27.8.09

Jättääkö Helsingin kaupunki nyt äkillisen kriisin uhrit selviämään miten itse osaavat?

Mielenterveysseura irtisanoo 12 kriisityöntekijää. Mielenterveysseura joutuu irtisanomaan 12 kriisityöntekijää. Irtisanomiset tulevat voimaan vuodenvaihteessa SOS-auton lopettaessa toimintansa. Helsingin kaupungin kanssa on pitkään neuvoteltu auton työntekijöiden siirtymisestä kaupungin palvelukseen uuteen sosiaali- ja kriisipäivystykseen. Kaupunki ei toistaiseksi ole ollut tähän halukas.
Mielenterveysseura on esittänyt monelle taholle huolensa helsinkiläisten akuutin henkisen ensiavun saamisesta ja pääkaupungin suuronnettomuusvalmiudesta huolehtimisesta kriisitilanteissa.
SOS-auton työntekijöiden siirtyminen uuteen päivystykseen takaisi kuntalaisten psykososiaalisten palvelujen jatkumisen saumattomasti heti vuoden alusta. On järjetöntä hukata osaamista, joka kriisityöntekijöille on kertynyt auton 15 toimintavuoden aikana, sanoo SOS-keskuksen johtaja Outi Ruishalme.
Mielenterveysseuran valtuuston puheenjohtaja, tutkimusprofessori Jouko Lönnqvist painottaa kriisipalvelujen olevan sosiaali- ja terveysjärjestelmämme ydin. Ne tulisi turvata riittävinä kaikissa oloissa kansalaisten hyvinvoinnin tueksi.
SOS-auto on toiminut Helsingin psykososiaalisen tuen ympäri vuorokauden päivystävänä ensihälytysyksikkönä tarjoten kriisiapua perheille ja työyhteisöille. Viime vuonna autoon otettiin yhteyttä 7 500 kertaa. Kolme yleisintä syytä auton kutsumiseen olivat itsemurha, läheisen kuolema ja psyykkinen sairaus.
Mielenterveysseuran SOS-keskus on pyörittänyt auton toimintaa noin 700 000 euron vuosibudjetilla. Puolet siitä on tullut Raha-automaattiyhdistyksen tuesta, joka päättyy vuoden vaihteessa. Toisen puolen on maksanut Helsingin kaupunki.
SOS-keskuksen muut kriisipalvelut jatkuvat ennallaan.
Lähde: Mielenterveysseura

Vuodenvaihteesta lähin siis näillä näkymin kiireelliset aikuiset kriisiavun tarvitsijat Auroran sairaalan päivystyspolille.

2 kommenttia:

Arhi Finnsanity kirjoitti...

Hajota ja hallitse.

Kaiken hyvinvointiperiaatteen alasajon takana on liberalistisen pelotteen luominen. Yhteiskuntaviha. Ei yhteisöjä vaan vain voittajia ja häviäjiä.

Valtio ulkoistetaan kaupallisuuden ja kilpailukulttuurin maksimoimiseksi.

Tyytyväinen kansalainen on karmeinta mitä kaupallisen kulttuuri-ideologit voivat tietää.

Tyytymättömät ja pelokkaat ihmiset näkevät sitten kuluttamisen ja suuryhtiöiden hierarkiapelin, orjatyön taivaallisena pelastuksena kaikkea uhkaavasta köyhyyden kurimuksesta, kaikesta tavallisuudesta ja hirvittävästä.

Raha, raha, raha.
Voittomarginaali.
Brändi.
Vertailtava onni.

Etuoikeutetut.
Voittajien klaani, selkeästi massasta erottuvat onnistujat.

"Kiitos, Jumala, että en ole niin kuin nuo köyhät. Amen."

KirsiM kirjoitti...

Arhi, joopa joo. Ja tässähän on kyse myös siitä, mitä kolmannelle sektorille, siis kansalaisyhteiskunnalle (!) tehdään! Se on määritelty politiikassa yritystoiminnan vääristäjäksi ja siksi poliitikot ovat ryhtyneet eväämään siltä RAY:n tukea. Samalla he ovat ampuneet alas parhaat arjen ja arjen ongelmien asiantuntijat ja pyrkivät korvaamaan hoivaan ja välittämiesen sitoutuneet kansalaisjärjestöt esimerkiksi vanhustenhuollossa vartijointi- ja siivousfirmojen asiantuntemuksella, myös päihdehuollossa ja mielenterveystyössä sama linja toteutuu; se on vain jossain kohdin osattu pukea muotoon, jota on vähän hankala kritisoida, kun linjaan on sitoutettu etiikaltaan humaaneihin arvoihin yhdistyviä henkilöitä.