Onko kirkossa sijaa köyhillä vaikuttajilla?

Viime viikonlopun Kirkkopäivät Jyväskylässä saivat minut mietteliääksi. Takavuosina kirkon vallanpitäjiä useinkin nimiteltiin syystä ja syyttä sosiaalidemokraattisiksi. Luullakseni kirkon radikaalien 60-luvun näkemykset liudentuivatkin usein demarihenkisyydeksi.

Demarit ovat pitkälti tyytyneet kuitenkin viimeksi kuluneissa suhdanteiden aalloissa navigoimaan ay-liikkeen ja siis lähinnä työssä käyvien ihmisten pillin mukaan.

Toki Kirkkopäivillä oli sosiaalieettiset sessiot. Hyvä niin. Ilman muuta. Mutta räikeä ristiriita tulee siitä, että päiville osallistuminen on niin kallista, että pakkoyrittäjät, työttömät, työkyvyttömät, opiskelijat ja muut vähävaraiset jäävät portin taakse tai juhlateltan ovelle.

Ei muuten, mutta kun tapahtumalla on tuollainen nimi: Kirkkopäivät. Se antaa mielikuvaa että järjestäjänä on kirkko. Tapahtuma oli ainakin omissa silmissäni hyväosaisille suunnattu, vaikka sitä ei sellaisena mainostettu.

Köyhä voisi päästä Kirkkopäiville, jos oma seurakunta lähettää. En tiedä, missä määrin tätä tapahtui.

Kiva, jos köyhillä on puolestapuhujia, mutta osallisuuteen oikeasti kuuluu se, että ihminen saa itse puhua siitä, mitä asiaa hänellä on.