13.8.08

Mitä kaikkea tietoa meistä kerätäänkään

Veikkaan, että kahdenkeskinen kävelylenkki, jolta kännykät on jätetty kotiin, tulee vielä arvoonsa.
Huolestukseni on alkanut kasvaa, kun kaikki tahtovat kerätä tietoa meistä kansalaisista, joukkoliikenteen käyttäjistä, puhelinoperaattoreiden palvelujen käyttäjien liikkeistä, veronmaksajista, asiakkaista, potilaista – niin ja nyt jo seurakuntalaisistakin!
Itse olen sitä nuivaa ja ikävää tyyppiä, joka ei anna mukisematta kaikkia tietojaan jaeltavaksi jokaiselle halukkaalle. Videovuokraamoa olen vaatinut tyhjentämään lainauksen jälkeen omat tietoni, Helsingin julkinen liikenne ennätti lopettaa asiakkaiden liikkeiden seuraamisen ennen kuin ennätin ottaa yhteyttä.
Canon nauhoittaaasiakkaiden puhelut. Jokainen kännykkää käyttävä voidaan paikantaa, lääkäriasema nyrpistelee asiakkaalle, joka ei suostu antamaan lupaa, että tiedot tallennetaan... K-ryhmä tietää, missä käyn kaupassa, luottokorttiyhtiö tietää, millaisia elintapoja minulla on. Raha-asiani ovat kaikki verkossa.
Yhtenä päivänä joku viranomainen pahimmassa tapauksessa päättää, että ei ole mitään syytä, miksi kaikkia kansalaista koskevia tietoja ei voisi hyvän päämäärän tähden yhdistää. Itse en aio edistää tällaista tiedon saatavuutta. Liputan mielelläni yhteensopimattomien ja toimimattomien tietojärjestelmien puolesta ja kaikenlaisen muutamaa kuukautta vanhemman yksilöidyn kuluttajatiedon arkistointia vastaan.
Muinaisessa työpaikassani työnantaja oli kiinnostunut keräämään itselleen tietoa siitä, mihin numeroihin kukin työntekijä soitti. Tätä työnantajan pyrkyä vastustin rajusti, sillä toimittajana tahdoin taata tietolähteilleni turvalliset oltavat. Kun muutaman vuoden kuluttua kännykät tulivat markkinoille ja kun lisäksi pääsin käyttämään webmailia työnantajan sähköpostin sijaan, minun ei enää tarvinnut olla huolissani.

9 kommenttia:

Lauri kirjoitti...

Taidat olla juuri sitä tyyppiä, joiden käytöstä ihmettelen. Mielestäni olisi kaikkien etu jos esimerkiksi terveystiedot olisivat valtakunnallisessa tietokannassa ja niihin pääsisi käsiksi jokainen lääkäri ja hoitaja, joiden hoitoon potilas menisi. Tietojen salaaminen on usein resurssien haaskaamista. Tiedot pitäisi tietenkin pitää muilta salassa.
Eri asia on esimerkiksi nettisivustot, jotka haluavat käyttäjästästään kaikki tiedot. Esimerkiksi eräs liikuntapäiväkirjasivusto haluaa "tietoturva- ja laillisuussyistä" etunimen, sukunimen, katuosoitteen, postinumeron, postitoimipaikan ja sähköpostin. Palvelussa käyttäjien yksilöintiin riittäisi aivan hyvin pelkkä sähköpostiosoite.

KirsiM kirjoitti...

Lauri, ehkä et ole paneutunut asiaan.
Terveystietojen välittäminen esimerkiksi joidenkin työnantajien työterveyshuollolle ei ole ongelmatonta. Voisin tästä halutessani mainita erään suuren työnantajan, joka sumeilematta saneeraa terveysongelmista kärsiviä ihmisiä.
Siinä sitten jokin asiantuntematon ennakkoluulojensa varassa toimiva pomo saneeraa herkästi ihmisen jos toisenkin sairauden perusteella, vaikka sairaus ei edes vaikuttaisi työsuoritukseen.

Me annamme lähes päivittäin tosiaan myös vapaaehtoisesti kaikenlaista kummallista tietoa. Olen aina ihmetellyt, mitä koulu tekee vanhemman työpaikan puhelinnumerolla. Itse en sitä koskaan anna. Laitan joka paikkaan hankilökohtaisen kännykkänumeroni, sillä sitä käytän yksityisasioihini. Jos koulu tahtoo tietää, onko äiti tai isä töissä vai kotona, miksi se ei sitä kysy suoraan.

Mutta mitäs siis sanot näistä Googelin hakuhistoriakeräyksistä ja paikkatiedon keräilystä? Onko esimerkiksi yksityisetsiville annettava pääsy siihen, kenen kanssa olet ollut tekemisissä ja missä olet likkunut ja millaisella kulkuneuvolla? Sehän voisi olla merkittävää tietoa toimeksiantajalle, joka miettii oman parisuhteensa tilaa.

Lauri kirjoitti...

En ymmärrä mitä haittaa siitä on, että google kerää hakuhistoriani muistiin. En kyllä ymmärrä myöskään sitä, mihin sitä dataa voisi tarvita.
Terveystietokantaa pääsy tulisi tietenkin rajata asiattomilta ja jokaisen tulisi pystyä tarkistamaan kuka ja milloin omia tietoja on katsonut.
En ole perehtynyt asiaan mitenkään tarkkaan, mutta olen havainnut ihmisten tulleen melko hysteerisiksi tietosuoja-asian kanssa. Esimerkiksi oman kuvan laittaminen internetiin koetaan usein suureksi riskiksi, vaikka internetissä kuva hukkuu massaan aivan samoin kuin ihminen kadulla kävellessä. Itse olen harkinnut tapauskohtaisesti, mitä tietoa luovutan. Passikuvaani ja henkilötunnuksen loppuosaa en laittisi mihinkään näkyviin. Joskus jokin asia internetissä on jäänyt käyttämättä jos lomakkeessa on vaadittu turhia tietoja, joita selvästi käytettäisiin suoramarkkinointiin. Roskapostitus ja puhelinmyynti ovat minulle suurempi riesa kuin muu tietosuoja, vaikka tähän asiaanhan sekin liittyy.

KirsiM kirjoitti...

Lauri, mielikuvitus on rajaton voimavara ;) No, joku tekee töitä ja moni viettää Googlessa vapaa-aikaa. Kuviot ovat erilaiset. Löysinpä kerran mielenkiintoisen itseäni koskevan haun netistä ja tiedon, kuka sen oli tehnyt. Silloin tulin ajatelleeksi, ettei kyseinen henkilö olisi ollut pelkästään hyvillään, jos olisi tiennyt, ettei haku ollut nimetön. Moni tekee vain sellaisia hakuja, joista ei ulkopuolinen tule hullua hurskaammaksi.
Terveysasioista pitää todeta, että niinhän sitä pitäisi.
Lauri, itse en ole erityisen hysteerinen, mutta en ymmärrä, miksi minun liikkeitäni olisi laillista seurata – tai ylipäätään kenenkään liikkeitä – ellei ole edes rikosepäilyä. Nykyaikana tuo etiikkapuoli ja ihmisoikeudet ovat jääneet sivuun ja poliitikkojakin lähinnä kiinnostaa tuottavuus ja kauppasuhteet. Ruotsalaiset jo kuuluvat kauppaavan meidän sähköpostitietojamme kiinnostuneille. Minusta olisi kohtuullista haastaa ne esimerkiksi kansainväliseen oikeuteen aiheesta.

Kuten sanottu, minua ei voine syyttää hysteerisyydestä tässä suhteessa. Olen jaellut monia tietojani netin kautta levollisin mielin. Suomi on turvallinen maa enkä muutenkaan ole kovin kiinnostava tyyppi.
Laitatko sinä turvallisin mielin luottokorttitietosi nettiin? Itse olen muutaman kerran antanut. Yleensä valitsen, jos mahdollista, verkkokaupan, jossa on muita maksutapoja.
Netin lomakkeisiin suhtaudun tietyllä varovaisuudella. Itse en pelkää, ainakaan vielä, roskapostia. Sitä tulee, mutta suurin osa suodattuu tehokkaasti. Suoramarkkinoinnin voi puolestaan kieltää malko kattavasti.
Sen sijaan pohdin edelleen, että jollekulle tuo sairasta turvallisuudentunnetta se, että kaiken aikaa jokin kameran silmä sihtaa mitätahansa liikkuvaa julkisella paikalla ja viestinnässä jokainen tapahtuma tallentuu ja arkistoituu. Ja ihmettelen suuresti, miksi näin tapahtuu.

Lauri kirjoitti...

En todellakaan anna luottokorttitietojani huoletta. Olisinko kahteen eri palveluun antanut.
Juuri sitä olen ihmetellyt, että samaan aikaan kun tietoturvasta puhutaan kaikkialla ja ihmisiä opastetaan ylivarovaisiksi, luottokortissa lukee kaikki sen käyttöön tarvittavat tiedot: kortin numero, viimeinen voimassaolokuukausi ja varmistusnumero. Kuka tahansa kaupan kassa voi painaa mieleensä kuukauden ja varmistusnumeron ja katso kuitista kortin numeron. Samoin jos joku löytää luottokortin, niin ei kun nettiin ostoksille. Tämä on minusta käsittämätöntä!

zache_ kirjoitti...

Näistä nettipalveluista sun muista mitä on niin keksittyjen tietojen antaminen ei ainakaan toistaiseksi ole laitonta, joten en nyt erityisemmin koe niitä ongelmiksi ainakaan vielä. (Petokseksi se muuttuu silloin jos yrität esiintyä toisena ihmisenä, esimerkiksi tilaat kaverillesi tavaroita jne.)

Ongelmallisiksi ne tosiaan muuttuu siinä tapauksessa jossa yhdistellään tietoja ja voidaan luottaa tietojen olevan oikein. Esim luottokorttitiedot(=kulutustottumukset) yhdistettynä vaikka terveystietoihin on aika jännä yhdistelmä.

Omakohtaisena kokemuksena voin kertoa seuraavan suht luovan tavan yhdistellä tietoja. Olin tässä taannoin hakemassa Turun julkisen liikenteen bussikorttia. Lomakkeessa kysyttiin mm. osoite, Noh, olin kirjannut siihen sen osoitteen jossa Turussa asuin, mutta mikä ei ollut vakinainen osoitteeni. Noh, tietoja näpyttelevä sihteeritytsy näki automaagisesti koneeltaan tietoja näpytellessään meikäläisen yhteystiedot väestörekisteristä ja huomautti etten saa hakemaani korttia jos vakinainen osoitteen ei ole Turussa.

Aika skifiä tuo vahva tunnistus bussikorttia hakiessa, mutten ole täysin varma, että niillä pitäisi (saisi?) olla automaagista yhteyttä väestörekisteritietoihin.

KirsiM kirjoitti...

Lauri, sama täällä. Luottokorttinumeroita käytetään tunnisteina ja vakuutena vaikka missä ja samaan aikaan niitä toiset kauppaavat netissä hämärämarkkinoilla. Tämä luottokorttien käyttö ja sen laajeneminen huolettavat. Olet aivan oikeassa: ei ole kyse edes pelkästään netistä, vaan myös kaupasta.

Zache, näin on. Siinäpä se porsaanreikä, mutta kyllä sen vielä joku tukkii.
Sinäpä sen minun huolenaiheeni tiivistit. Sinänsä hyviä asioita on jo jossain ideoissa alettu yhdistellä. Vielä en koe ongelmaksi Plussa-kortin terveellisyysanalyysiominaisuutta, mutta voisi siitä ongelmallisenkin kehittää.
Tuo sinun Turku-esimerkkisi on oikein hyvä esimerkki siitä, että kansalaisten tietosuoja ei aina ole viranomaisille sydämen asia numero yksi.

Ansku kirjoitti...

Minä jaan huolesi, Kirsi. Erityisesti terveystietojen jakamisen suhteen. Kuten sanoit, esim työnantaja voi käyttää niitä väärin. Ja aina eivät sairaaloiden tai lääkärien tiedot pidä paikkaansa. Olenkin ottanut tavaksi pyytää kopion kaikesta mitä on kirjoitettu ylös. Sieltä löytyy mielenkiintoisia asioita!

Jotkut diagnoosit voi saada hyvin hepposin perustein, esim. mielenterveyden puolelta ja niitä ei saa pois tiedoista. Jos ne ovat kaikkien terveysviranomaisten saatavilla, joutuu aina käsitellyksi jonkun diagnoosin kautta, vaikka se olisi jo vanha asia.

Olen ymmärtänyt että KELAkin haluaa pääsyn terveystietoihimme... Pelottavaa. Onko sinulla Kirsi tästä asiasta enemmän tietoa?

KirsiM kirjoitti...

Itse luin terveyskeskuksessa lääkärin screeniltä mielenkiintoista värikästä tulkintaa parin vuoden takaisesta yrityksestäni päästä lääkärin vastaanotolle. En ole vielä vaatinut tekstin oikaisemista asialliseen muotoon.
Kelahan tietää meistä aivan tavattomasti, varsinkin, jos se korvaa sairausvakuutuslain nojalla lääkkeitämme tai lääkärikulujamme. Itse en näe kansalaiselle koituvan mitään erityistä hyötyä siitä, että Kela tietäisi vielä enemmän. Tosiasiassa en kyllä tiedä, onko suunnitteilla tässäkin asiassa Kelan roolin vahvistaminen. Hallituspuolueissa on ollut ilmeistä kiinnostusta antaa Kelalle lisää valtaa ja tehtäviä. Omasta mielestäni Kela ei suoriudu näistä nykyisistäkään tehtävistään, miten se voisi suoriutua lisähommista!