Elämä on lahja

Moni ihminen on yksin elämän tuomien ahdistusten kanssa. Ehkä siitä kertoo osaltaan se, että täällä netissä on liikkeellä paljon vihapuhetta, hyväksikäyttöä, aggressioita ja sellaista pahaa, jota en mielelläni edes mainitse nimeltä. Välittäminen, myötätunto ja rakkaus ovat harvinaisia.

Olen ryhtynyt omalta osaltani nyt kantamaan kortta siihen kekoon, jonka nimi on myötätunto. Yritän ymmärtää, miten paljon rakkautta ja välittämistä, huolenpitoa ja uhrauksia yhden ihmisen ja hänen läheistensä elämä saattaa sisältää.
Olen alkanut tehdä kirjaa siskostani Tarjasta, joka tietää hyvin vahvasti, että elämä on lahja. Tämä kirjoitustyö on vienyt minut jo nyt ihmettelemään, mistä kaikesta ihminen selviää hengissä, järjissään ja aktiivisena.

Toivotan kaikki asiasta kiinnostuneet tervetulleiksi kyselemään ja kommentoimaan eteen tulevia asioita.
En suunnittele tällä kertaa kirjoittavani tänne blogiin tai #tarjankirjaan asioita, joista poliitikot tiukasti puhuvat, vaan ajattelin ottaa esiin isoja kysymyksiä: rakkaus, elämä, terveys, sairaus, tuki, selviytyminen, ystävyys, perhe, kuolemanpelko, lasten koulunkäynti, toimeentulo...

Kabineteissa asustava norsu

Kohta on kulunut 10 vuotta tämän blogin ensimmäisestä postauksesta. Paljon on virrannut vettä Vantaan joessa näiden vuosien aikana. Yli seitsemän vuotta on jo siitä, kun siirryin terveystoimittajan töistä kirkon lähetysjärjestö Kylväjän viestintään.
Edelleen tarjoan sulkapäähinettä järjestölle, joka palkkasi ikään katsomatta minut – olinhan joutunut kuulemaan jo 42-vuotiaana töitä hakiessani, että olen liian vanha - ja kirkollista hommaa hakiessani sain suoran vastauksen plus viisikymppisenä julkishallinnon puolelta, että "viiskymppiä on ehdoton yläikäraja". No, valittamisesta menee maine ja työnhaku hankaloituu, joten jäi tekemättä.
Jälkeenpäin tosin on vieläkin harmittanut, ihan vain tahon osoittaman tekopyhyyden takia; olisin ollut kirkkaasti pätevin hakija kyseiseen hommaan koulutukseni ja kokemukseni takia. Helposti en unohda, ja vieläkin voimme tämän mitata, jos tahoa kiinnostaa. Ikäryrjintä on  nykyisen työllisyyspolitiikan elefantti kabineteissa.

Mutta siis Lähetysyhdistys Kylväjän johtoryhmälle ja hallitukselle vuodelta 2008 lämpöinen kiitos omasta ja perheeni puolesta.
Työ on ollut innostavaa ja antoisaa. Siitä ei ole puuttunut vaikeuksia eikä haasteita. On ollut palkitsevaa tehdä työtä vaikeissa oloissa elävien ihmisten hyväksi ja siinä työssä käyttää ammattitaitoa, joka on karttunut vuosikymmenten kuluessa.

Olen ehdokkaana Malmin seurakunnan vaaleissa 2014

Olen ehdokkaana Malmin seurakunnan vaaleissa.
Ehdokaslistani on Avoin seurakunta. Meille Raamattu ja luterilainen tunnustus ovat tärkeitä.
Olen edelleenkin puolueisiin sitoutumaton ihminen. Listamme arvot ja tavoitteet on kirjattu muun muassa listamme nettisivuille. Meitä voivat äänestää Malmin seurakunnan jäsenet, eivät muut.
Olen ehdolla sekä seurakuntaneuvostoon että yhteiseen kirkkovaltuustoon. 

Minun arvomaailmaani ja kiinnostuksen kohteisiini voi tutustua seuraamalla tähän blogiin vuosien kuluessa ilmestyneitä postauksia.
Olen työskennellyt vuodesta 2008 alkaen Lähetysyhdistys Kylväjän viestintäpäällikkönä, joten esimerkiksi Kylväjä-blogista löytyy aika paljon tietoa siitä, millaisten asioiden parissa teen työtä.

Nämä vaalit ovat tärkeät.
Helsingin seurakuntayhtymä on ajautunut antamaan kovin suppeaa kuvaa uskosta. Ihmiset tarvitsevat paljon muistutusta ja tietoa siitä, että usko Jumalaan   kantaa ihmistä myös vaikeina aikoina.

Itse näen että täällä Malmilla on paljon ihmisiä, joilla on kysymyksiä, paljon kipuja, huolia, hiljaista kärsimystäkin, yksinäisyyttä ja selvittämättömiä asioita.
Näen meidät myös joukkona, jossa on paljon vertaisenergiaa, paljon hengellistä kaipuuta, paljon yhteydenkokemisen halua, runsaasti valmiuksia antaa vertaistukea ja olla ystävänä sellaisille, jotka sitä kipeimmin tarvitaan. Itse viihdyn yhteisöllisessä ilmapiirissä ja uskon, etten ole ainoa.

Ajattelen, että teemme seurakuntatyön yhdessä - seurakuntalaiset yhdessä, ja yhdessä palkattujen kanssa. Ajattelen, että voimme myös saada näkökulmia maailman köyhien ja uskonsa tähden vainottujen ihmisten elämään ja olla monelle iloksi ja hyödyksi. Arvelen, että nimenomaan täällä Malmin seudulla on paljon ihmisiä, jotka voisivat rikastuttaa seurakuntaelämää omalla maahanmuuttajataustalta tulevalla kokemuksellaan.

Uskon, että meille jokaiselle löytyy paikka seurakunnassa, kunhan ihmiset ovat avoimia yhteyteen.

Kirkko tarvitsisi luottamushenkilöitä, jotka sitoutuvat kirkon sanomaan ja arvoihin ja jotka osallistuvat kirkon toimintaan muutenkin kuin istumalla kokouksissa. On tärkeää, että ihmiset löytävät elämäänsä perustan ja avun. On tärkeää, että seurakunta on yhteisö, jossa evankeliumi ja sakramentit ovat paikallaan ja kaikille ihmisille on paikka ja paikkoja toimia. On myös tärkeää, että ymmärrämme niukkojen resurssien oikeudenmukaisen ja inhimillisen käytön – se lienee vahvoja puoliani, sillä olenollut pitkiä aikoja köyhien järjestöjen luottamustehtävissä ja nykyisessä työssäni edelleen ponnistelemme kaiken aikaa mahdollisimman oikeudenmukaisen maailman

Edit. 29.11.14
Kiitän lämpöisesti jokaista, joka äänesti minua näissä vaaleissa. Vaalilistamme saavutti kirkkaan voiton seurakunnassamme, mistä olen iloinen. Itse en mennyt läpi, toisin varasijoille pääsin toki. Sain neuvoston vaalissa kaikkiaan 54 ääntä ja valtuuston vaalissa 55 ääntä. 

Maailma on kylmä paikka ja moni on liian kaukana kotoa

Ihmiskauppaa on kaikkialla maailmassa, sanoo nuori nainen vakavana. Nainen kuuluu ihmiskaupanvastaisiin verkostoihin, jotka pyrkivät parhaansa mukaan estämään ihmisten joutumista orjuuteen.
Omat silmäni avautuivat, kun sain työssäni eräältä kokeneelta lähetystyöntekijältä kirjoituksen, jossa hän kertoo nuoren naisen tarinan sen vaiheen, josta matka pimeään on alussa. Matkalle lähtijä on luottavainen, lukutaidoton, kaunis ja köyhä eikä hän usko varoituksen sanoja.

Ja loppupää matkalle on vaikkapa tässä Mongoliasta etelään johtavalla kauppareitillä, joka vie pimeyteen.

Itselleni merkittävä esikuva tässä on ollut 1900-luvun alkupuolella vaikuttanut Tyyne Niemi, joka Evankeliumiyhdistyksen lähetyssaarnaajana teki Japanissa hyvää prostitutoitujen hyväksi. Tässäpä olisi suuntaa; tosin voi olla aika kovat kundit äkkiä vastassa. Ihmiskauppaan on esimerkiksi Mongoliassa herätty vasta aivan viime vuosina. Langan päästä saa kiinni esimerkiksi lukemalla Trafficed Women of Mongolia -artikkelin tästä linkistä.

Voipaketista vuollaan edelleen...

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi juuri Finravinto 2012 -tutkimuksen tulokset. Niiden mukaan suomalaiset syövät aiempaa enemmän rasvaa, lähes 40 vuotta rasvan käytön trendi on ollut laskussa, nyt käyrä on kääntynyt ylöspäin. Tutkimus osoittaa, että myöntäisiä asioitakin on näkyvillä: D-vitamiinin saanti on parantunut ja pehmeiden rasvojen saanti lisääntynyt, mutta myös kovien rasvojen käyttö on lisääntynyt. Rasvasta kovan osuus on työikäisillä 15 prosenttia ja ikääntyneillä 14 prosenttia energian saannista, kun suositus on 10 prosenttia.

THL:n tiedotteesta 4.10.2013:

Rasvojen laadun paraneminen pysähtynyt
-    Kun tiedetään ruokavalion keskeinen merkitys kansantautiemme synnyssä, olisi näiden tulosten perusteella tärkeää vahvistaa terveellisiä vaihtoehtoja sekä kansalaisten omissa valinnoissa että elintarviketeollisuudessa ja julkisessa päätöksenteossa. Tämä koskee erityisesti rasvan laadun parantamista, suolan vähentämistä sekä kasvisten monipuolisen käytön edistämistä, korostaa THL:n pääjohtaja Pekka Puska.
Kovan rasvan osuus on lisääntynyt verrattuna viiden vuoden takaiseen FINRISKI 2007 -tutkimukseen. Kova rasva nostaa veren kolesterolitasoa, mikä havaitttiinkin FINRISKI 2012 –tutkimuksessa mitatuissa seerumin kohonneissa rasva-arvoissa. Kovan rasvan päälähteet ovat maitorasvat kuten voi ja runsaasti voita sisältävät levitteet, juustot, maitojuomat ja muut maitovalmisteet.
-    FINRISKI 2012 tulokset vahvistavat arviota siitä, että huolet suomalaisten kolesterolin ja verenpaineen osalta todella liittyvät kovan rasvan ja suolan saannin lisääntymiseen. Hiilihydraattien saannin väheneminen näyttää kohdistuneen runsaasti kuitua sisältäviin ruokiin kuten ruisleipään eikä sokeriin, mikä ei ole suotuisaa kokonaisravitsemuksen kannalta, painottaa ylijohtaja Erkki Vartiainen.
Pehmeiden rasvojen saanti on lisääntynyt ja on nyt suositusten mukaista. Näitä rasvahappoja saadaan erityisesti öljyistä, pehmeistä levitteistä ja kalasta.

D-vitamiinin saanti parantunut – myös muita vitamiineja tarpeeksi
Useimpia vitamiineja ja kivennäisaineita saadaan ruoasta riittävästi. Ainoastaan folaatin saanti ja naisilla raudan saanti on liian vähäistä. Folaatin tärkeitä lähteitä ovat ruisleipä, kasvikset, hedelmät ja marjat sekä maitovalmisteet.
D-vitamiinin saanti on lisääntynyt ja miehet saavat sitä riittävästi. Naisilla saanti alittaa hieman suositellun tason, mutta D-vitaiinivalmisteen käyttö nostaa saannin riittäväksi. D-vitamiinin parhaita lähteitä ovat kala, D-vitaminoidut ravintorasvat ja maitovalmisteet.
-    On ilo todeta, että valtion ravitsemusneuvottelukunnan toimenpiteet suomalaisten D-vitamiinitilanteen parantamiseksi näyttävät toimivan. D-vitamiinin saanti on riittävää, kun sitä täydennetään D-vitamiinivalmisteilla silloin, kun ei käytetä säännöllisesti kalaa, D-vitaminoituja maitoja tai ravintorasvoja, toteaa tutkimusprofessori Suvi Virtanen.
Kalan, kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö on lisääntynyt edellisestä FINRISKI-tutkimuksesta. Naiset käyttävät niitä miehiä enemmän. Naisten ruokavalio sisältää enemmän kuitua kuin miesten.
Tiedot perustuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Finravinto 2012-tutkimukseen, joka on osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kansallista FINRISKI-tutkimusta. Finravinto-tutkimukset ovat tärkein työikäisen väestön ruoankäytön ja ravinnonsaannin seurantamenetelmä. Ravintohaastattelulla selvitettiin yli 2 000 aikuisen suomalaisen ruokavalio.

EI Guggenheimille niin kauan kuin yhteiskunnan peruspalveluja ajetaan alas

Samaan aikaan kun kuulemme päivittäin uutisia mittavista irtisanomisista, Steven Elopin myötäjäisistä ja koulutuksen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kurjistumisesta, kuuluu Etelärannasta kummia: kaupunkimme poliittinen Eliitti on myötämielistymässä siihen, että verovaroja käytetään amerikkalaisen Guggenheim-museon rahoittamiseen. Yksi kielteinen valtuustopäätös ei suinkaan hankkeen ajajia lannista, se vain hieman hidastaa. Nyt alkoi väsytysvaihe.

Muistaako joku, missä on se eroahelsinginkaupunginveronmaksajista.fi ?
En löytänyt sivua.
Löytyi vain tällainen keräyssivu, mutta täällä ei voinutkaan lahjoittaa rahaa tuohon kulttuuriin, vaan tää oli kai veroviraston kolehtihaavi? Ehkä toi Guggenheim voisi ottaa tästä mallia kuitenkin? Varmaan löytyisi yksityistä rahoitusta?

Oikeasti:poliitikkojemme toiminta on häpeämätöntä. Nyt on syytä katsoa tarkasti, miten kaupunginhallituksen kokoomuslainen puheenjohtaja TatuRauhamäki (kts. myös) ja kaupunginvaltuuston vihreä puheenjohtaja Mari Puoskari näitä päätöksiä junailevat ja miten maamme hallitus ihmisten verovaroja kylvää. Ja nämä linjaukset on syytä muistaa seuraavissa vaaleissa, aina seuraaviin kunnallisvaaleiuhin saakka.
Ovatko siis eliitin kulttuuritarpeet tärkeämpiä kuin sosiaali- ja terveydenhuollon minimin saavuttaminen kaupungissamme?

Ikävää osaamattomuutta Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnalta

Helsingin Sanomat kertoo tänään päätöksestä, jonka kaupunkimme sosiaali- ja terveyslautakunta teki kesäkuussa: se päätti poistaa 4000 pyörätuolia ja rollaattoria käyttävältä oikeuden maksuttomaan joukkoliikenteeseen. Vaikeavammaiset ihmiset pannaan nyt maksamaan kaupungin rahavajeita, kun samaan aikaan vakavissaan kaupungin virkamiehet ja monet päättäjät ovat keskustelleet julkisuudessa edelleen jonkin amerikkalaisten taidemuseofirman merkittävästä tukemisesta suomalaisten veronmaksajien rahoilla.

Joku neropatti on laskenut, että kaupunki säästää miljoona euroa päätöksellään ottaa vaikeavammaisilta pois oikeus käyttää maksuttomasti joukkoliikennettä.
Paljonkohan kaupunki säästää, kun ottaa vielä lapsiperheiltäkin vastaavan oikeuden pois. Sekin aika on oven edessä, arvelen.
Nyt kiinnostuneena odotan, miten pyörätuolimaksajat ja rollaattorimaksajat tulevat bussin etuovesta sisään maksaakseen kertalippujaan ja riittääkö tila käytävällä ja kuskien pinna odottaa, että vaikeasti liikkuvat saavat turvallisen paikan kulkuneuvossa.Sitten kun letkaan vielä liitetään lastenrattaat ja lastenvaunut, on aika hankkia uusi kalusto.

Itse en usko, että miljoonalaskelmat edes pitävät paikkaansa: tulos on kaupungille luullakseni negatiivinen. Voi olla, että kyseisellä momentilla tulee jokin säästö, mutta säästöä ei synny siitä, että aiemmin aktiivisempaan elämäntapaan asennoituneet joutuvat rahan puutteessa jäämään koteihinsa, se kostautuu sitten muilta momenteilta.

Ja vielä ahneusvinkkinä kaupungille: voittehan toteuttaa joukkoliikenteen kuten Vaasassa, jossa esim. lastenvaunujen kanssa bussiin pyrkiessäni kuljettaja peri kaksinkertaisen hinnan. Vaasassa vain perin harva viitsii käyttää bussia, kun ne tulevat miten sattuu ja hinnoittelu on kova. Enemmänhän sitä säästöä tulee kaupungille tosiaan, jos julkinen liikenne loppuu vaikka tyystin ja kaikilta edellytetään oman auton hankintaa ja käyttöä tai  taksimatkojen tekemistä omaan piikkiin.

Sosiaalietuuksien vastaanottoon ei pian tarvita enää suomalaista pankkitiliä

Sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteen mukaan vielä tämän vuoden aikana on tarkoitus siirtyä järjestelyyn, jossa sosiaalietuudet maksetaan jatkossa muillekin kuin suomalaisille EU-maassa sijaitseville pankkitileille.
Sosiaaliturvaetuudet ja korvaukset maksettaisiin jatkossa myös EU:n alueella sijaitsevalle etuuden saajan pankkitilille. Aiemmin monet etuudet on maksettu vain suomalaisille pankkitileille. EU:n niin kutsuttu SEPA-asetus edellyttää kuitenkin kaikissa EU:n jäsenmaissa sijaitsevien tilien hyväksymistä. SEPA-lyhenne tarkoittaa yhtenäistä euromaksualuetta (Single European Payments Area). EU-maissa sijaitseville tileille maksettaisiin muun muassa asumistuki, lapsilisä, työttömyysturvaetuudet, kansaneläke ja sairausvakuutusetuudet.
Hallitus antoi asiaa koskevan esityksen eduskunnalle torstaina 5. syyskuuta. Lakien on tarkoitus tulla voimaan vielä vuoden 2013 aikana.

Lukuvinkki: Kabbalisti

Geert Kimpen Kabbalisti vie lukijansa 1600-luvun Galileaan ja Jerusalemiin. Tämä on kiehtova, outo ja elämänmakuinen kirja.




Linkkejä kirjan hankintaan:
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9519107584
Pääkaupunkiseudun kirjastot.

Ekofeminismin jäljillä

Kuuntelin eilen mielenkiintoista radio-ohjelmaa ekofeminismistä. Olen yrittänyt ymmärtää, mihin voimakas vaikuttamistyö, jota kirkon sisällä on ollut herätysliikkeitä kohtaan ja muitakin ryhmiä kohtaan, jotka ovat liputtaneet luterilaisessa kansankirkossa klassisen kristinuskon puolesta. Asia tuli jälleen ajankohtaiseksi radio-ohjelman pohjalta.
Tänään googlasin sitten haulla Sari Roman-Lagerspetz ja ekofeminismi. Oikeastaan mitään ei löytynyt. Kokeilin täsmällisempää sisältöhakua: negaation purkaminen ja Sari Roman-Lagerspetz. Jo löytyi mielenkiintoista luettavaa yhden gradun verran. On hyvä, että muodikkaiden keskustelijoiden ajattelun kasvupohja alkaa vähitellen hahmottua.

Muuten: kukahan tekisi Wikipediaan artikkelin Sari Roman-Lagerspetzistä. Olisin kovin kiitollinen. Hän on siinä määrin aktiivinen keskustelija että sananvapauden ja demokratian nimissä olisi kohtuullista saada perustieto taustoista :) Varmaankin asiantuntevia kirjoittajia löytyy.

Kyse on etnologian alan gradusta. Kirjoittajan nimi on Sanna Ollila: Arvo(i)tuksia jäljittämässä, Pyhän rakentumisesta ja representaatiosta suomalaisessa mediassa 12.10.2010–20.9.2011

Verkkoviestinnän tutkijoille löytyy näistä keskusteluista, keskustelijoiden panostuksesta, argumentaation sisällöstä ja sävystä löytyy mielenkiintoista tutkittavaa varmaan vuosikymmeniksi, puhumattakaan keskustelujen motiiveista ja vaikutuksista. Omassa maailmankuvassani kirkon omistajuudesta käytävä keskustelu vertautuu hyvinkin ravitsemuskeskusteluun, jota on mediassa käyty melkein näihin asti erittäin suurella tunteella.

Sananvapaus

Sananvapaus on ollut suuressa murroksessa internetin, ja erityisesti sosiaalisen median nousun myötä.

Silloin, kun itse aloittelin toimittajana, valtaa oli niillä, jotka kustansivat lehtiä, lehtien päätoimittajilla, toimituspäälliköillä, toimitussihteereillä – ja vieläpä toimittajillakin. He olivat sanomisen portinvartijoina. Kuka tahansa ei päässyt ilmaisemaan mielipiteitään edes lehden yleisönosastoon. Median politiikkana saattoi olla jopa se, että jätettiin julkaisematta soraäänet ja kritiikkiä sisältävät mielipiteet.

Sananvapaus vallitsi tavallaan, mutta monelta ihmiseltä ehkä puuttui foorumi, jossa voisi ilmaista mielipiteensä. Monelta kansalaiselta puuttui myös pakkomielteenomainen tarve ilmaista mielipiteitään.

Internetin ja laajakaistayhteyksien myötä sananvapaustilanne muuttui. Internetosaajat saivat sananvaltaa ja teknisesti suuntautuneet miehet löysivät 90-luvulla uusia mahdollisuuksia, monesti ensimmäisen kerran elämässään, julkisesti vaikuttaa – siis ilmaista mielipiteitään, keskustella. Elimme aikaa, jolloin nörttien estetiikka leimasi netin sisältöpalveluja. Osaajat kokivat sananvapauden onnea ircissä ja foorumeilla.

Käänne jatkui 2000-luvun puolivälissä. Laajakaistayhteydet olivat yleistyneet ja sisällöntuottamiseen alkoi ilmaantua helppokäyttöisiä työkaluja, jotka sisälsivät sosiaalisia ulottuvuuksia. Nörttien suureksi hämmästykseksi, ja joidenkin harmiksi, blogimaailmaan tuli aivan uudenlaista sisältöä: muistaakseni blogeissa oli kaksi suurta sisältökeskittymää: tietotekniikka ja neulominen. Oli siis siirrytty verkkoelämässä sosiaalisempaan vaiheeseen. Samalla oli jo siirrytty aikaan, jossa kuka tahansa saattoi helpostikin perustaa itse oman itsenäisen median nettiin – ilman muita kustannuksia kuin oma työpanos.

Siirtyminen mikrobloggaukseen ja lopulta mobiilien päätelaitteiden yleistyminen muuttivat edelleen sosiaalisen median valtauomaa. Moni blogi kuihtui ja moni blogiyhteisö kuivui kokoon. Väki siirtyi Facebookiin, nopean vuorovaikutuksen, jakamisen ja tykkäämisten toimintaympäristöön.

Entä se sananvapaus?

Nykyisin useimmilla kansalaisilla on pääsy internetiin, tosin kaikilla ei ole halua tai taitoa nettisurffailuunkaan, vaikuttamisesta puhumattakaan. Lähes jokaisella on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. Tämän vaiheen kautta olemme siirtyneet eteenpäin, aikaan, jossa sananvapauden suitsintaan on löytynyt uusi keinovalikoima.

Koulutetut nuoret ovat hyvin tietoisia pelisäännöistä. On tärkeää salata kantojaan, sillä työnantajat etsivät mielipiteenilmaisuja netistä ennen rekrytointipäätöksiä. Myös työelämässä toimivat palkansaajat on tehty tietoisiksi pelisäännöistä: heidätkin on opetettu suitsimaan puheitaan – ratkaisevaa ei ole vain se, mitä työnantajasta puhutaan, vaan ihmisen mielipiteet ylipäätään saattavat harmittaa työnantajan edustajia, vaikka mielipiteillä ei olisi mitään tekemistä työn suorittamisen kanssa.

Suuresta yleisöstä on tullut vaitonaista – työpaikan säilyttäminen on tärkeää ja tämän säilyttämisen hintana saattaa siis olla vakaumuksen äänen vaientuminen.

Hakematta tulee mieleeni ystävän työpaikka: talon johto kielsi koko suurta henkilöstöä keskustelemasta työpaikan johdon tekemästä yhteiskunnallisesti merkittävästä arvomuutoksesta. Seurasi tila, joka vaikutti henkilöstön hiljaiselta hyväksynnältä.

Julkinen keskustelu on ällistyttävän helppo tukahduttaa

Jo useamman vuoden ajan ei-toivottu kipeiden ongelmien käsittely on pyritty leimaamaan vihapuheeksi. Kukaan tuskin haluaa olla vihapuhuja. Populistinen tai laskelmoiva puhuja vetoaa nyt vähemmistön etuun. Enemmistön puolesta puhuminen on vaikeaa työläämpää. Lisäksi käsitys siitä, että itse asiassa ylipäätään olisi olemassa jokin suuri enemmistö, on ainakin kirkossa usein unohtunut.

 Aiemmin pieniä ryhmiä kiinnostanut ja mielipidevähemmistöä innoittanut ajatus siitä, että homoseksuaalit voisivat solmia keskenään  avioliiton, on monelle julkisuudessa esiintyvälle vaikuttajalle ja monelle poliittista nostetta seurakuntayhtymien hallinnollisista tehtävistä hakevalle henkilölle keskeisin mittapuu arvioitaessa Suomessa kirkon ulkomaantoimijoiden laatua. Itse asiassa ällistyttävän usein näissä yhteyksissä eivät luottamushenkilöt ole kyselleet muita laatukriteereitä. Tämän laatukriteerin nouseminen kirkolliseen arvokeskiöön ja sen kyseenalaistamisen täydellinen kielto on minun mielestäni oman aikamme mielenkiintoisin kirkollisen viestinnän ilmiö.

Yhden totuuden vaatimus on vaikuttanut sananvapauskäsitteen sisällön yksipuolistumisen: on oikeus ilmaista hyväksytyn mielipiteen mukaisia kantoja, muista rangaistaan – ei vankilalla, mutta esimerkiksi taloudellisen vallankäytön, eristämisen ja virkakiellon keinoin.

Ajassamme on muodostunut patoutunutta sanomisen tarvetta. Varaventtiili yhden totuuden ahdistuksesta on löytynyt anonyymiudesta. Anonyymius tarjoaa vaiennetuille ihmisille mahdollisuuden kertoa, mitä he ajattelevat. Anonyymius on mahdollistanut sananvapauden tässä yhden totuuden mediatodellisuudessa sanojan joutumatta julkisesti nolatuiksi. Hinta, jonka olemme joutuneet maksamaan sananvapaudesta on se, että keskustelijoille tarjoutuu tilaisuus esittää kärjekkäitä mielipiteitä, näkemyksiä, joita ihmiset eivät omalla nimellään ja kasvotusten esittäisi. Paineet kärjistysten esittämiseen ovat kasvaneet samassa tahdissa kuin yhden mielipiteen malli on uinut netin sosiaalisiin verkkoihin ja mediatodellisuuteemme. Patoutunut sanomisen tarve ja mahdollisuus sen paineen purkuun on mahdollistanut myös todellisen vihapuheen.

Yhden totuuden sananvapaudesta on siis tullut myös niiden työkalu, jotka joskus aiemmin olivat mielipiteineen sivussa, periferiassa, vähemmistössä. Tämä ase on vahva. Se saa toisin ajattelijat vaikenemaan tai sovittamaan sanojaan niin diplomaattisesti, että sanottu ei loukkaa varmasti ketään; tämä vihapuhesyytösten pelossa.

Sosiaalisten verkkojen aika ei olekaan lisännyt sananvapautta, vaan kaventanut sitä, muuttanut sitä yhden virallisen mielipiteen vapaudeksi.

 4.6.2013 Helsingissä

© Kirsi Myllyniemi

Edit. 28.6.13
Julkisen sanan neuvosto on huolestunut työntekijöiden sananvapauden rajoittamisesta Suomessa:
http://www.journalistiliitto.fi/?x17635=16400640 

Edit. 22.7.13
Enkä nyt malta olla linkkaamatta tähän Minna Lindgrenin erinomaiseen Hesari-kolumniin Arvojohtaja otti paikkansa, sillä hän mainitsee jutussaan vaikenemisen: Vaikeneminen on tapa mitätöidä. Sitä käytetään totalitaarisissa yhteisöissä, mutta Suomessa se on onneksi vanhentunut vallan väline.
Oma kokemukseni on, että tämä vanhentunut vallan väline on kirkollisessa viestinnässä edelleen käytössä.

:) Hienostelevalle firmalle vähän brändäysapuja

Kuvahaaste: Pelastustie

Osallistun Kesäpäivien valokuvahaasteeseen tällä kuvalla. Kuva on otettu Helsingin Malmilta. Pelastustie on auki.

Valtio tekee asuntobisnestä köyhien kustannuksella

VUOKRALLA TÄÄLLÄ

Mistä syntyvät

kohtuuhintaisen vuokra-asumisen

pullonkaulat tämän päivän Suomessa

ja Euroopassa?

Asiantuntijahaastatteluja keväällä

2013

Vuokralla asuminen on yhtä kallista kuin omistusasuminen. Syyt alkavat vähitellen valottua.
Suomen valtio on tehnyt bisnestä köyhien kustannuksella vuokra-asentotuotannossaan. Asia käy selville VVO:n vinkkaamasta raportista, joka on journalistien työtä.

Tärkeä ja samalla huolta herättävä paljastus löytyy aiheesta tehdystä raportista. Näitä raporttejahan eivät tee julkisen palvelun toimijat, vaan jounalistit. Suomi on huolestuttavasti muuttunut kovemmaksi maaksi niille, joille eei syntymälahjana ole työnnetty kultalusikkaa käteen.

Raportin toimitti hiljaiseen journalismiin erikoistunut puolueeton tiedonhankintayritys Newsbrokers Oy. VVO:lla ei ole raportin sisältöön muuta osuutta kuin toimeksianto ja aiheen valinta. Reportaasi sisältää niin merkittäviä poikkeamia julkisuudessa olleisiin näkemyksiin, että raportti päätettiin antaa julkisuuteen sellaisenaan. Yleisradion verkkosivuilla esiin nostettu valtion lainojen korkea korko on vain yksi raportissa esiin nostetuista ongelmista tuetussa asuntotuotannossa, toteaa STT:n aiheesta kertova tiedote.

Lue poliittisesti mielenkiintoinen raportti täältä:
https://www.sttinfo.fi/data/attachments/00500/d664c6ea-4576-4a07-a2db-2b140f129d97.pdf

Ei vastaa DNA asiakaspalautteeseen

Viime lauantaina latasin perheenjäsenen DNA-prepaid-liittymään puheaikaa Danskebankin kautta. 40 euroa meni kankkulan kaivoon, tiliä veloitettiin, mutta puheaikaa ei tullut.Pankki kertoi  viipymättä, että asiaa pitää tiedustella operaattorilta, operaattori puolestaan ei ole vastannut asiakaspalauteviestiin lainkaan.

Edit. 30.3. klo 12.30
Tänään Malmin Novassa asioidessamme päätin poiketa kysymään DNA-kaupasta, olenko tosiaan menettänyt lopullisesti nämä 40 euroa. Paikalla oli kaksi myyntihenkilöä. Ensin näytti siltä, että vastaavan henkilön kanta oli, että ei voi mitään, tai että minun on syytä vessatauolla töistä soittaa DNA-asiakaspalvelveluun, sillä he eivät voi asialle mitään. Kohtuullisen sitkeän keskustelun tuloksena kuitenkin alkoi näyttää siltä, että on sittenkin olemassa jokin taho, johon voi ottaa yhteyttä verkon kautta. Tällaisen viestin siis kirjoitin saatteeksi maksukuitteihin, jotka operaattori halusi:
 

Hei. Kävin tänään keskustelemassa DNA-kaupassa Malmilla ongelmasta. joka aiheutui verkkokaupan toimintahäiriöstä. Ostin matkalla olleelle perheen alaikäiselle verkkokaupastanne puheaikaa. Puheaika ei kahdesta yrityksestä huolimatta aktivoitunut ja luulinkin, ettei sitä velotettu, kunnes katsoin tilitietoni: molemmat yritykset oli velotettui. Otin asiakaspalautelomakkeen kautta yhteyttä asiakaspalveluunne (lomaketta oli vaikea löytää sivuiltanne!!!), koska asiakaspalvelupuhelimenne aukioloaika oli siltä viikolta jo ohi!
Asiakaspalvelunne puhelinajat ovat lisäksi sellaiset, että en oman työaikani puitteissa voi soittaa numeroihin, jotka normaalisti ovat hyvin kuorimitettuja. Lapseni puolestaan ei voinut soittaa, koska hänellä ei ollut puheaikaa liittymässään.

Meitä palvellut asiakaspalveluhenkilö Malmilla oli hyvin ystävällinen.
Olen raportoinut ongelmastani paitsi teidän palautelomakkeenne kautta, myös omassa blogissani. Seuraan tilanteen kehittymistä tässäkin asiakaspalveluasiassa niin pitkälle kuin raportoimista riittää, jotta toiset kuluttajat saavat toimintaohjeita, jos niitä muualta on vaikea löytää.
Ohessa kuitit verkkopankin maksutapahtumista.

Ystävällisin terveisin (ja nimeni)

Edit. 2.4. klo 20.05
DNA Prepaid -latauksen korjaus näkyy viipyvän. Ainakaan vielä ei ole tullut puheaikaa puhelimeen.
 Ehkä tässä pitää tehdä kuten eräs DNA-työntekijä kuittasi itselleni tätä selvitellessäni ylimieliseen tyyliin: "Pitää sitten vaihtaa operaattoria." No, prepaidliittymän kohdalla operaattorin vaihto on yksinkertainen. Ehkä hintakin kannattaa välillä tosiaan kilpailuttaa.

Edit. 4.4. klo 20
 Tänään sitten käytin kallista työaikaani asiakaspalvelunumeroon soittamiseen, kun puheaikaa ei ole tullut puhelimeen. Kävi ilmi, että järjestelmä ei edes vieläkään jostain syystä tuntenut ongelmaani. Nyt sain sähköpostia, pyydettyäni hartaasti, että sitä minulle lähetettäisiin sieltä päästä, jotta saan oikean osoitteen.  Osoite oli dnawelho@dna.fi, siltä varalta, että joku muukaan ei saa osoitteesta selvää, paan tänne. Osoite on kuulemma heidän sivuillaan.
Lähetin siis uudelleen ne samat kuitit kuuden aikaan tänään ja kopiot edellisestä sähköpostiliikenteestä. Saa nähdä, joko tulisi aiemmin maksettu puheaika. Saa myös nähdä, kuka maksaa sen asiakaspalvelunumeroon soittamani pitkän odotusajan ja puhelun. Jäämme kuulolle.


 Edit. 9.4.
Lopulta muutama päivä sitten puheaika tuli kännykkään, 5.4.

Lopulta alkoi myös yhteystietoja löytyä. Tässä eräs vastaus, joka odotti tänään mailissa:
Hei Kirsi!

Kiitos viestistäsi ja pahoitteluni vastauksen viivästymisestä.
Asiakaspalvelumme yhteystiedot löydät nettisivuiltamme osoitteesta http://www2.dna.fi/fi/yksityisille/asiakaspalvelu-ja-tuotetuki/palaute-ja-yhteydenotto

Sivulle pääsee klikkaamalla etusivulla ylhäällä olevaa Asiakaspalvelu -linkkiä. Avautuvalla sivulla alhaalla vasemmassa reunassa on painike "Ota yhteyttä asiakaspalveluumme". Linkin kautta löydät Sähköiset yhteydenotot -otsikon alta myös sähköpostiosoitteemme.

Jos tarvitset lisätietoja, lähetäthän lisäkysymykset vastaamalla tähän viestiin.
Pystymme vastaamaan sinulle nopeammin, jos asiaan liittyvä viestiketju säilyy koko ajan mukana.

Mukavaa päivän jatkoa!

Ystävällisin terveisin

xxxx
palveluneuvoja