10.1.08

Valokuvatorstai: 74. haaste, "jatka kuvasta"


Aivojen vaivaaminen on tutkitusti hyödyllistä. Mitä ikääntyneempi ihminen on, sitä monimutkaisempaan ajatteluun hän pystyy. Tätä sanotaan kokemukseksi. Lääketieteen ja kirurgian tohtori, dosentti Markku Äärimaa ei ole heittänyt kirjojaan nurkkaan eläkkeelle siirtyessään. Hän ratkoo edelleen, eläkkeellä ollessaan, vaikeita eettisiä ongelmia.

Tämän päivän haaste on jatkaa annetusta kuvasta.
Koska olen alkuviikon ollut kiinteästi valtakunnallisilla lääkäripäivillä, tahdoin kuvata ideani siellä tänään.
Tänään osallistuin lääkärien ajankohtaiseen eettiseen pohdintaan, johon varmasti palaan kevään kuluessa.
Lääkäriliiton toiminnanjohtajan tehtävästä eläkkeelle vuonna 2005 siirtynyt kirurgi Markku Äärimaa on ollut aktiivinen pohtija ja tutkija lääkärin eetiikan kysymyksissä jo toiminnanjohtajana ollessaan ja jatkaa edelleen eettistä työtä.
Tänään Äärimaa esitteli kollegoilleen erään syöpäsairaan naisen tapausta: 60-vuotias yksinäinen syöpäpotilas uhkasi itsemurhalla. Lääkärit pohtivat Äärimaan alustuksen pohjalta naisen kuolemaan johtaneiden tapahtumien kulkua ja sitä, miten tapauksessa lääkärin etiikan mukaisesti olisi tullut toimia.

Olen itse työskennellyt lääketieteen toimittajana useita vuosia enkä itse tiedä toista ammattikuntaa, jossa eläkkeelle siirtyneet ihmiset työskentelisivät yhtä aktiivisesti ammattikunnan päämäärien hyväksi. Tiedän useita lääkäreitä, jotka ovat vuosien hyödyttäneet yhteiskuntaa syvällisillä pohdinnoillaan ja antamalla laaja-alaisen tietämyksensä yhteisen hyvän hyväksi. Kun muualla työelämässä edelleen sysitään jo viisikymppisiä syrjään ja todella usein pidetään kummallisena, jos joku vielä viisikymmentä vuotta täytettyään on työelämässä, lääkärit osoittavat, että kokemus tuo varmuutta, jopa erehtymätöntä varmuutta ja että haasteellisessa ja motivoivassa työssä eläkeiän ylittäneet työssä jatkavat toki ikääntyvät, mutta eivät vanhene samalla tavoin kuin haasteista luopuneet saattavat vanheta.
Eteran ylilääkäri Juhani Juntunen kertoi omassa lääkäripäivien esityksessään Ikääntymiseen liittyvät suorituskyvyn muutokset lääkärintyössä, että diagnoosien tarkkuus paranee iän myötä, intelligenssi säilyy ja oppimiskyky säilyy. Tiedollisessa toimintakyvyssä on suuria yksilöllisiä eroja. Vanhenemiseen voidaan vaikuttaa elintavoilla ja aivojen aktiivisella käytöllä

16 kommenttia:

Käpsä kirjoitti...

Tätä olen miettinyt... Hienolta tuntuu kun tajuaa olevansa viisaampi kuin nuorempana. Toisaalta tuskalliselta tuntuu se, että tajuaa tiedon määrän olevan niin valtava, ettei siihen ikinä pysty. Mut onneksi käsittää myös sen ettei tarvitsekaan :)

Tarjuska kirjoitti...

Kuin myös itse ajattelen proffaamme, joka iästään huolimatta tekee aktiivisesti töitä ja vapaaehtoisesti tiedottaa näistä sairauksista ja uusista tutkimustuloksista. Heille se ammatti on kai henki ja elämä. Ihanaa, että jaksavat olla kiinnostuneita edelleen. :)

Obeesia kirjoitti...

Kadehdittavaa!

Pena kirjoitti...

Tuttu mies nuoruuden ajoilta.En kuitenkaan kuvasta heti tunnistanut,ennenkuin luin tekstin.

No,onhan siitä jo yli 50 vuotta,kun viimeksi on nähty. :)

neulekirppu kirjoitti...

Näin on Kirsi. Lääketieteen parissa tuo kokemuksen merkitys korostuu. Samoin juristin työssä ns. tacit knowledge kumuloituu vuosien saatossa ja iäkäs juristi on oivallinen asiantuntija monessakin suhteessa.
Tosin päteehän tämä kaikilla muillakin aloilla, joissa ihminen aktiivisesti haluaa kehittää itseään...

Anonyymi kirjoitti...

Mitä kauemmpin on työelämässä, alalla kuin alalla, sitä enemmän hiljaista tietoa kertyy. Välillä se pääsi unohtumaan monelta työnantajalta, mutta onneksi myös uudelleen "keksitty" taas. Näitä henkilöitä pitäisi nimetä tutoreiksi tuoreille tulokkaille useilla työpaikoilla, ja tietysti tästä tiedonsiirrosta pitäisi myös maksaa reilu korvaus.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Käpsä, saatavilla olevan tiedon määrä kasvaa kai eksponenetiaalisesti, mutta mitä enemmän tietoa tulee, sitä enemmän tarvetta on sen seulontaan. Oleellisen erottaminen epäolennaisesta ja synteesien tekeminen on vaativaa. Itse olen harmitellut, että en ole onnistunut saamaan uusia historiikkihommia, sillä menneen laaja-alainen ymmärtäminen on upea haaste. On innostavaa saada työssään käyttää ja soveltaa tietojaan laajamittaisesti.

Tarjuska, antaumuksellinen asenne työhön tuottaa iloa luultavasti asianomaiselle itselleen ja lisäksi lukuisille muille ihmisille.
Obeesia, :)

Pena, niin, Äärimaa taitaa olla Turusta. Sieltä hän on lääkäriksikin valmistunut aikoinaan.

Neulekirppu, kaikissa vahvoissa professioissa ja luullakseni missä tahansa ammatissa, on mahdollisuus vankan kokemuksen hyväksikäyttöön. Lääkärintyössä se joissain paikoissa tapahtuu niin, että nuorella päivystäjällä on kokenut takapäivystäjä, jonka kanssa voi konsultoida; nuoret kun kestävät päivystyksen fyysisiä rasituksia ikääntyneitä paremmin. Haluaisin kuitenkin pikkuisen haastaa sinua, Neulekirppu: aina ei ole kyse vain asianomaisen omasta halusta kehittyä. Kuten tuossa Obeesia totesi, tämä on kadehdittavaa. Kaikilla aloilla ei ole ihmisille, akateemisista opinnoistakaan huolimatta, suotu mahdollisuutta kehittää itseään, vaan ikääntyneet työntekijät on pantu kokeneisuuttaan ja taitojaan vastaamattomaan, haasteettomaan hanttityöhön, jos ei suorastaan saneerattu pois koko alaltas.
Lääkärit eivät sysi kollegoitaan viisikymppisenä eläkeputkeen eivätkä puhu alituiseen ikääntymisen mukanaan tuomista asioista ongelmina, vaan ovat ammattitaitonsa mukaisesti osanneet käyttää iän mukanaan tuomia vahvuuksia hyväksi ja löytäneet monia ratkaisuja, joissa eri-ikäisille ihmisille löytyy optimaaliset tehtävät yhteisessä kokonaisuudessa. Monia muita aloja sen sijaan vaivaavat tehdyt rakennemuutokset, joiden seurauksena monet ikäluokat ovat vaihtaneet alaa, joutuneet ennenaikaiselle eläkkeelle, joutuneet alentuneen työkyvyn tähden sairaslomakierteisiin ja työyhteisön ikärakenne on yksipuolistunut. Pelkästään samanikäisten ihmisten työyhteisöt, esimerkiksi asiantuntijaorganisaatiot, tuottavat todennäköisesti jotenkin vinoa työtulosta. Pelkästään nuorista henkilöistä koostuvissa tiimeissä on tehokkuutta, mutta joillain aloilla on teollisuustyössä tullut näköjään työmoraaliongelmia; sitoutuminen työhön ei olekaan ollut samanlaista kuin ikääntyneillä. Työnantajan ahneus on kostautunut yllättävällä tavalla.

Anonyymi, paljon hiljaista tietoa on jo saneerattu kortistoihin ja siirretty työkkärien luukuille ja kyseisille ihmisille on sanottu, että tulee ottaa vastaan mitä tahansa työtä.
Nykyiset nuoret ovat kovien valintojen edessä ammattia valitessaan. Kristallipallosta olisi iloa. Olisi ikävää, jos akateeminen koulutus menisi hukkaan ja joutuisi hanttihommiin sen sijaan että saisi tehdä vanhuuteen asti innostavaa hommaa.

Sheila kirjoitti...

Olipa hienoa löytää tälle Valokuvatorstain haasteelle näin rohkaiseva kuva ja teksti! Nuo aiemmat läpikäymäni osanottajat kun näyttävät suhtautuvan vanhuuteen jotenkin ... halveksien. Mutta voihan vanhuskin olla hyväkuntoinen, suht terve ja henkisesti vireä, eikä kaipaa osakseen sääliä tai väheksyntää?

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Kiitos, Sheila. Jokainenhan meistä tässä ikääntyy :)

mm kirjoitti...

Hyvää pohdintaa. Parin vuoden sisällä tämä pommi Suomessa räjähtää täysillä.
Itse ratkaisin oman pohdinnan aloittamisen tulemalla blogimailmaan. Laskeuduin tietoisesti lähtöön hyvästelemällä muistoja yksi kerrallaan. Samalla sain jaetuksi joillekin halukkaille hiljaista tietoani. Mainio tapa. Suosittelen. Oman blogini osatarkoitus oli usuttaa muitakin mukaan mietintään. Tavalla tai toisella.
Olen löytänyt täältä maailmasta upeita ihmisiä. Ei jämähdetä!

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

MM, lääkäreiden suuri eläkerysäys tulee vähän myöhemmin kuin suomalaisten yleensä, sillä vuonna 1972 aloitti lääkärinopinnot ennätyssuuri ikäluokka, koska uudet lääketieteelliset tiedekunnat käynnistyivät monessa maakunnallisessa yliopistossa, esimerkiksi Kuopiossa.
Sinun pohdintojasi on ollut kiintoisa lukea juuri tästä näkökulmasta.
Pajun blogissa on hiljattain käyty paljastavaa, osin mediakriittistä keskustelua entryssä Aliedustettu paljastaa. Ellet ole huomannut, käyhän kurkkaamassa. Asia todennäköisesti kiinnostaa.

savisuti kirjoitti...

Olen usein kuullut joiltakin vanhuksilta, ettei vanha enää opi uutta. Hauska nähdä täälläkin painettuna tuo, ettei oppimiskyky lopu iän lisääntyessä niin kuin olen aina sanonut.

Minulla on ystävä joka on lähes seitsemänkymppinen. Hän opiskelee koko ajan jotain, kieliä, taideaineita ja käy pilates- ym jumpassa. Pari kertaa vuodessa hän pakkaa repun selkään ja lähtee matkalle. Viime talvena hän oli kuukauden repputuristina Meksikossa ja kesällä Espanjassa kielikurssilla. Ihailtavaa!

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Vanha kyllä oppii, mutta uuden oppiminen on hitaampaa ja moneen asiaan tarvitaan lisää toistokertoja. Tässä ei kuitenkaan ole kyse oppimisesta, vaan nimenomaan tiedon tuottamisesta ja sen käsittelystä.
Tasoitukseksi ihmisellä on muistissaan se valtava tietomäärä, mitä hän on oppinut elämänsä aikana.
Silloin tällöin näkyy sellaisia mielipiteitä, joiden mukaan ikääntyneet työntekijät eivät osaa käyttää tietotekniikkaa. Tällainen yleistys kertoo enemmän tekijästään kuin ikääntyneistä työntekijöistä. Moni ikääntynyt työntekijä on käyttänyt tietokonetta jo ennen kuin mielipiteen esittäjä on syntynytkään. Moni ikääntynyt työntekijä, jopa toimitotyöntekijä, on käynyt läpi koko pc-tietokoneiden kehityskaaren ja on aikoinaan käyttänyt jo dossia ja osaisi pinnistelyjen jälkeen ehkä antaa edelleen dos-komentojakin, jos tiukka paikka tulisi.
On myös niitä, jotka edelleen jäykistyvät koneen ääressä. Tämä ei tee heistä yhtään huonompia ihmisiä eikä huonompia kansalaisia. Heillekin olisi edelleen töitä läjäpäin Suomessa, jos työnantajat viitsisivät asioihin paneutua. Ennen pitkää työnantajat ehkä viitsivätkin, kun tai jos työvoimapula, jolla on peloteltu vuosikymmenen ajan, ehkä tulee. (Silloin tosin moni syrjään sysäisty on menettänyt liiaksi työkykyään, ellei ole ollut mahdollisuutta käyttää aivojaan.)

Kutuharju kirjoitti...

Tärkeä keskustelu täällä. Täyttä asiaa jota en osaa enää mitenkään täydentää :)

Elina kirjoitti...

Minullakaan ei ole paljon lisättävää. Kehittävää keskustelua täällä on käyty. Lääkärin työ lienee sellaista havainnoimista, että varmasti ikä ja kokemus auttaa kehittymisessä.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Kiitos kannustavasta kommentista, Kutis.
Hehe, Elina, tässäpä siis kehityskeskustelua Suomen herroille. Lääkärien ammattietiikkaan kuuluu jatkuva alan seuraaminen ja ammattitaidon ylläpitäminen. Ei takisi haittaa monessa muussakaan ammatissa.