Valokuvatorstain tämän viikon inspissana on Yhdessä. Runsaudenpula olin tavaton, sanottavaa olisi vaikka kuinka.
Valitsin kuvan, jonka otin lähes vuosi sitten Simin saaren luostarikirkon pihalla. Olimme lapsikuoro Puistolan Laulupuun konserttimatkalla Rodoksella.
Kuorolaulu on muuten yksi niistä terveyttä edistävistä yhteisöllisyyden muodoista, joihin tohtori Markku T. Hyypän tutkimukset sosiaalisesta pääomasta viittaavat.
11 kommenttia:
Yhdessä on kiva olla. Hyvää Ystävänpäivää sinulle, Kirsi! :)
Kiitos, Halo Efekti. Samoin :)
Laulaminen kuorossa on kivaa ja antaa paljon hienoja kokemuksia. Lapsille kasvattavaa yhteisöllisyyttä. Hyvää ystävänpäivää!
Yhteisöllisyys on tärkeää. Täällä maaseudulla on monia kyliä, jotka toimivat erittäin yhteisöllisesti.
Savisuti, minusta on mukavaa, kun lapset ovat perineet musikaalisuutensa isän puolelta :)
Obeesia, itse asumme Helsingin lähiössä, joka on kuin iso kylä.Täälläkin on mahdollisuus yhteisöllisiin rientoihin. Kuoron hyväksi toimiminen on ollut itselleni tärkeä harrastus monen vuoden ajan. Parasta siinä on, että oppii tuntemaan asuinpaikkansa ihmisiä.
"Kun sormen nostat pystyyn näin, on se linnun laulupuu"
Mukavaa ystävänpäivää, Kirsi!
Susu :)
Myös Väinämöinen muistaakseni jätti laulupuun peltoa raivatessaan.
Niin, kuorossa ei voi laulaa yksin :) Siellä lauletaan yhdessä.
Liityin itsekin pitkästä pitkästä aikaa kuoroon. Voi että miten mukavaa se onkaan!!
Hyvää Ystävänpäivää Kirsi!
Käpsä, kiitos ystävänpäivätoivotuksesta!
Tosiaan, sooloilijat ovat erikseen...
Todella hieno harrastus tuo kuorolaulu ja kiva päästä välillä tuulettumaan kuoromatkalle. :)
Tuulettuminen tekisi jälleen hyvää, mutta pitää vielä odottaa kaksi vuotta ennen seuraavaa kuoromatkaa.
On muuten mielenkiintoista, kuinka erilainen on lomamatka jälkikasvun kanssa silloin, kun niillä on tuttuja kavereita, joiden kanssa voi uida ja koheltaa. Nuorilla kun on tuota energiaa kadehdittavassa mitassa.
Lähetä kommentti