21.2.07

Alkoholia masennukseen ja stressiin


Matti Pikkujämsän kuvitusta lukuun Alkoholi saattaa pahentaa ahdistusta.

Alkoholi on masennuksen yleisin itsehoitolääke, sanotaan.
Sanotaan myös, että viini on viisasten juoma.

Sain eilen postia Alkosta; en kuitenkaan pullopostia, vaan kirjeen tiedotuspäällikkö Kaija Niemi-Turkamalta. Hän lähetti Alkon Alkoholi ja aivot -vihkosen.
Itselläni on täpinä, että alkoholia käytetään nykyisin aika paljon unilääkkeenä, stressintasaajana, ahdistuksen poistajana ja masennuslääkkeenä.
Mikään viihdyttävä lukemisto Kaijan lukupaketti ei ollut. Siinä sivuutetaan satunnaisen kepeän sosiaalisen käytön ilot ja pohditaan haittoja.
Alkoholi osoittautuu huonoksi lääkkeeksi, sillä se ei poista sairauksia, vaan peittää niitä. Se saattaa tuoda unen, mutta vie vireyden. Alkoholi saattaa joskus viedä masennusoireita, mutta se myös masentaa. Alkoholi pahentaa ahdistusta. Aluksi se lievittää stressin tunnetta, mutta stressin jatkuessa alkoholin käyttö lisääntyy ja sen aiheuttamat sosiaaliset haitat synnyttävät uusia ristiriitoja.
19-sivuisen vihkosen saa netistä ja Alkon myymälöistä. Suosittelen. Silläkin uhalla, että se vaikuttaa elämään.

4 kommenttia:

zache_ kirjoitti...

Itselläni on täpinä, että alkoholia käytetään nykyisin aika paljon unilääkkeenä, stressintasaajana, ahdistuksen poistajana ja masennuslääkkeenä.

Hyvin fiksulla ystävälläni oli aikoinaan opiskelijakämppänsä seinällä iso käsinkirjoitettu juliste. Siinä luki "Asiat eivät ole ikinä niin huonosti ettei niitä saisi alkoholilla huonommaksi". Se oli hyvin kokemuspohjaista ja hyvin pysäyttävää.

Eli toisin sanoen komppaan, sitä että päihteiden käyttö ongelmien ratkaisuna on hyvin paska idea ja uskon minua fiksumpien kokemuksiin.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Muistan hämärästi tuollaisen julisteen, Zache.
Siinäpä elämänohje.
Alkoholi ei ole ratkaisukeino, mutta siitä tulee herkästi osa ongelmaa.
Vaikka alkoholista ei ole ratkaisukeinoksi, se on seurajuoma, jolla voimme kohottaa juhlan tunnelmaa.

Amina kirjoitti...

Eikös kulttuurissamme pyritä yleensäkin ratkaisemaan mielen ja mielialan ongelmat ensisijaisesti jollakin kemiallisella apukeinolla... Toiset harrastavat vähän itselääkintää. Alkoholin ohella kannabista käytetään itsehoito-masennuslääkkeenä.

Mutta onko meillä suklaan orjilla varaa kauhistella? Milloin "lääke" on pahempi kuin itse "sairaus"?

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Amina, elämme medikalisaation aikaa, se on totta. Kemialliset keinot korvaavat sekä ystävyyssuhteista, sukulaissuhteista että terapiaa :(
Sen sijaan, Amina, jos ajattelit, että kauhistelen, erehdyt kyllä. Kirjoitan, jotta ihmiset tietäisivät asioista ja tunnistaisivat vaikuttimiaan. En itse ole siinä asemassa, että pääsisin asettumaan toisten yläpuolelle, mistä olen kyllä lähinnä kiitollinen.
Kohtuullisuus on sivumennen sanoen loistava elämänohje sekä alkoholinkäyttöön että suklaansyöntiin, liikuntaan, painonhallintaan, työntekoon ja ties mihin :)