Esimerkiksi elinsiirtopotilaille melko pienetkin infektiot saattavat koitua kohtalokkaiksi., sellaiset kuin ihon sisään kääntyneistä kynsistä aiheutuneet.
Tarjuska on joutunut pitkään taistelemaan saadakseen apua jalkaongelmiinsa. Nyt näyttää siltä, että HUS karsiikin kulujaan pudottamalla vakavasti sairaita ihmisiä pois jalkojenhoidosta. Jälleen Tarjuskan siis pitää taistella keskussairaalapiiriä vastaan, joka sanoo elinsiirtopotilaalle hus hus. HUS on pannut muut potilaat ja diabeetikot vastakkain ja valinnut pelkästään diabeetikot.
Säästö on pieni niihin kustannuksiin verraten, joita tällä säästöllä aiheutetaan.
Kustannukset ilmeisesti menevät toiselta momentilta, joten jälleen kerran on niin, ettei kukaan seuraa kokonaiskustannuksia. Asia naurattaisi, ellei kysymys olisi potilaiden kannalta haudanvakava. Tarjuska on aikaisemmin samaan tapaan joutunut anelemaan pääsyä kunnalliseen hammashoitoon. Tässäkin suhteessa minimaaliset säästöt aiheuttaisivat mahdollisesti eksponentiaaliset kulut. Hohhoijaa.
9 kommenttia:
Alunperin oli kyse kai uuden, kokemattomamman hoitajan työtaakasta, jota haluavat helpottaa. Kuitenkin uskon, että tässä on kyse paljolti myös muusta. Ensin karsitaan munuais-, maksa- ja elinsiirtopotilaat jalkojenhoidosta. Sitten ehkä karsitaan ne diabetespotilaatkin, koska hoitopaikassa ei enää ole edes diabeteshoitajaakaan (irtisanottu). Potilaat käyvät muita sairauksiaan hoidattamassa polilla ja saavat tämän jalkahoidon, mutta kuinkakohan kauan? Pikkuhiljaa priorisoidaan ehkä enemmän.
Eipähän Helsingin kaupunkikaan toimi tasapuolisesti. On tietty potilasryhmä, jonka vastaavia jalkaongelmia hoidetaan, mutta kun ei sattumalta kuulu siihen tautiryhmään. ...Ei aina oikein jaksa ymmärtää.
Juuri äsken vertailin lääkäripäivillä sitä, miten diabeetikkoja eri kunnassa hoidetaan. Diabeteshoitajien panos helpottaa huomattavasti lääkärin työtä ja hoitaja on halvempipalkkainen. Samaa voisi sanoa jalkojenhoitajasta, jolla on ammattitaito yhteen olennaiseen ennaltaehkäisy- ja hoito-ongelmaan. Asiat voidaan tehdä järkevästi tai kaikenlaisia kuluja nipistellen.
"---Säästö on pieni niihin kustannuksiin verraten, joita tällä säästöllä aiheutetaan.---"
Hyvin kiteytetty.
Meidän kunnassa käsitykseni mukaan reumapotilaat eivät saa lainkaan jalkahoitajan palveluja terveyskeskuksessa, vissiin rahallakaan, oli mikä oli - diabeetikot saavat. Reumapotilailla varpaat vääntyvät toistensa päälle ja kynsiin saattaa tulla hankalia kasvuhäiriöitä. Mutta, jos ei ole diabetestä....
Maria
Niin, Anonyymi, tuo rahalla saaminen on sekin ongelma, sillä yrityspuolella sitten on kaikenlaisia ja erityyppisen koulutuksen saaneita ihmisiä, osa kosmetologisen koulutuksen saaneita.
Nykyinen nimike terveydepuolen jalkojenhoitajalle taitaa olla jalkaterapeutti, mutta millä ihmeellä potilas varmistaa, saako hän asiantuntevaa hoitoa vai jotain vaihtoehtoterapiaa tai kosmetologista osaamista? Jos tuonne Tarjuskan postaukseen menee, niin näkee, ettei alalle koulutettukaan ihminen selviä kovin helposti näistä vaativista tehtävistä.
Tämän keskustelun myötä olen alkanut ihmetellä, mistä johtuu, että muiden kuin diabeetikkojen jalkaongelmiin ei kiinnitetä huomiota. Ensihätään neuvon tutkituttamaan diabeteksen mahdollisuuden. Asiantuntijoiden mukaan maassamme on diagnoosin saaneiden diabeetikoiden lisäksi toinen mokoma niitä, joilla ei ole diagnoosia. Jos saa diabetesdiagnoosin, reumapotilaskin voi ilmeisesti vaatia jalkojen hoitamista. Eri asia sitten on, osaako diabeetikon jalkoihin suuntautunut hoitaja riittävän hyvin hoitaa reumapotilaan jalkoja.
Niin , paljon puhutaan päättäjien toimesta että ennaltaehkäisy on ehdotonta jotta saataisiin kasvavat kulut pienenemään tai ainakin kuriin.
Tähänkin pätee ehkä se , että tehkää miten minä sanon , älkääkä miten minä teen.
Meillä kunnanjohtaja loihti lausumaan syksyllä paikallisradion haastattelussa, koska kunnan erikoissairaanhoidon menot vain koko ajan kasvaa, niin (oliko se ) 2013 kunnalla on varaa vain tarjota erikoissairaanhoitoa kuntalaisilleen. ( no en tuota logiikkaa kyllä ymmärtänyt)
Ihan hyvä että nostelet asioita esille, ja kyllä niistä pitää puhua.
Ilmeisesti on niin, että oletetaan kaikkien tosiaan menevän yksityiselle...?
Kotipalvelussahan on jo käynyt niin. Ennen kotiavustaja siivosi ja pesi pyykkiä, teki niitä raskaita töitä, joita vanhus ei pysty tekemään. Nyt kotipalvelu vaan käy katsomassa, että lääkkeet ja ruoka on syöty - ruoka tuodaan keskuskeittiöiltä. Siivooja pitää palkata yksityiseltä, jollei itse jaksa tai omaiset tee sitä.
Mielestäni tilanne on ihan hassunkurinen. Vanhus, varsinkin naisvanhus usein vielä jaksaa sen ruokansa kokkailla vaikka ei jaksakaan raahata mattoja ja petivaatteita pihalle. Omaiset voisivat hoitaa sitä tärkeätä sosiaalista kanssakäymistä tuttujen ja rakkaitten kesken sen sijaan, että käyttävät aikansa vanhuksen luona siivoamiseen ja pyykkäämiseen...
Meidän kunnassa ei diabeetikkokaan saa jalkainhoitoa, vaan äitini käy
yksityisellä. Tässä juuri tuli mieleeni, että mahtaisiko se olla korvattavaa lääkärinmääräyksellä?
Muoriska, mielenkkintoinen ajatus, että rahaa ennen pitkää on pelkkään erikoissairaanhoitoon. Erikoissairaanhoidon houkutuksia on tosiaan tarjolla yhtä sun toista ja kyllähän siihen kaikkeen saa rahaa menemään. Perusterveydenhoitoon ei sitten mitään jääkään. Hassua, mutta todellinen uhka ja tämänsuuntaiseltahan tuo kehitys näyttää. Tosi outoa.
Inkivääri, muutama vuosia sitten omasta terveyskeskuksestamme ne suorastaan kehottivat soitettaessa menemään yksityiselle: "Eikö teillö ole vakuutuksia?" "Mitenkä ne yksityiset..." Nykyisin ei enää. Tämä jalkaterapeuttiasia, samoin kuin muutamat muut, on vähän pulmallinen, sillä markkinoilla on tarjolla monelaista ja montataustaista yrittäjää. Vaikka olisi rahaakin, mitä kaikilla sairailla ja heikoilla ei suinkaan ole, on vaikea tietää, onko palvelu potilallee sopivaa vai onko se esimerkiksi kosmetologiaa tai jotain vaihtoehtohoitoa, vaikka potilaan pitäisi saada terveydenhuollon ammatti-ihmisen palvelua.
Mainio postaus!
Mielestäni siinä mennään metsään kun lyhytnäköisesti harvennetaan rahapeitettä toisesta päästä aivan kuin Hölmölässä. Toinen pää peitosta venyy kuitenkin pituutta jonkin vuoden kuluttua kun esim. diabeteksen liitännäissairaudet hankaloittavat potilaan elämää ja liikkumista.
Niin paljon kuin hallintohenkilökuntaa ja terveystaloustiedettä nykyisin verovaroin rahoitetaankin, kokonaisuuksien hallinta ei ole hanskassa, Salka, ei ainakaan, jos päämääränä on potilaiden parantaminen, uudelleen sairastumisen ehkäisy ja kokonaiskustannusten kurissapito. Jos päämääränä on oman yksikön tuloksen kaunistaminen, potilaiden määrän vähentäminen ja pelkkä erikoissairaanhoidon menojen lyhyentähtäyksen pienentäminen tai esimerkiksi joidenkin paperilla olevien suunnitelmien toteuttaminen, toki sitten hallinto varmaankin pelaa.
Lähetä kommentti