Tämän päivän inspissana Valokuvatorstaissa on historia. Aihe synnytti runsaudenpulan.
Kaikista historiakuvista valitsin tällä kertaa Ruttopuiston, joka liittyy sekä omaan henkilökohtaiseen historiaani nuoruuden ajalta että ennen kaikkea Helsingin epidemiologiseen historiaan. Tämä hautausmaa Helsingin sydämessä kertoo edelleen ajasta, jolloin kulkutaudit tekivät täällä Suomessa tuhojaan: vuonna 1710 rutto surmasi neljän kuukauden kuluessa 1185 Helsingin asukasta – tämä merkitsi 2/3:aa Helsingin asukkaista. Katastrofi siis kosketti kaikkia kaupunkilaisia.
Ehkä ajattelemme, että nykyihinen on suojassa kulkutaudeilta. Kattavan suomalaisnäkökulman tartuntatautitilanteesta saa Duodecimin Terveyskirjastosta.
23 kommenttia:
Ruttopuisto on nykyään aika siisti paikka, kun vertaa sitä menneisiin vuosiin. Nykyään(kesällä) siellä näkee jopa ihmisiä istumassa ja nauttimassa vihreydestä.
Joo, Susu, hautakivien välissä ihmiset ottavat aurinkoa ja syövät eväitä.
Taitaa tosiaan olla enemmän sellainen kohtaamispuisto. :) Onneksi sentään ei enää ole ruttoa, mutta uusia harvinaisempia infektiotauteja tulee aina vaan lisää. Kaikkein pelottavampia heikkokuntoisille ovat nykypäivän uudet sitkeät sairaalabakteerit ja tutuiksi ovat tulleet potilastoverien kautta virushepatiititkin, joiden alkuperää ei aina voida tunnistaa.
Entisaikaan ystävättäreni äiti siivosi tuota kyseistä puistoa ja lapset lauloivat: "Vanhan kirkon puistossa, on meidän äiti piilossa...." :)))
Sairaalabakteerit ovat tosiaan potilaiden kannalta pelottavia. Monet pöpöt ovat kyllä sinänsä vanhoja, mutta ne ovat oppineet vastustamaan lääkkeitä.
Nykyajan uhkiin kuuluu edelleen hiv/aids eikä kovin pitkälle tästä tarvitse lähteä, kun sen seuralainen tuberkuloosi on voimissaan. Maailmalla on edelleen niinkin raamtullista tartuntatautia kuin lepra (spitaali) ja sitten on tietysti malaria, joka niittää satoa eri puolilla maailmaa.
Valppautta tarvitaan oman aikamme "ruttojen" ehkäisyssä ja hoidossa...
Ja kuvassa näkyy WSOY:n toimitalo. SanomaWSOY:n nimi muutetaan näillä näkymin Sanomaksi lokakuussa, joten kaksoisnimi jää historiaan. Mutta kaiketi WSOY-nimi sentään kirjoihin ja kansiin jää?
Hyvä valinta taas kerran.
Tuli tässä mieleeni että ei ennen muinoin olis tukkapöllyttä selvinnyt, jos olisi raapustellut johonkin seinään , aitaan tms. paikkaan.
Siinäkin mielessä kuva on mainio osoitus siitä, kuinka tavat muuttuvat
historian saatossa.
Olemme neidin kanssa kotona. Neiti on kuumeessa ja kovassa yskässä.
Olemme tehneet kuvienkatselukierrosta ja nyt ryhdymme lukemaan satua.
MariaR, valppautta ja viisautta. Esimerkiksi lintuinfluenssan torjumiseksi tehdään Suomessa kaikki, mitä osataan, mutta se, miksi virus muuttuu ja koska se muuntuu muotoon, jossa se helposti tarttuu ihmisestä toiseen, ei osata ennustaa.
Paju, tosiaan: tahattomasti olen saanut kuvaan myös kustannustoiminnan historiaa.
Neulekirppu, kiitos. Ja kun tägäien tekemisen historiasta kerran on puhe: muistan, kuinka takavuosina joku töhertäjä selitti radiossa, että tägien spreiaaminen on protestia rumia ympäristöjä kohtaan ja että he eivät töhrisi kauniita rakennuksia. No, joko Vanhankirkon puiston portti ei ole kaunis tai sitten töhertelijät eivät tunne omaa filosofista lähtökohtaansa – tai olen saanut väärää tietoa.
Vai on teihin tartuntatauti iskenyt. Omassa taloudessamme vanhemmat ottivat tänä vuonna influenssarokotuksen. On muutaman kerran sairastettu pelottava influenssa. Jostain syystä myöskään tavalliset nuhakuumeet eivät ole meitä tänä talvena tavoittaneet, ainakaan vielä.
1800-luvun puolivälin jälkeen suurina nälkävuosina Pohjanmaalla kuoli väkeä nälkään ja tauteihin.
Yhdestäkin talosta kuolivat vuoden sisällä kaikki 12 lasta ja emäntä.
Nälkä ja köyhyys edistävät tautien leviämistä. Toisaalta nykyaikaisessa yltäkylläisyydessä muhivat toisenlaiset bakteerit. Ruokamyrkytykset ovat yleistyneet ja yleistymässä tässä kaasuun pakkaamisen, säilöntäaineiden, mikroaaltouunien, pakastamisen ja lämmittämisen maailmassa. – Voiton maksimointi kun pistää elintarvikeketjun voitonkerääjät turvautumaan moniin tuotteen ikää pitkittäviin toimenpiteisiin. No, ennen säilöttiin tönkkösuolaan ja runsaaseen sokeriin; ne puolestaan aiheuttivat runsain mitoin sairaustumisia ja ennenaikaisia kuolemantapauksia.
Jäin miettimään, voiko jollain olla ruttoon kuolleita esivanhempia vai kuolivatko ne aina kaikki, perhe kerrallaan.
Täytyypä tutkia joskus kirkonkirjoista, jos vaikka jotain löytäisi. Olivatko tuohon aikaan kuolinsyyt jo merkittyinä? Muuten jo Hiskin avulla löytyvät suvun sairaudet selkeästi.
Mm, voisin tuota asiaa kyselläkin vähän.
Mielessäni nimittäin ei ole kuin juttu Albert Camusin kirjasta Rutto, mikäli nyt oikein muistan edes lähdettä. Siinä joku kertoi, kuinka koko kaupunki kuoli, vain vanha ruumiinpesijä jäi henkiin. Kaikkiin ei tauti tartu eikä ruttokaan rupea. Liika varovaisuus samoin kuin uhkarohkeus ovat koituneet monen kohtaloksi. Pyrin palaamaan asiaan, jos saan jotain tietää.
Tuohon aikaan myös Isoviha eli Pohjansota aiheutti paljon tuhoja varsinkin Pohjanmaalla. Vietiin paljon lapsia Venäjälle vangiksi v. 1714, taloja poltettiin, miehet tapettiin ym. Kun miehtys loppui, muistaakseni 1722, vain harva lapsista enää palasi.
Vesiroos, kommenttisi sai minut kaivamaan hyllystä melko vanhan kirjan: K. O. Lindeqvist: Isonvihan aika Suomessa, WSOY 1919. Kirjassa kerrotaan myös Venäjälle vankeuteen vietyjen kovista kohtaloista.
Noin puolet upseereista palasi Suomeen, mutta vangituista noin 20.000 sotamiehestä palasi arviolta 4000 eli joka viides. Tsaari käytti sumeilematta tavallisia ihmisiä ensin halpana, sittemmin ilmaisena työvoimana esimerkiksi rikkikaivoksillaan. Kirjoittaja arvelee, että siviilivangeista tuskin tätä suurempi osa palasi. Vielä matkalla vankeudesta palaavat kerjäläislaumat aiheuttivat hämminkiä Suomessakin ja kotimaahan palanneista myös jotkut lapset joutuivat vielä tässä vaiheessa väkivallan uhreiksi. Ajat olivat hirvittävät vielä täältä 300 vuoden päästä katsoen.
En tiedä, onko uudempi tutkimus tuonut uutta valoa tähän isonvihanaikaisten väestötappioiden tilastointiin.
No niin, MM, sain vähän valoa tuohon ruttoasiaan dosentti Esko M. Laineelta, joka tuntee Helsingin varhaisia vaiheita. Laine näköjään vastasi kysymykseen, kuoliko yleensä perhe kokonaisuudessaan, kun yksi perheenjäsen sairastui.
Pistän tähän suoraan hänen vastauksensa:
Kiitos kysymästä. Vastaus on kyllä, mutta yleensä muutaman päivän välein.
Mika Kallioinen kertoo Kaupunkilaisten kirkko-kirjassamme (s. 18 )suutari Parolista, joka kuoli ruttoon ja haudattiin 12.8.1710. Poika oli ruttoon kuolleena haudattu 4.8. ja tytär seurasi heitä 18.8. Äiti kuoli lopulta 24.8.1710.
Paras ja perusteellisin suomalainen tutkimus aiheesta on:
Kallioinen, Mika
Rutto ja rukous. Tartuntataudit esiteollisen ajan Suomessa.Jyväskylä.
Atena, 2005.Keuruu : Otava. 289 s
t. Esko
Kuten näet, Esko
Siinäpä minulle tuntematonta kotomaan historiaa, kiitos siitä:) Vähän tuota nykyajan seinämaalaushistoriaakin mukana...
Kaukaisia aikoja, Inkivääri. On kulunut jo 300 vuotta noista tragedioista. Luulenpa, etteivät kaikki ohikulkijat tiedä tämän hautausmaan historiaa.
Niin, tulevaisuuden seinämaalaushan se siinä.
Mielenkiintoista vaikka ikävää historiaa. Vielä viime vuosisadan alussakin perheistä menehtyi lapsia paljon. Kuristustautiin mm.
ja 40- tai 50-luvulle saakka tuberkuloosi teki tuhojaan Suomessa. Nyt tubi on melkein kadonnut Suomesta, mutta maailmalla tuberkuloosi on voimissaan. Lähialueillamme on lääkkeille erittäin vastustuskykyistä kantaa.
Erittäin mielenkiintoista keskustelua kulkutaudeista. Kirsillä on niin paljon tietoa aiheesta ja jos et ole tiennyt, niin olet ottanut selvää.
Tuon viimeisen kommenttisi tuberkuloosi-kauden olen omakohtaisesti kokenut kuten olen monta kertaa kirjoittanut blogissani. Suomessa on kuitenkin terveysasiat aika hyvällä tolalla eikä tuollaisia joukkotuhoja enää pääse tapahtumaan.. minulla on siis sellainen käsitys. Ihan hyvä, että on paikkoja muistuttamassa, etteivät asiat aina ole olleet yhtä hyvin.
Pantteri, tubi on nykyisin taas siitä kavala sairaus, että lääkärit eivät välttämättä enää tunnista sitä, koska eivät osaa epäillä. Lääkäripäivillä näkyy olevan säännöllisesti koulutusta, jossa muistutetaan tuberkuloosin mahdollisuudesta ja kuvataan tautia, sen oireita ja kulkua sekä tartuntavaaraa. Mutta tosiaan: ei tarvitse kuin mennä Pietariin, niin tubi on arkipäivää.
Maissa missä hiv/aids on yleistä, myös tuberkuloosi on yleistä. Vastustuskyvyn heiketessä ihmiset ovat alttiimpia saamaan tartunnan ja tuberkuloosi on yleensä ensimmäinen vakava sairaus, johon vastustuskyvyltään heikentynyt ihminen sairastuu.
Hygienian korkea taso ja väestön korkea koulutustaso suojaavat suomalaisia tartuntataudeilta, mutta globalisaation myötä tartuntatautien uhka on uudelleen kasvanut. Kun pandemia joskus puhkeaa, viruksen tuo joku lentomatkustaja Aasiasta vuorokaudessa Suomeen, kun taudin eteneminen esimerkiksi espanjantaudin aikaan kesti aika paljon kauemmin.
Venäjälle viedyistä lapsista tuskin kukaan palasi -
sanotaan että Z Topeliuksen esi-isä olisi palannut ja siitä hän olisi kirjoittanut tarinan Koivu ja tähti
- on myös sen tarinan alkuperästä muita olettamuksia-
Syntymäpitäjästäni Härmästä vietiin vuonna 1714 Venäjälle 77 lasta- joka talosta 2-3 lasta , kun taloja oli pitäjässä tuolloin vain 22
en ole varma, palasiko yksikään.
En ole sitä puolta tullut tutkailleeksi, vaikka omasta suvustanikin vietiin useita lapsia - he eivät ainakaan palanneet.
Saattaa olla, että joku raastetuista palasikin, mutta todella pieni prosentti siis.
Kun on lapsista kysymys- he olivat aikuisia 8:n vuoden päästä, jos vielä elivät.
Tästä aiheesta ei juurikaan ole historiankirjoissa. Lähinnä Pohjanmaa oli silloin pahimmassa tilanteessa, kun se aiottiin kokonaan tuhota. Sitten naapuri huomasi, ettei huolto pelaa, jos kaikki tuhotaan.
Syntymäkodistani Kaupin talosta poltettiin 17 rakennusta.
Luepa Vales-Jaakkoo, huijaritarina Pohjanmaalta - Kati Katajisto muistaakseni tekijä.
Osoittautui myöhemmin, että Kati on itsekin tämän huijarin jälkeläinen.
http://vesiroos.suntuubi.com/
http://sukututkimus.suntuubi.com/
http://nagi.ee/photos/vesiroos
Ulpu, tuo sata vuotta vanha tutkimus, jonka mainitsin, kertoo jostain Venäjältä pananneesta perheestä, joka joutui ryöstömurhaajien uhriksi palattuaan Suomeen. Vankeuden koettelemukset kärsittyään ja kestettyään perhe kohtasi matkansa pään Suomen puolella, matkatovereitten uhreina. Tässä palaavassa perheessä oli isä, äiti ja kaksi lasta. Vain pieni osa vangeista pääsi takaisin entisiin asuinpitäjiinsä. Ennen kuin – tai oikeastaan jos edes– perheet pääsivät Pohjanmaalle, oli kärsitty nälkää Venäjän puolella ja lopulta vielä ihmisiä pidätettiin rajan ylitettyään ja osa miehistä otettiin väkisin Ruotsin sotaväkeen.
Lähetä kommentti