HYKS 50 vuotta

Kuva intensiivihoidosta, HYKSin arkisto.

Helsingin yliopistollinen keskussairaala täyttää huomenna 50 vuotta. Onneksi olkoon.
Tänään julkistettiin Spiritus Historiaen tutkijoiden Timo Joutsivuon ja Mikko Laakson kirjoittama yli 500-sivuinen teos Sairaanhoidon ytimessä, HYKS 50 vuotta.
Lukematta teosta en vielä osaa sanoa mitään sen sisällöstä, mutta varmasti sen luen.
Historiasta tarjoutuu aina lukuisia näkökulmia pohdittavaksi. Esimerkiksi se, ettei lääkäri ole enää sellainen herra kuin 50-luvulla. Kerrotaan kirurgian professori Väinö Seirosta: Seiro oli leikannut joskus 50-luvulla jonkun potilaan polven. Potilas kysyi suurella kierrolla professorilta: "Mitä te teitte minun polvelleni?" Seiro vastasi moiseen röyhkeyteen: "Se ei kuulu teille."
Sairaalaelämä oli hyvin hierarkkista – ja onhan se sitä edelleen. Työyhteisössä oltiin hyvin pitkään erittäin muodollisia. Sairaalanjohtajan tehtävään vuonna 1978 tullut Arvo Relander teki lähes kättelyssä tavattoman eleen: hän ilmoitti sinunkaupoista koko henkilöstön kanssa. Tänään Relander kertoi, että joidenkin professorien oli hyvin vaikea niellä sinunkauppoja.

HYKS juhlavideon linkkisivu. Video on mielestäni hyvä.

Harvinainen päivä on harvinaisten sairauksien päivä

Euroopanlaajuinen harvinaisten sairauksien ja vammojen potilasjärjestöjen Eurordis-organisaatio on nimennyt helmikuun 29. päivän harvinaisten sairauksien päiväksi. Päivää vietetään nyt ensimmäistä kertaa. Vaikka harvinaiset sairaudet ovat harvinaisia, Euroopassa on arviolta 25–30 miljoonaa ihmistä, jotka sairastavat jotain näistä noin 7000 sairaudesta.
Sairaus luokitellaan harvinaiseksi, jos Suomen kokoisessa maassa sitä sairastaa alle 2500 potilasta. Suurin osa potilaista, 75 prosenttia, on lapsia. On olemassa myös määritelmä erittäin harvinainen sairaus. Erittäin harvinaiseksi sairaus luokitellaan, jos Suomen kokoisessa maassa sitä sairastaa enintään 100 henkeä.
Tapasin vähän aikaa sitten nuoruudenaikaisen tuttuni, joka on jäänyt sairaseläkkeelle. Kävi ilmi, että hän sairastaa Churg-Strauss vaskuliittia. Siis mitä? Churg-Strauss-tyyppinen vaskuliitti. Myös täällä ja täältä (ppt).
Yhteistä harvinaisille sairauksille on se, että niiden nimet ovat vaikeita ja että diagnoosin löytymiseen kuluu usein vuosia. Usein oireisiin sopivan diagnoosin löytää potilas tai hänen omaisensa. – Ongelmaksi tietysti saattaa tulla, että lääkärikirjaa lukemalla meistä jokainen sairastuu vaikka mihin ja meistä kaikista tulee potilaita, joita ei kukaan muu lääkäri kuin tohtori House voi enää auttaa ;)
Harvinaiset sairaudet ovat tosiaan harvinaisia. Silloin kuitenkin on tosi kyseessä, kun esimerkiksi lapsi sairastaa vakavaa sairautta, jolle lääkäri ei löydä selitystä.
Suomessa on potilasjärjestöjen yhteinen harvinaiset-verkosto. Verkoston ja sen osaamiskeskusten kautta moni harvinainen saa tukea.

Valokuvatorstai: Valinnan vaikeus

Suuronnettomuustilanteissa on tärkeää, että potilaiden kiireellisyysluokituksen tekijä on tehtäviensä tasalla.
Valokuvatorstain tämän päivän aihe on Valinnan vaikeus.

Kaupaksi hinnalla millä hyvänsä

Vaasassa oli viime viikolla markkinat. Joku muualta tullut kauppias myi mielenkiintoisia marjajauhepusseja. Ajattelin kokeilla karpalojauhetta. 

Odotellessani en voinut välttyä kuulemasta myyntipuhetta, jonka myyjä suuntasi ikäiselleni naisihmiselle. Myyjä vakuutti, että pussin sisältämä jauhe on niin tehokasta, että se on häneltäkin parantanut sepelvaltimotaudin, ei tarvitse enää ollenkaan lääkkeitä. "Ei ollenkaan lääkkeitä?" tiedusteli potentiaalinen ostaja sekä epäilyksen että toiveikkuuden sävyjä äänessään. Enkä minä tietenkään osannut olla vaiti. Sanoin rouvalle, että kannattaa kysyä lääkäriltä.  Mieheni saapui paikalle parahiksi kuulemaan melkoisia karkoitusloitsuja, joilla kauppias merkkasi reviirinsä. Kauppias sanoi, että tämä on hänen asiakkaansa ja että minä saan painua suunnilleen sinne mistä olen tullutkin. Pohjalainen ukkoni naureskeli: "Huh huh, olipa siinä paksua tekstiä." 

Pitää siis jälleen tässä yhteydessä mainostaa Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran humpuukiesitettä. Kannattaa lukea. 

Marjat ovat terveellistä ja hyvää syötävää, mutta niiden lääkkeellisistä vaikutuksista ei sentään ole kovin paljon näyttöä, ei varsinkaan niin dramaattista näyttöä, että sepelvaltimotauti katoaisi marjoja syömällä. Ihan varma en ole enää siitä, mitä noihin pusseihin on jauhettu, toivottavasti marjoja kuitenkin.

E niin kuin excellent

Tarjuska ilahdutti minua tunnustuksellaan. Hän myönsi minulle Excellent-tunnustuksen blogistani. Tarjuska kirjoittaa:

haluan tämän tunnustuksen antaa Kirsille, joka ylläpitää blogiaan, kertoen ajankohtaisista terveys- ja yhteiskunnallisista asioista pienen ihmisen puolesta. Monet isteäni koskevat asiatkin ovat saaneet painoarvoa hänen blogissaan ja tägeissän. Kirsi kuuluu suosikkeihini ja joka päivä siellä on pakko ehtiä käymään.

Sattumoisin huomasin, että myös Halo Efekti on myöntänyt minulle Excellent-tunnustuksen:

In Medias Resin Kirsille kuuluu myös ansiokkaasta ja sitkeästä työstä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden hyväksi Excellent -palkinto.

Kiitos teille molemmille ja kiitos muillekin, jotka ovat jaelleet kannustuksia kuluneen viikon aikana. Olen iloinen ja otettu.

Kun lupa on jakaa viisi tunnustusta, jaan Excellent-tunnustukset nyt blogisteille, joita tunnen melko hyvin:
Halo Efektin kanssa on ollut mukava vaihtaa ajatuksia. Halo Efektille paljon tunnustusta uhrautuvasta työstä yhteisen hyvän puolesta. Halon delit ovat addiktoivia.
Tarjuskan blogi on Excellent. Tarjuska osoittaa syvää yhteisöllisyyttä eikä panttaa tietoja omanaan. Hän on valmis käyttämään aikaansa muiden ihmisten hyväksi. Kun Tarjuska puhuu elämänuskon puolesta, häntä on pakko kuunnella; niin useasti hän on käynyt lähellä kuoleman rajaa.
Kolmas Excellent-blogi, jonka mainitsen on Ikolan Kaisan Kaisan tuumooksia. Kaisa tekee kaiken, mitä tekee, suurella sydämellä eikä alvariinsa pälyile ympärilleen tarkistaakseen,mitä muut hänestä ajattelevat. Kaisan blogi luo uskoa, vaikka se ei anna aina mitään vastauksia.
Obeesialle ja hänen sivupersoonilleen voisin mielelläni ojentaa jokaiselle Excellent-tunnustuksen. Obeesia on syvästi sivistynyt, viisas nainen. Hänen tekstinsä ruokkivat tai pistävät ajattelemaan.
Tällä kertaa lääketieteen tunnustuksen saa Pekka Nykänen, joka katselee maailmaa avarasti, reumatologin silmin. Pekan linkit ovat erinomaisen antoisia. Excellent.
Edit. 27.2. Obeesia antoi vastalahjaksi minulle uuden E:n. Perustelut lämmittävät:

Olet sydämellinen ja asiallinen tiedonvälittäjä.

Potilaista päivystäjiä?

Muoriska ei millään saa aikaa terveyskeskukseen. Homma voidaan tehdä monella tavoin vaikeaksi. Olen usein kertonut Helsingin mallista. Tässä Lapin mallia:

Haluatko kuulla kivan jutun paikallisesta tk:sta ja ajanvarausvastaanotosta.
Julkisesti luvataan 7vk:n jonoa. Ok, se on aika inhimillinen. Sen toteutuminen tarkoittaa sitä että sinun on oltava 24h saatavissa kiinni puhelimella, muuten aika on taas.. pitkissä puissa. No minä en saa pitää kännykkää töissä auki ( kuten ei moni muukaan), matkustan lentäen ( kännykkä kiinni) ja minulle ei voida jättää viestiä vastaajaan tai lähettää tekstiviestiä asiaa koskien.. olisin saanut ns. peruutusajan jos olisin vastannut puhelimeen. Kun keskustelin asiasta vastaanottoavustajan kanssa, hän aikoi lähettää joskus ensikuussa kirjeen uudesta ajasta, eli se mennee.. aika pitkälle. Kysyisivät s-postiosoitteen, sekin saattaisi tulla paremmin ja varmemmin perille kuin Itellan kautta. Mutta.. Niinkuin sosiaali-ja terveysministeriö on viisaudessaan todennut,että ei kannata korottaa kelakorvauksia jotta saataisiin julkinen puoli vetämään.. ja kun julkiselle puolelle ei saada lääkäreitä töihin... Meilläkin alkaa väkipohjaan suhteutettuna olemaan jo alimiehitys sesongin ulkopuolellakin.. Mistä apu kun lääkäritkin palaa loppuun?

Applen logiikka petti

Nyt lähetän räyhääjän Applelle ja teen sen tätä kautta, koskapa aiemmin olen suositellut blogissani Macin hankkimista niille, joilla ei ole käytettävissään mikrotukea.
Olen käyttänyt mäkkejä 90-luvun puolivälistä lähtien eikä tätä ennen ole ollut pahaa sanottavaa. Nyt on, ja paljon.
Luottamukseni mäkin kannettaviin on menetetty. Jos ei ihmeitä tapahdu, taisi kyseinen iBook jäädä kohdaltani ensimmäiseksi ja viimeiseksi kannettavaksi mäkiksi.
Ostin melko tarkalleen kaksi vuotta sitten iBookin.
Ongelmat alkoivat vuoden takuun umpeuduttua: Ensin kesällä koneesta hajosi kelkaton romppuasema. Sen jälkeen kone alkoi sammuttaa itseään varoittamatta, minkä seurauksena se yhtenä päivänä sekosi. Kone kesällä sitten vain huoltoon (kesällä freetoimittajat tilastojenkin mukaan tienaavat kehnosti). Hunajainen lasku datan pelastamisesta ja koneen kuntoonsaattamisesta. Nyt kovan aikataulupaineen keskellä helmikuussa koneen näyttö alkoi väreillä ilkeästi, lopulta siinä määrin, että vein sen huoltoon. Valtuutettu korjaaja teki kustannusarvion: logiikkakortti on rikki, korjaus maksaa 800 euroa.
Tänään soitin Applen takuuhuoltoon, koska uskoin, että olin saanut jonkin maanantaikappaleen. Kävi kuitenkin ilmi, että Applen mukaan kone on kestänyt takuuajan aivan hyvin eikä koneen hajoaminen ole heidän päänsärkynsä. Tästä tein sellaisen johtopäätöksen, että taitavat kyseiset ongelmat olla melko yleisiä Applen kannettavissa koneissa.
Minulle omat työkaluni ostavana ja freeverokortilla työskentelevänä toimittajana iBookin pitäminen ei lyönyt leiville. Saan kirjoittaa aika monta juttua ennen kuin kahden vuoden konekulut on kuitattu. Pyöreästi 1300 plus 300 plus 400 plus 80 euroa plus 800 euroa eli 2880 euroa. Maksan itse koneiden alvit enkä saa alvipalautusta. Tosin viimeinen summa eli 800 euroa jää pois, koska ei ole mieltä korjauttaa konetta. Huolto tuli minua vastaan tietäen, että olen freetoimittaja ja vakiasiakas ja armahti minua kustannusarviolaskussa.

Valokuvatorstai: Jotain rajaa 2

Kun nykyisin puhutaan syystäkin paljon terveydenhuollon menojen kasvusta. Tässä on esimerkki julkisten rahojen tuhlailevasta käytöstä.: tätä Silmä- ja korvaklinikan opetusrakennusta ei enää ole.
Mielestäni olisi aiheellista pitää rajaa vanhojen, kauniiden rakennusten ja ympäristöjen tuhoamisessa. Ennen vanhaan taidettiin olla paremmin perillä kauniiden ympäristöjen hoitavasta vaikutuksesta kuin nykyisin – vai eikö enää vain piitata?

Valokuvatorstai: Jotain rajaa

Tämän viikon haaste Jotain rajaa suo monia näkökulmia aiheen käsittelyyn.
Ennen vanhaan mainostettiin "Herkut neljälle Valio-jäätelöstä". Mainoksessa oli puolen litran jäätelöpakkaus. Miksi nykyisin on niin kovin vaikea saada mukavan kokoisia yhden hengen annoksia kohtuuhintaan? Miksi kauppa ja teollisuus tyrkyttävät meille aina vain suurempia annoskokoja?

Pieni paussi

Verkkolehti InMediasRes on "hiihtolomalla".

Kolme kovaa koota – mutta kumpi sarja

Suomen motto:

Kovuus, kylmyys ja kilpailukyky 

vai

Kela, kateus ja Koskenkorva?

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta 29.2.

Karkauspäivänä järjestetään Helsingissä kansanjuhla sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta.

Järjestäjinä ovat ainakin seuraavat tahot:  Sosiaaliasiamiehet ry, Helsingin työttömät ry, Alppilan työttömät työnhakijat ry, Helsingin sovittelijat ry, Elämäntapaliitto, Kunnon elämä ry, Sosiaalinen Oikeudenmukaisuusyhdistys ry ja Helsingin Sosiaalinen Oikeudenmukaisuus ry.

Hyvää ystävänpäivää

Rakkaus on sokea, eikö niin?
Tai sitten se ei piittaa pienistä eroista ihmisten välillä.

Piittaamisen aika tulee, kun rakastumisen hurmos on haihtunut ja eletään arkea.
Toiset suhteet kestävät arkea paremmin kuin toiset. Kaikki ihmiset eivät edes tiedä, että on olemassa arjen rakkautta. Ehkä se on lahja, ehkä sitä opitaan elämän koulussa, jos tahtoa riittää puolin ja toisin. Kaikki kurssit tuossa koulutuksessa eivät tosin ole helppoja, vaikka tahtoa löytyisi.

Valokuvatorstai: Yhdessä

Valokuvatorstain tämän viikon inspissana on Yhdessä. Runsaudenpula olin tavaton, sanottavaa olisi vaikka kuinka.

Valitsin kuvan, jonka otin lähes vuosi sitten Simin saaren luostarikirkon pihalla. Olimme lapsikuoro Puistolan Laulupuun konserttimatkalla Rodoksella.

Kuorolaulu on muuten yksi niistä terveyttä edistävistä yhteisöllisyyden muodoista, joihin tohtori Markku T. Hyypän tutkimukset sosiaalisesta pääomasta viittaavat.

Syöminen on välttämätöntä, muttei aina ongelmatonta

Lapinlahden sairaalassa on aikuisten syömishäiriöpoliklinikka. Kävin Lapparissa juttukeikalla tänään.
Sen verran kauniit maisemat ja kaunis päivä, että oli pakko jäädä hetkeksi kuvaamaan tätä keidasta Länsiväylän kupeessa. Oppikoulun piirustustunneilla istuimme lahden takana toisinaan maalaamassa.
Lapinlahden sairaalan syömishäiriöyksikkö on erikoistunut yli 18-vuotiaiden anoreksia- ja bulimiapotilaiden arviointiin ja hoitoon. Sairaalassa on syömishäiriöpoliklinikka, päiväosasto ja osasto.