22.2.07

Valokuvatorstai: Vastakohdat


Löytyykö kultaista keskitietä anoreksian ja ylensyönnin, itsensä trimmaamisen ja rentoutumisen, alkoholiriippuvuuden ja päihteettömyyden väliltä?
Valokuvatorstain tämän viikon haaste on vastakohdat.

25 kommenttia:

paju kirjoitti...

Kuva ensin hymyilytti, sitten vakavoitti.

Teräviä kysymyksiä esität, taas. Kultaista keskitietä pitkin on ihmisen hyvä matkata. Tienviittana sille tielle toimii myös sinun blogisi (herätys ja valistus sanan parhaassa merkityksessä).

Hansu kirjoitti...

Ei taida olla keskitietä, sitä joko mennään täysillä tai ei ollenkaan. Itsekin olen viettänyt vähän aikaa ei -ollenkaan vaihetta. Ei vain tule -30 asteen pakkasessa lähdettyä minnekään. Mutta ei minun maailmani siihen kaadu, en ole ylipainoinen ihminen, joka harrastaisi ylensyöntiä! Kuntoilusta yleensä puhuin.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Paju, yritän antaa blogissani uutta ajateltavaa ihmisille. Oikeastaan en yritä niinkään valistaa.
En tiedä mukavampaa mediaa kuin blogi, sillä tämä on verkosto, jossa sisältö muotoutuu yhteistyönä ja vuorovaikutuksessa.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Hansu, oletko tosissasi, ettei ole keskitietä?

hpy kirjoitti...

Vaikka yrittaisimme menna keskitieta joka paikassa on aina olemassa sellainen jossa kuljeskelemme jompaa kumpaa laitaa. Vaikka toisin uskoisimme.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Saatat olla oikeassakin, Hpy, mutta minun on kyllä vaikea uskoa sitä, että anoreksian ja ahmimisen tai pakonomaisen liikkumisen ja vetelyyden, juopottelun ja täysraittiuden välillä ei olisi mitään.

Elegia kirjoitti...

Taas sopi kuva aiheeseen kuin nyrkki silmään (sallithan brutaalin ilmauksen ;)

Minusta tuntuu siltä, että kaikenlaiset ääripäät ovat (yli?)edustettuina monissa medioissa. Ehkä se on sitä ongelmien esille tuomista.

Minusta ehkä haaveiden (tai toiveminän) ja realismin kohtaaminen on mieleenpainuvin elementti kuvassasi.

Marko F kirjoitti...

Terveellinen ja epäterveellinen elämäntapa ovat nykyään sekoittuneet medioissa sellaiseksi pullamössöksi, että tällainen tavallinen kaduntallaaja ei ota enää niistä ollenkaan selvää.
Hyvä kuva.

allyalias kirjoitti...

Hauska idea kuvassa ja kertoo paljon. Hienoa!

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Elegia, sallin toki brutaaleja ilmauksia. Itse mielelläni vastaavassa tilanteessa käytän ilmausta sopii kuin sormi neneään :)
Hyvältä näyttää -lehdistä on tullut monille viihdettä. On kuitenkin myös ihmisiä, jotka ottavat kaiken tosissaan: remontoivat kotinsa heittäen kaiken vahan ja rakkaan kaatopaikalle, trimmaavat ja säätävät oman ulkonäkönsä trendien mukaan, valitsevat seuransa ja harrastuksensa aikakauslehtien esikuvien perusteella... Mainokset muokkaavat kulutustottumuksismme niin paljon kuin ikinä. Hyvännäköisyyden ihannointi on markkinataloudessa rakentunut trendi, jonka eteen moni mainostoimisto on tehnyt huolellista työtä saadakseen meidät käyttämään rahamme...
Elegia, minusta media käyttätytyy usein aika skitsosti suhteessa terveyden ja ulkonäön kysymyksiin.
Marko, sinäpä sen sanoit.
Kiitti, Allyalias :)

Rita kirjoitti...

Ihminen on useinkin sellainen kahden ääripään välillä heiluva tasapainoa etsivä olento. Keskitietä haetaan kun ollaan reunat kokeiltu. Mutta toisinaan vaan heilahdellaan laidasta laitaan ilman keskiväliä.

Esitän usein kysymyksen: Eikö herrajesta ole mitään välimuotoa? Saan esim. kirpputorilla reaktioksi "En minä sitä ilmaiseksi voi antaa!" kun olen lausunut että tavara on hivenen kallis :)

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Niinpä se on, Rita. Keskitiellä on vaikeahko pysyä eivätkä kaikki tosiaan edes ymmärrä sellaista halua :)

Hansu kirjoitti...

No tietenkin joillakin on keskitie. Yleensä kuntoilu aloitetaan melkoisella harppauksella ja päädytään taas nollatilanteeseen... Mukavaa jos jokainen löytäisi oman kultaisen keskitiensä.

maiju kirjoitti...

Vai, että tällaista elämää sitä kotona vietetään :o)

Maiju

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Tähän suuntaan itsekin ajattelen, Hansu.
Usein sekä kuntoilu että laihduttaminen aloitetaan kovalla rytinällä ja remontti on liiankin suurisuuntainen ollakseen pysyvä :(

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Maiju, joo :)
Meillä ei ole mitää salattavaa. Kaikki julkaistaan blogissa :&

sumea kirjoitti...

Hyvä postaus.

Nykyinen extreme sekä individualismia korostava elämäntapa minusta korostaa sitä, että ihmiset menevät äärimmäisyyksiin asioissa.

Kun mikään ei riitä...

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Sumea, minusta tuntuu, että extreme-kokemusten hakeminen ja äärimmäinen individualismin korostaminen ovat hyviä esimerkkejä siitä, etteivät kaikki ole kiinnostuneet keskitien kulkemisesta.
Nuoruuteen tottakai kuuluu monenlainen kokeileminen, mutta se, että keski-ikäisetkin ovat omaksuneet tällaisia virtauksia, kertoo kulttuurimme arvostusten muuttumisesta. Nykyäänhän ihmiset urheilevat monin tavoin myös terveydellään; jotkut esimerkiksi tekemällä seksimatkoja aidsin ja muiden sukupuolitautien vaarasta piittaamatta.

Täti Punaruskea kirjoitti...

Suurin osa ihmisistä luultavasti elää jossain siinä välillä, mutta eipä heistä rumpua lyödä mediassa. Ketä kiinnostaa?

Opettelen kohtuullisuutta ja luulen sen jo löytäneeni, vaikka välillä tulee ylilyöntejä, etenkin liikuntaharrastuksissa ;-) Nytkin olkapää kipeänä!

helanes kirjoitti...

Joopa joo. Ja paraikaa Sapporon lumoissa?

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Täti Punaruskea, totta: keskinkertaisuus ei kiinnosta eikä kiinnosta sellainen, mikä menee tasaisen hyvin. Mediaahan kiinnostavat lähinnä poikkeukset hyvässä ja huonossa. Medialukutaidossa taitaakin olla siis jutun avain :(
Jo antiikin viisaat totesivat, että kohtuus kaikessa (ehkä jopa kohtuudessakin :)
Helanes, taidat olla oikeilla jäljillä.

Tarjuska kirjoitti...

Kuvakaan ei siinä mielessä paha, että kyseinen lehden lukija on kuitenkin huomannut rapakuntonsa ja ottaa vinkkiä lehdestä miten siitä pääsee eroon. :)))

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Oikeastaan juuri hän ei missään rapakunnossa olekaan, Tarjuska. Tosin hän ei vain harrasta oman kehonsa stailausta, vaan työmatkakävelyä.

Halo Efekti kirjoitti...

Tässä on taas erittäin hyvin löydetty vastakohdat jotka herättävät ajatuksia. Toteutus herättää mukavasti hilpeyttäkin ettei mene saarnaamisen puolelle vahingossakaan - mikä kuvien sommittelussa on usein pelkona.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Kiitos, Halo.
Elämä ilman huumoria on kuin yksipuolinen lesekorppuruokavalio.
Saarnamiseen ei ole tarvetta. Olen sen verran saarnoja kuunnellut, että tiedän niiden vaikuttavuuden: Menevät kuin vesi hanhen selästä tai suututtavat; harvoin saarnat herättävät elämänmuutokseen.