Tupakkalaki astuu voimaan, kesäkuun alussa, eli nyt.
Kaikki eivät ole iloisia uudistuksesta.
Itselleni laki tuo henkilökohtaisesti arkeen helpotusta.
Lisäksi tupakan aiheuttamat sydäninfarktit huolestuttavat, samoin aivohalvaukset. Kaikki tietävät, että tupakka aiheuttaa keuhkosyöpää ja pahentaa astmaa ja että se tappaa. Jostain syystä tupakointi on silti iso bisnes. Nyt olisi hyvä sauma tumpata viimeinen rööki. Jos se ei muuten onnistu, nyt on olemassa lääke, joka saa ihmettelemään, miksi kummassa vedän tätä sätkää.
Suurimmat ongelmat tupakka kuitenkin aiheuttaa kehitysmaissa, joihin tupakkateollisuuden markkinointi lähinnä nykyisin kohdistuu. Kehitysmaihin, Kiinaan ja entisen Neuvostoliiton alueelle tuotetaan savukkeita, joiden koostumus on vielä haitallisempi kuin teollisuusmaissa myytävien savukkeiden ja ihmisten tieto tupakoinnin vaaroista on heikkoa.
Tietoa uudesta laista ja sen soveltamisesta myös kansanterveysjärjestöjen, alan ammattijärjestöjen ja työsuojeluviranomaisten Porttikielto savulle -sivuilta.
13 kommenttia:
Minä iloitsen uudesta laista, sillä vihaan tupakan hajua. Lisäksi vihaan sitä ylimielisyyttä, millä jotkut tupakoitsijat suhtautuvat meihin ei-tupakoiviin. Eräällä matkalla ollessani minua oikein härnättiin kun huomattiin, etten pidä tupakanhajusta.
Meillä Sami on ollut yli vuoden tupakoimatta Nicorette-tabletin avulla, ja olen tosi iloinen!
On monia tupakoivia, jotka eivät ymmärrä ympärillä olevien ihmisten ongelmia. Vaikka tupakoiva vetää tervat omiin keuhkoihinsa, ympäriinsä leijaileva tupakansavu sisältää lukuisia tappavia aineita. Lisäksi se tekee ympärillä olevien keuhkosairauksia potevien elämän vaikeaksi.
Niin, nikotiinilaastarit auttavat osaa ihmisistä. Se irtipääsy voi ottaa koville. Lääkkeitäkin ongelmaan on kehitetty. Nyt on siis tullut markkinoille myös tehokas lääke, joka ottaa pois tupakoinnin mielihyvän. Lääke on kallis, mutta se ei tule sen kalliimmaksi kuin jos tupakoisi vastaavan ajan.
Monella tapaa kiinnostava ilmiö tuo tupakointi ja kaikki siihen liittyvä. Kävin juuri S-Marketissa ja kassalla silmiin osui isolla kirjoitetut merkinnät tupakkapussissa: TUPAKOINTI VAARANTAA VAKAVASTI TERVEYTESI JA YMPÄRILLÄSI OLEVIEN TERVEYDEN tms; ja vielä: TUPAKKA ON HENGENVAARALLISTA tms.
Kaksi takanani olevaa miestä otti automaatista surutta röökiä kassahihnalle.
Ihmismieli on arvoitus.
Luojan kiitos en enää polta. Ikävuosina 19 - 21 olin niin hölmö että poltin, mutta sain lopetetuksi. Eka viikko helppo, toka viikko vaikea, sen jälkeen sujui olo röökiä ajattelematta.
Ajattelinkin jo, että tuo kuva on meidän Pekasta, mutta automerkki on väärä. No, asiaan sitten. Itsellenihän se ei tee mitään haittaa ja parempi, että voi olla savuttomassa ympäristössä kun ei kerran itse polta. Meillä tuli ukaasi uuden auton oston yhteydessä eli autossa ei sitten tupakoida ja tämä on pätenyt. Mitenköhän menee 800km:n Posion matka? Aiempi määräys oli sohvakalusteen oston yhteydessä, että sisällä ei polteta, edes oven raossa....eikä ole poltettu sen koomin. Tosin kun tajuaisi nyt hyvän sään aikana kokonaan lopettaa tuo pahan tapansa. Siihen on niin vaikeata toisen sanoa mitään vaan sen pitää lähteä siitä tupakoijasta. Toivotaan, että sen vielä pian tajuaa ja omaksuu. Otin ilmaisnäytteet tuota Nikorettea apteekista. Vielä ne ovat auton hansikaslokerossa, mutta katsotaan jospa Posion reissulla on käyttöä. :)
Rita, näihin varoitusteksteihin suhtaudutaan kuin logoihin. Niitä ei lueta, saati ajatella. Kokemukseni mukaan ystävän tai läheisen keuhkosyöpä on tehokkain herätys. En tiedä, miksi tupakkatauon jälkeinen sydäninfarkti ei herätä yhtä tehokkaasti, vaikka yksikin tupakka voi tapaa sydäninfarktiin, ensimmäinenkin, jos pahasti sattuu. Keuhkosyöpäriski lisääntyy suhteessa käyttöön.
Tarjuska, eipä tuo Pekan työpaikkalääkäri kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että mies on polttanut ikimuistoiset ajat. Paitsi tupakoitsijoiden ajatuksia, minun on muutenkin vaikea ymmärtää sellaisen lääkärin ajatuksia, joka haastattelemalla tietää, että edessä on terve mies.
En ole mitenkään holhoamisen ystävä. Mutta, kun kerran aloitetaan, niin jatketaan sitten samalla mallilla.
Nyt, kun tupakointi on kielletty ravintoloissa, voidaan seuraavaksi kieltää hajuvesien ja voimakastuoksuisten deodoranttien ja partavesien käyttö ravintoloissa. Ennen niiden tuoksut sentään peittyivät tupakanahajun alle, nyt sitä parfyymilöyhkää ei hillitse enää mikään.
Terveydelliset syyt puoltavat myös hajusteiden kiellon käytön julkisilla paikoilla. Astmakohtaus ennen valomerkkiä.
Ja niin edelleen.
Tupakointi on tietenkin terveydelle vaarallista, kaikkihan sen tietävät, mutta näin on myös alkoholin liiallinen käyttö, jota ylen määrin ravintoloissa harjoitetaan, koska suomalaisten juomakulttuuri on humalahakuista. Ehkä pitäisi myös kieltää alkoholin nauttiminen ravintoloissa? Alkoholiin kuolee paljon suomalaisia vuodessa kuitenkin.
SusuPetal, luen kommentistasi ironiaa. Itse katselen asiaa terveyden näkökulmasta ja tupakointi on niin monen sairauden ensimmäinen riskitekijä, että soisin jokaisen lopettavan. Tupakansavussa on kuitenkin se haitta alkoholiin verraten, että se vaarantaa myös muiden kuin polttajan terveyden. Tupakointikiellon ansio on mielestäni juuri siinä, että tupakoimattomat eivät latistu tupakansavulle. Holhoaminen on minun mielestäni kuolleena syntynyt terveysvalistuskeino.
Ongelma ei kuitenkaan ole pelkässä ulkopuolisille aiheutuvassa haitassa, kuten yleensä hajusteiden kohdalla, vaan siitä, että tilapäinen altisutuminen passiiviselle tupakoinnille saattaa aiheuttaa sydäntapahtuman, sillä tupakansavulle altistuminen supistaa verisuonia. Jos suonessa on kasautunutta kolesteroliplakkia ja suoni supistuu, syntyy tukos. Riippuu sitten, missä tämä tukkeutunut suoni on, miten kova kiire tulee lääkäriin.
Vuonna 1976, kun tupakkalaki tuli voimaan, Helsingin yliopiston Porthanian kuppilassa katselin, kun joku tyttö, joka oli tottunut polttamaan tupakkaa aterian jälkeen, veti sitä "salaa" puolittain pöydän alla. Enää tuskin kukaan voisi kuvitella, että opiskelijoiden lounasruokalassa leijalisi sankka savu. Nopeasti siihen opittiin.
Oma professorini poltti sikaria aina kun oli vastaanotto. Sankan savupilven keskellä köhien yritin jutella tutkimusaiheesta hänen kanssaan. Lopulta tyydyin assistentin vastaanottoihin, sillä siellä oli savutonta.
Kun kirjoitin Sydänliiton historiaa ja valitsin kuvia kirjaan, en voinut välttyä havainnolta, että suunnilleen kaikki sydänlääkärit polttivat tupakkaa 50- ja 60-luvuilla. Yhtäkkiä 70-luvulla sydänlääkärien ja lääkärien tupakointi yleisemminkin katkesi kuin seinään. Ammattikunnassa saaatiin tuossa vaiheessa varmuus tupakoinnin seurauksista.
Olen SusuPetalin kanssa samaa mielta!
Minunkin blogissani on nyt mietittavaa, ainakin viikon verran. Muttei tupakasta.
Kirsi, jatkoin valitsemallani linjalla ja kirjoitin vuoropuhelun tarinablogiini. Linkitin myös sinuun, toivottavasti oli ok?
susupetal.vuodatus.net
Näitä asioita on jotenkin aina helpointa ymmärtää omasta näkökulmasta katsottuna. Olin täysin alistunut siihen, että toimituksissa poltetaan, kunnes olin kaksi kertaa raskaana 1980-luvun jälkipuoliskolla. Kummankin raskauden lopuksi minut passitettiin sairauslomalle, koska lapset näyttivät ultrassa pieneltä. Myös neuvolassa ja sairaalassa kuulusteltiin tiukasti tupakoinnistani. Ensin en tajunnut, miksi lääketieteen tai hoitoalan ammattilaiset eivät uskoneet minun olevan ei-tupakoiva. Minähän varmaan haisin aina tupakalle, koska istuin pahimmillaan kolmen tupakoivan kollegan kanssa samassa huoneessa kaiken työaikani! Mutta olin niin sosiaalistunut siihen, että toimituksissa poltettiin, etten nostanut meteliä. Aikamoista kehitystä oli sitten saada savuton työympäristö, kun palasin toiselta äitiyslomalta.
Olen suhtautunut ravintolatupakointiin hieman laiskasti, sillä enimmäkseen ravintoloissa syövänä, en juovana, olen vain vältellyt kovin savuisia paikkoja. Mutta onhan siellä työskentelevilläkin ihan samasta asiasta kysymys kuin minulla aikanaan. Ei ole mikään luonnonlaki, että kaikki toimittajat tai ravintola-alan ihmiset polttavat, siihen ei siis ole pakko alistua!
Tietyllä tavalla ymmärrän silti senkin, että tupakoivat nyt kokevat itsensä vainotuiksi. Kyllä minuakin suututtaisi, jos ravintolan portsari mittaisi ovella vyötäröni ja toteaisi, ettei noilla senteillä ole mitään asiaa syömään tai juomaan. Tiedän ihan tarkkaan ne muutamat ylikiloni, jotka olisi viisasta pudottaa erinäisten terveysvaikutusten takia. Mutta siinä ne silti keikkuvat, vaikka aika pienillä elämänmuutoksilla saisin palkinnoksi sekä paremmin istuvia vaatteita että vähemmän selkä- ja polvikipuja.
Hpy, siihenhän sinulla on oikeus :)
SusuPetal, kiitos linkityksestä. Tarinasi on hyvä, vaikka tupakoinnista olenkin toista mieltä.
InaR, itse en ole toimittajan työssä joutunut kärsimään savuisista toimituksista, mutta esikoisen odotuksen ajalta muistan savuiset junamatkat, jotka olivat joskus painajaismaisia. Kessankin joku nainen puhalteli koko ajan meikäläistä päin tupakansavuja. Nyt ei enää voi kuvitellakaan, millaisia junamatkat silloin olivat. AIka usein joutui ottamaan paikan tupakkavaunusta, kun muualla ei ollut vapaita paikkoja – näin myöhemmin sitten myös lasten ollessa pieniä jouduimme matkustamaan usein savuisissa vaunusissa mummolaan.
Menneen ajan junamatkoista muistan tupakkavaunujen iloisen puheensorinan, tupakan tarjoamisen ja pyytämisen aloittamat keskustelut ja jopa muutamat ystävyyssuhteet, jotka silläkeinoin alkoivat. Muistan myös tupakoimattomien osaston painajaismaisen hiljaisuuden ja tylsyyden, jonka voittaa vain sama vaikeneminen nykyisissä junissa.
Kiitos muuten markkinoinnista :)
Jussi, kauneus on katsoja silmissä ;)
Markkinoinnista: ole hyvä.
Mielestäni koko kuva asioista muodotuu paremmin, kun käytettävissä on eri tavoin ajattelevien mielipiteitä.
Lähetä kommentti