole pääsyä. 

Sen sijaan
Lääkäri-lehden kommentti-jutussa professori Eero Lahelma ottaa asiaan kantaa. Lahelma haastaa poliitikot vastuuseen:

Terveys- ja kuolleisuuserojen raju kasvu antaa vakavaa ajateltavaa kansalaisille ja sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, mutta ennen muuta poliitikoille ja päättäjille. Avuksi kannattaa ottaa sosiaali- ja terveysministeriön terveyserojen kaventamisohjelma (7). Siihen on kirjattu monia keinoja, joilla terveyseroja voidaan torjua.

Ritva Prättälän tutkimusbibliografiaa Thl:n hakukoneella.

NIMBYt - koulutetumpiako?

Telkkariuutisissa tänään Suomen ympäristökeskuksen joku asiantuntija selitti nimby-ilmiötä sillä, että ihmisten koulutustaso on noussut. Kaikissa kunnon uutisissa on asiantuntijoita (asianosaiset saattavat toki unohtua).  Nyt jäi perin epäselväksi, mihin tutkimuksiin tutkijan lausunto perustui. Oma luuloni on, että kyse ei kuitenkaan olisi koulutustason kohoamisesta, vaan ihan yksinkertaisesti itsekkyyden ja ahneuden kasvusta.

Asuin nuorena kaupungin vuokra-asuntoalueella, jossa vastustettiin jyrkästi päihdeongelmaisten asuntolaa takapihallemme. Myöhemmin asuin pihapiirissä, missä oli kahdenkinlaisia asuntoloita. Ongelmiakin oli, elämä on rosoista, mutta elämä on rosoista myös keskikaupungin arvokiinteistöissä. En tiiä, missä koulutetumpia ihmisiä asui, ehkä keskikaupungilla, mutta ainakin siellä on arvokiinteistöjä ja ympärillä oleva köyhyys tuottaa markkinahäiriöitä. Vaihtoehto.

Vanhuksen omat arvot pitää asettaa etusijalle hoitopaikkapäätöksissä

Pitkinä pääsiäispyhinä itselläni on ollut aikaa ajatella muun muassa arvoja, joille yhteiskuntamme rakentuu. Oma ikääntymiseni ja läheisten ikääntyminen saavat mietteliääksi.
En nimittäin tahtoisi suurin surminkaan joutua asemaan, johon joku helsinkiläinen vanhus joutuu, ellei ole jo kuollut, kun oikeusistuin päätti, että kotihoito voi kaikin mokomin vaihtaa vanhuksen yövaippaan ja yöpukuun neljältä iltapäivällä eikä siihen ole nokan koputtamista kenelläkään.
En tahtoisi itse myöskään joutua siihen tilanteeseen, että kotikaupunkini päättää sijoittaa minut vieraalle paikkakunnalle, kauas läheisistäni, kun tarvitsen hoitopaikan. Kuka minua sitten ehtisi ruokkia, jos lapset eivät pääse ja jos käy niin, että puoliso on sijoitettuna toiseen hoitolaitokseen. Jos puoliso on samassa ja meille annetaan lupa tavata toisiamme, voimme tietysti ruokkia toinen toistamme sen mukaan onko hyvä vai paha päivä.


Edellä kuvaamani ei kuitenkaan ollut syy tähän postaukseen.
Syy oli yksinkertaisesti se, että tahtoisin viettää heikon vanhuuteni ystävieni seurassa, niiden parissa, joilla on samantapainen arvomaailma kuin itselläni. En tahtoisi, että Helsingin kaupunki päättää asiasta.
Silloin, kun en enää itse jaksa valita televisiokanavaa tai en osaa vaihtaa radion kanavia, voisin kuitenkin saada elää kristillisessä ilmapiirissä, vaikka minulla ei ole niitä suuria rahoja, jotka avaavat pääsyn melkein millaisiin ratkaisuihin itse ikinä mielin...
Etelä-Euroopassa kirkko pitää yllä vanhustenhoitoa. Minulle sekin olisi mukavampaa kuin siivousfirmojen ylläpitämä palvelu, jossa laitos pitkälti määrää, miten voin elää ja uskoa. Tahtoisin säilyttää omat ihmisoikeuteni mahdollisimman pitkälti ja sitten, kun olen niin höperö, että en oikeasti kykene pitämään itsestäni enää huolta, tahtoisin, että ne, jotka rakastavat minua, voisivat todellisesti päättää puolestani.
En usko olevani mitenkään outo ja ainutkertainen toiveissani.

Tänään päiväkävelyllä keskustelin puolisoni kanssa aiheesta. Kävi ilmi, että kaupunki päättää puolestani, mihin joudun, kun joudun laitokseen; itselläni tai läheisilläni ei ole asiaan juuri mitään vaikutusmahdollisuuksia.
Moni yksittäinen omainen ja vanhuksia kunnioittava poliitikko on nostanut asian esille. Viimeksi vanhustenhoidon välikysymys hautautui eduskunnassa muistaakseni Matti Vanhasen lautakasan taakse. Kansanedustaja, lähihoitaja Tarja Tallqvist on uhrannut vuosia vanhusten aseman parantamiseen ja sysännyt liikkeelle kansalaisliikkeitä. Hänenkin ponnistelunsa ovat valuneet hiekkaan.
Kun toimittajana kävin aikoinani haastattelemassa Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaista, tämä kertoi, että kaupunki tilaa suurilta palvelujentuottajilta palvelut, ei pieniltä.
Niinpä niin, pienet eivät pärjää tässä kilpailutuksen ja tilaaja–tuottaja-maillin yhteiskunnassa. Minusta kaupungille pitäisi olla aivan samantekevää, kuka palvelun tuottaa, jos vanhus saa vaikka palveluseteleillä valita itse, mihin tahtoo mennä hoitoon: tahtooko 200 kilometrin päähän lapsistaan, tahtooko siivousfirman tai virolaisen yrityksen ylläpitämään yksikköön vai tahtooko yksityisten ylläpitämään, ehkä vaatimattomaankin yksikköön, missä samoista asioista kiinnostuneet, vanhat opiskelukaverit, perheystävät, samaa harrastavat, samoin uskovat tai jollain muulla tavoin yhteisöllisesti nivoutuneet ihmiset voivat tukea toisiaan ja järjestää toisilleen pientä puuhaa ja virkistystä, jaksamisen mukaan.
Näin vanhusten yhteisöistä voisi tulla voimavarapankkeja, paikkoja, missä parempikuntoiset tukisivat heikompikuntoisia, iloisemmat rohkaisissivat masentuneita eikä henkilökunnalle annettaisi valtaa rajoittaa ihmisoikeuksia ja kansalaisvapauksia.

Laiturialueitten kunnossapito luokatonta

Nuoret ja vanhat suunnilleen konttasivat Kauniaisten asemalla tänään. Kukaan ei vaivautunut hiekottamaan. Kannattaa tehdä korvausvaatimukset vaihingon sattuessa ainakin.

Edit. klo 18
Konduktööri selitti asiasta kärsineelle matkustajalle, että kunnossapito on ulkoistettu jollekin firmalle. Netti kuitenkin kertoo. että laiturialueiden kunnosta vastaa Liikennevirasto. Vastaa ja vastaa, ainakaan Kauniaisissa asia on näköjään jäänyt periaatetasolle.
Kun vanhemmanmallinen paikallisjuna pysähtyi laituriin, vaara että joku liukastuu noustessaan junan alle oli ilmeinen. Pelkkä ajatus puistattaa vieläkin.
Kertokaa te, jotka olette hakeneet vahingonkorvauksia, mikä taho on vastuullinen.

Ei Guggenheimia, sori

On tärkeää, että julkiset varat suunnataan sinne, missä niitä kipeästi tarvitaan: tuloerojen ja terveyserojen tasoittamiseen sekä vanhusten ihmisarvoiseen kohteluun ja tasa-arvoiseen koulutusjärjestetlmään, joka mahdollistaa varallisuudesta riippumattoman mahdollisuuden opiskella lahjojensa ja taipumustensa mukaiseen ammattiin.

Suomalainen tulonsiirtojärjestelmä on jo pitkään kehittynyt vinoon suuntaan: tulosnsiirrot painottuvat varattomien perheiden sijaan varakkaille. Hyvä universalistinen sosiaalipolitiikan perusta on kääntynytkin Suomessa irvikuvakseen 90-luvun laman jälkeisenä aikana. Julkinen tuki valuu yksityisille pörssiyrityksille ja parhaassakin tapauksessa ansiosidonnaisten etujen laskentaperusteen kautta niille, jotka kykenisivät itsekin maksamaan laskunsa, mutta liian pienelle palkalle tai valille työtä jätetyt ja rattaisiin rusentuneet jätetäänpärjäilemään vähillä tuilla (tuet voivat toki köntässä näyttää suurilta, mutta yksilökohtaisesti laskien ne harvoin riittävät kunnolla). Toki ministeriöiden tutkimuksissa asia on saatu näyttämään eri valossa, ikään kuin vähävaraisia tuettaisiin enemmän, mutta arkielämä näyttää, että tasa-arvosta ollaan kaukana: rikas pääsee hoitoon, köyhä, varsinkin työtön, jää vaille tarvitsemiaan palveluita.

Nyt Helsingin valtuusto keskustelee toimittajien ja ties kenen kanssa vakavissaan siitä, kuinka suurella osuudella kaupunki ja mahdollisesti valtio tulevat rahoittamaan Guggenheim-nimistä brändiä Helsingissä. On kuin näkisi unta: pelastamme eläkeyhtiöitä, jotka ovat sijoittaneet rahojamme Kreikkaan ja nyt pistämme liikenevät julkiset rahat kulttuurin seiniin.
Minusta olisi, anteeksi nyt vain, parempi rakentaa kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, jos rakennusalan työllisyydestä ollaan huolissaan. Jos kulttuurialan työpaikoista ollaan huolestuneita, ei vähäisiä ihmisiin sijoitettavia rahoja kannata hajasijoittaa taas uuteen pisteeseen. Olemme kaikki lapsina kai kuulleet jutun hölmöläisistä, jotka pidensivät peittoa.

Edit: 28.2.klo18.50

Keskustelussa esimerkikiksi Helsingin Kokoomuksenkannattajia: http://www.helsinginkokoomus.fi/sitenews/news/-/ids/28/nid/47507

ja http://www.kaikupuro.fi/SariSarkomaa/?p=1502

Ja vasemmistoleirissä:
http://www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/paakirjoitus/2717483/kayko-guggenheim-kukkarollasi

Keskustapuoleesta:
Laura Kolbe
http://laurakolbe.blogspot.com/2012/02/guggenheim-new-yorkissa-ja-helsingissa.html
ja Pekka Mervola:
http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/arhinmaki-kovin-topakkana/989398

Vihreät DeGröna eivätkä demarit näytä puhuvan samaan aikaan terveyeroista ja Guggenheimista kovin hanakasti, kun ei nouse hauissa. Kannatusta ja pilkkaa on molempia sen sijaan samassa puolueessa mitä ilmeisimmin.

Ikäihmisille opastusta netinkäyttöön

Sivustolta http://www.nettinurkka.fi/
löytyy ikäihmisille opastusta netin maailmaan.

Täältä löytyy tietoa ja näkökulmaa nuoremmillekin :)

Hyvää uutta vuotta kaikille

Hyvää joulua

Nyt politiikkaa asiasta ja asian vierestä

Presidenttiehdokas Paavo Lipponen otti presidenttiehdokas Timo Soinin möyhennettäväkseen päätoimittajayhdistyksen järjestämässä kaikkien ehdokkaiden yhteisessä vaalipaneelissa. Lipponen tivasi Soinilta tämän kantaa siihen, saako raiskattu nainen teettää abortin.
Katselin ällistyneenä näytelmää: Populisti oli tällä kertaa Lipponen, ei Soini, jonka aborttikanta on roomalaiskatolisen kirkon opetuksen mukainen, eikä siis vähimmässäkään määrin populistinen.
En kuitenkaan povaa Lipposelle äänivyöryä tämän avauksen perusteella, sen verran läpinäkyvältä Lipposen äkillisesti herännyt huoli raiskattujen naisten oikeudesta aborttiin ainakin omissa silmissäni vaikutti. Tämä oikeushan on olemassa eikä sitä presidentillä ole valtaa ottaa pois.

En toki pidä Paavo Lipposta ja demareita tyhminä, kun vetivät pakasta aborttikortin, käyttiväthän vihreätkin homoparien vaatimusta kirkolliseen vihkimiseen määrätietoisesti poliittisena aseena, jolla peittosivat Kristillisdemokraatteja oikein olan takaa. Nytkin voidaan presidentin valtaoikeuksien, eriarvoisuuden kasvun ja synkkenevien suhdanteiden sijaan keskittyä aborttiin ja ohittaa kokonaan se synkkä tosiasia, että osa kansasta on syrjäytetty pysyvästi päätöksenteosta, työelämästä ja vaikuttamisen mahdollisuuksista, heidän terveydestään ja hyvinvoinnistaan ei juuri kukaan näytä kantavan huolta, vaan jo perinteinen vasemmistokin (Lipposta tosin eivät kaikki lue vasemmistoon), keskittyy kannaltaan täysin vaarattomiin ja riskittömiin aiheisiin, jotka kuitenkin herättävät suuria tunteita. Tällainen mielikuvakampanjointi vie huomion siitä, pitäisikö kasvavalle epätasa-arvolle tehdä jotain. Edit. 10.12.11 klo 9

Demareilla on käytössään nyt samantyyppinen asearsenaali, jota vihreät  eduskuntavaalien jälkeen käyttivät. Vihreiden onnistui  yli omienkin odotustensa kääntää yleisön huomio pois eduskuntavaaleissa kärsitystä vaalitappiosta, ja siitä keskustelusta, jota julkisuudessa käytiin periaatteiden myymisestä: hallituspaikka maksoi vihreälle puolueelle yhden ydinvoimakannan vesittämisen. (Katso myös tämä Suomen Kuvalehden juttu puolueiden yhdinvoimakannoista.)
Imagohaitta ydinvoiman vastustuksesta luopumisesta olisi voinut olla vaalikauden mittainen, ellei olisi kuin taivaan lahjana tullut YLEn homoilta, Kristillisdemokraatit ja Päivi Räsänen.