Kuva on otettu taiteilijoiden ja tutkijoiden mielenosoituksesta, joka pidettiin ennen eduskuntavaaleja. Akateemiseen työttömyyteen, vajaatyöllisyyteen ja piilotyöttömyyteen, alipalkkaukseen ja alan moniin muihin ongelmiin saadaan edelleen odottaa ratkaisuja.Tänään löysin Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Virenin kirjoituksen Akateeminen työttömyys on todellinen ongelma. Artikkelista sain vahvistuksen sille, että akateemista työttömyyttä ei tule vähätellä ja että sitä on vähätelty.
Virenin mukaan akateemisen kansalaisen työttömyystilanne ei kuitenkaan korjaannu mitenkään itsestään, toisin kuin julkisuudessa kovin usein väitetään. Artikkelin tiedot puhuvat työministeriön ja opetusministeriön pitkäaikaisia asiaan vaikuttavia linjauksia vastaan.
Artikkelissa on tilastoja, jotka puhuvat puolestaan. Pienellä laskutoimituksella sain selville, että työttömien tutkijakoulutettujen määrä on kasvanut vuodesta 1991 vuoteen 2004 peräti 418 prosenttia (vuonna 1991 oli 139 työtöntä tutkijakoulutettua ja vuoden 2004 luku 582) Työttömien maistereiden työttömyysprosentti on kasvanut samana aikavälinä 260 prosenttia (3323:sta 8650:een).
Päivänkohtaisen tilastotiedon hankkimisen jätän aktiivitoimittajille. Asiasta on kovin vähän suukopua julkisuudessa, vaikka netin keskustelualueiden perusteella ongelma on kovin monelle ajankohtainen. Miksi asiasta ei kirjoiteta julkisuudessa? Miksi poliitikot ja ministeriöiden viranomaiset haaskaavat inhimillisiä voimavaroja järjettömästi ja lisäksi aiheuttavat henkistä ahdinkoa nuorille ihmisille tuhansiin, kymmeniintuhansiin perheisiin? Miksi media ei kiinnostu asiasta? Voisivathan toimittajat esimerkiksi tehdä vaikka juttuja siitä, missä päin maailmaa tai EU:ta olisi töitä nuorille, koulutuksesta juuri valmistuneille maistereille ja tohtoreille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti