Niin kauan kuin olemme järjissämme, täysissä ruumiin ja sielun voimissa, ajattelemme ehkä, että minua ei tarvitse pitää koneitten voimin hengissä. Kun läheinen on kuolemaisillaan, ajattelemme ehkä, että koneita ei saa irrottaa. Saatamme myös pelätä, että joku hullu terveystaloustieteilijä tulee ja sanoo irti sähkösopimuksen.
Mitä peloistamme seuraa? Toivoakseni se, että keskustelemme läheistemme kanssa siitä, mitä itse ajattelen hoidoista kuoleman lähestyessä. On tärkeää, että läheiset tietävät, mitä toivon. Hyvä on, jos tiedämme myös, mitä omat läheisemme itse elämänsä viimeisistä päivistä toivovat. Ajankohtaista tämä on varsinkin suhteessa omiin vanhempiin. Keskustelu antaa muutenkin mahdollisuuden puhua pelositaan ja toiveistaan.
Jos tahtoo varmistella, että oma tahto tulee selväksi, hoitotahdon olemassaolosta voi ilmoittaa omaisten lisäksi omalle lääkärille. Toistaiseksi ei ole olemassa mitään rekisteriä, josta hoitavat tahot voivat asian tarkistaa. Siksi on tärkeää, että myös omaiset tietävät asiasta. En ole varma, mitä tapahtuu, kun sähköinen sairaskertomus tulee käyttöön.
Hoitotahtolomakkeita on internetissä kaikkien saatavilla. Hoitotahdon voi myös kirjoittaa vapaamuotoisesti. Tri Juha Hänninen suosittaa hoitotahdon päivittämistä vuosittain. Mielestäni tämä on viisas neuvo, enhän voi ennustaa, mitä elämä sanotaan viiden vuoden päästä on.
Laajin taustoitus asiaan on sivulla Duodecim, terveyskirjasto: hoitotahto
Lomakkeita löytyy googlettamalla lisää, mutta joitain linkkejä alla:
HUS-hoitotahtokaavake
Alzheimer-keskusliitto: hoitotahto
Exitus ry hoitotahto
2 kommenttia:
Mutta sitten kun on kuolemaisillaan, ihminen useimmiten haluaa vielä elää, olipa terveenä ajatellut vaikka toisinkin. Lukekaapa Kalle Könkkölän kirja "huoneekseni tuli elämä". Siinä hän ajattelee itse kokeneena noista kriittisistä hetkistä aivan toisin! Hänellä oli tilanne, että hänen olisi ollut helppo kuolla. Mutta myöhemmin häntä kauhistuttaakin ajatus, että hänen elämänsä jatkumismahdolliuus olisi hylätty..
Jarmo, olen itse aivan vakuuttunut siitä, että asia on näin. Siksi on hyvä tarkistaakin sitä hoitotahtoa vuoden välein. Nuorena, perheettömänä ja terveenä ihminen ajattelee elämää toisesta näkökulmasta kuin vanhempana, perheellisenä ja/tai huonommassa kunnossa ollessaan.
Minä yritän pitää mielessäni tuon Könkkölän kirjan ja hankkia se käsiini silloin, kun ennätän lukea.
Joskus sairaus vie niin voimat ja masentaa ihmistä, että elämä tuntuu hetkeksi merkityksettömältä ja kuolema ehkä helpotukselta, mutta se saattaa ollakin ohimenevä hetki.
Lähetä kommentti