Tämän viikon
haaste Jotain rajaa suo monia näkökulmia aiheen käsittelyyn.
Ennen vanhaan mainostettiin "Herkut neljälle Valio-jäätelöstä". Mainoksessa oli puolen litran jäätelöpakkaus. Miksi nykyisin on niin kovin vaikea saada mukavan kokoisia yhden hengen annoksia kohtuuhintaan? Miksi kauppa ja teollisuus tyrkyttävät meille aina vain suurempia annoskokoja?
12 kommenttia:
Jotain rajaa todella...Tuo on kyllä aika rajatapaus. Tosin ei kyllä neljännesosa litrasta riitä neljälle. Jotain rajaa sentään täytyy olla, mutta tuo on kyllä aivan liikaa. :)Voi olla, että menisi pillillä nautittavaksi loppujen lopuksi.
Niin tai sitten jos perheessä on enemmän niin pitää ostaa joitan tuotteita monta. Eli palveleva lihatiski käyttöön myös muuallekin.
(vain yhtenä esimerkkinä=)
Karkkipusseja ovat onneksi jo pienennelleet ja sipseissäkin on pienempiä pusseja.
Tämä on verraton toteutus aiheesta. Hieno kuva! On niitä onneksi pieniäkin pakkauksia. Usein taitaa olla niin, ettei syöjällä tahdo löytyä mitään rajaa... :)
Ihana tuo jättitötterö:) Ja söötti on tyttökin.
USA:ssa karmea liikalihavuus on varmasti monella lähtenyt siitä että tarjolla on jättiläisannoksia, megapurilaisia, kingsize sitä ja extralarge tätä. Jotain rajaa!
Tarjuska, tosiaan, kaikki eivät tarvitse mettämiehen annoksia.
Muoriska, totta. Tuo pätee esimerkiksi pakattuun lihaan, jota esimerkiksi Alepa tuossa nurkalla tarjoaa: ne luulevt, ettö kaikki perheet ovat kahden hengen eläkeläisperheitä. Meillä on isoja poikia, jotka syövät mielellään lihaa. Ruoka tulee tosi kalliiksi, kun saa päivä tarvetta varten ostaa kaksi rasiaa.
Pienemmät karkkipussit ovat tosiaan tulleet takaisin. Se on mukavaa. Sipseistä ei omassa taloudessamme ole väliä, koska niitä ostetaan onneksi vain juhliin ja silloin väkeä on paljon.
Liisa, kiitos. Ja mielestäni olet kyllä oikeassa: usein ongelma on syöjässä, jolla ei ole mitään rajaa, mutta pieniruokaisilla, laihduttavilla ja kevyitä vaihtoehtoja etsivillä on ongelmia tarjonnan kanssa.
Rita, :) Omassa videokokoelmassani osastossa Kauhu on esillä Morgan Spurlockin dokumenttileffa Super Size Me.
Oikeassa olet, vaikka jotkut valmistajat ovat jo alkaneet muistaa yksineläjiäkin ja tuoneet markkinoille pieniä annoksia. Mega-, jätti- ja perhepakkaukset ovat silti vielä voiton puolella.
Iines, näin on. Lisäksi on niin, että 60-luvulla perhepakkaus tarkoitti sitä, että siitä söi tai joi perhe. Nyt, riippumatta perhekoosta ja pakkauskoosta erittäin usein pakkaukset ovat henkilökohtaisia. Jos ihminen joi muinoin 3,3 dl:n limupullon suusta, hän ja hänen lapsenlapsensa juovat nykyisin suoraan 1,5 litran pullon suusta.
Minä en syö kevytkarkkeja enkä kevytlimuja enkä valmispakkauksiakaan:-) Näen vaivaa ruokani eteen ja syön herkullisia kunnon annoksia hitaasti nautiskellen. Noin 5 kg joulun jälkeen lähtenyt. Ei oikeastaan tarvitse yhtään enää laihtua, vähän vain trimmausta. Ja tämä tarina on tosi.
Epäeettistä, että markkinatalous ratsastaa ihmisten heikkouksilla, makean- ym. "himoilla". Ja mitä suuremmat pakkaukset, sitä kerkeämmin herkkuja syödään. – Ja sitä isommiksi kasvavat firmojen "voitot". Raha ratkaisee, valitettavasti.
Onneksi vastapainona ovat luomutuotteet ja terveysvaikutteiset elintarvikkeet. Vaikka niilläkin tehdään rahaa, niin ei kuitenkaan terveyden kustannuksella vaan terveyden vuoksi.
Kyllikki, ohjelmasi on fiksun tuntuinen. Karkeilla ja limulla moni saa painonsa pysymään korkealla.
Paju, näin se tosiaan menee ja "nälkä kasvaa syödessä".
Mutta luomusta ja terveysvaikutteisista sen verran, että luomulla tuotettu runsain mitoin nautittu voi ja läski vaikuttavat valtimoissa aivan samalla tavalla kuin tehokarjataloudessa tuotettu, vaikka ne maistuvat paremmilta :(
Kaupan tarkoituksenhan jokainen maalaisjärjellä ajatteleva tietää kyllä.
Mutta herkuttelu ei lihota, vain se mitä syö herkkujen välillä. Siinä se harkinnan paikka on.
Hehheh, Oh-show-tah hoi-ne-ne.
Lähetä kommentti