Tehokas kivunhoito pitkittää, ei lyhennä, elämää, sanoo tri Juha Hänninen. Kipu tulee pitää kurissa säännöllisellä lääkityksellä. Lääkkeillä voidaan kuitenkin hänen mukaansa saada aikaan oikea soppa. Lääkkeillä on yhteisvaikutuksensa. Sopan resepti olisi vaikkapa opioidi+rauahoittava+masennuslääke+neurolepti=soppa.
Potilaan tuskia voidaan tiettyyn mittaan saakka siis lievittää kipulääkkeillä, myös morfiinilla. Hänninen torjuu morfiinihoitoon liittyviä väärinkäsityksiä: Morfiinihoito ei lyhennä potilaan elinaikaa eikä morfiinin aiheuttama riippuvuus myöskään tuota näille potilaille ongelmaa. Lääkkeellä on annoskatto, jota ei ylitetä. Saattohoidon morfiinilääkityksessä hengityslama ei ole ongelma.
Kuoleman lähestyessä ihmisen elintoiminnot hidastuvat. Tässä tilanteessa nesteytys ei enää auta ihmistä, se vain kertyy kudoksiin ja aiheuttaa sisäistä turvotusta. Ennen kuolemaa pitkään sairastanut potilas joutuu tilaan, jossa ravitsemushoidolla ei ole vaikutusta elinikään; ravinto ei hyödytä kuolevaa. Hapen antaminen tässä vaiheessa olevalle potilaalle sen sijaan lievittää lepoahdistusta.
Läheisyys ja myötäeläminen ovat kuolevalle ihmiselle tärkeitä turvallisuustekijöitä.
Jos potilaan tuskat käyvät sietämättömiksi eikä oireita kyetä lievittämään ja potilaalla on elinaikaa tunneista vuorokausiin, on potilaalle mahdollista tehdä palliatiivinen sedaatio, jos asiata on sovittu potilaan (ja omaisten) kanssa, mielellään ennalta. Näiden viimeisten päivien tuskia voidaan lievittää, jos potilaalla on esimerkiksi tukehtumisvaara. Palliatiivinen sedaatio on potilaan tajunnan tilan laskemista. Tällä mahdollistetaan, että potilas voi kuolla rauhallisesti, ikään kuin nukkuessaan.
5 kommenttia:
Ongelmana on se, että "palliatiivista sedaatiota" käytetään ainakin toisissa hoitopaikoissa rutiinisti saattohoidossa, vaikka mainitsemiasi indikaatioita, kuten kipua ei olisikaan. Se sotii ainakin minun eettisiä periaatteita vastaan.
Jos noin tosiaan on, se kuva, mikä minulla tilanteesta on, on väärä. Kysyn asiaa Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja Juha Hänniseltä samalla kun ilmoitan hänelle näistä postauksista, Juhana. Lääkäreiden versiossa tosin todetaan, että palliatiivisen sedaation yleisyydestä ei ole tietoa.
"Ennen sedaation aloittamista on varmistuttava, että muut keinot oireiden hallitsemiseksi on kokeiltu (kipulääkärin tai palliatiivisen hoidon lääkärin konsultaatio) ja että potilas, omaiset ja hoitoon osallistuva henkilökunta ymmärtävät hoidon tavoitteet ja toteutuksen." eli rutiinisti noin suurta päätöstä ei ole tarkoitus tosiaankaan tehdä.
Jos tosiaan tiedät yksiköitä, missä kyseinen menetelmä on rutiinikäytössä, olisi mukavaa, että kerrot. Voit tehdä sen myös sähköpostitse.
Niin, teoriassa tämä on aika yksinkertaista - mutta käytännössä ei.
Hei Kirsi,
Vastasin pitkällä meilillä. Lainaus meilistäni:
Nyt olen hieman hämmästynyt huomatessani, että kuolemaa ei ole ollenkaan problematisoitu Käypä hoito -ohjeissa. Jotta sitä voitaisiin käsitellä lääketieteellisesti oikealla ja kaikkien potilaiden kannalta tahdikkaalla tavalla ja kunnioittaen, kuolemaa ei voi erottaa syvällisistä eksistentiaalisista peruskysymyksistä. Olisi ainakin ollut paikallaan todeta, että sen vuoksi tarvitaan erittäin hienovaraista ja yksilöllistä suhtautumista.
Kuoleman olisi myös toivonut olevan asia, jota ei medikalisoitaisi, mutta nyt sekin on tapahtunut. Näen palliatiivisen sedaation osaksi länsimaista kuoleman torjuntaa ja välttelyä. Kun ei haluta kohdata kuolemaa järisyttänä mysteerinä (mysterium tremendum), käytetään viimeistä keinoa torjua se mielestä: huumaamista.
Halo Efekti, asiat eivät ole yksinkertaisia
Juhana, huoli siitä, että kuolmasta tehdään pelkkää farmasiaa, on tärkeä näkökulma asiaan. Pitää kuitenkin sanoa, että tämä käypä hoito -suositus ei anna suositusta kokonaisuudesta, joka kuolevan potilaan hoitoon liittyy, vaan kivun hoidosta. Kipu voi aiheutua eri potilailla eri syistä ja siksikin lääkäreille kirjoitetulla suosituksella on ehkä mittaa ja lääkevalikoimaa. Toki kannattaa aina asioista keskustella hoitavan lääkärin kanssa ja kysellä. Niin kauan kuin potilas on tilassa, jossa hän osaa tehdä päätöksiä, tulee muistaa, että kyse on hänen leämästään ja hänen kuolemastaan.
Sinulla on oikeus antaa oma hoitotahtosi, samoin meillä muilla. Tämä asia saattaa olla samantyyppinen kuin kysymys synnytyskivun lievittämisestä. Joku haluaa synnyttää ilman kivunlievitystä, mutta minun mielestäni olisi väärin vaatia sellaista kaikilta muiltakin.
Samoin on mielestäni elämän viimeisinä päivinä, jos kuolemaan on mahdollista valmistautua: joku tahtoo, ettei oloa helpoteta, vaikka kipuja tulisi. Toista pelottavat kivut ja luultavasti kaikkia pelottaa se, jos jätetään yksin.
Lähetä kommentti