Tämänkertainen Valokuvatorstain aihe on Helppo.
Pitää sanoa, että olen joutunut kohtaamaan vaikeita asioita aika lailla. Joku kokeneempi voisi sanoa niistäkin, että se on helppoa, kun sen osaa. Toissapäivänä juuri katselin, kuinka perhe oli lähdössä töihin köyhään kehitysmaahan neljäksi vuodeksi. Irrottautuminen totutusta ei ole helppoa. Mutta siis mikä on helppoa?
Kunnallisvaalit lähestyvät. Vaalilupausten antaminen on helppoa. Ja halpaa. Viimeksi pidettyjen eduskuntavaalien alla annettiin lupauksia, joita ei poliitikkojen ollut tarkoituskaan pitää. Nyt äänestäjien ehkä kannattaa pitää tiukasti kirjaa siitä, mitä poliitikko, ja mitä puolueet lupaavat, ettei toista kertaa lyödä päätä seinään.
Tämä kuva ei ole otettu sen puolueen vaaliteltalta, josta tuossa ylempänä on puhe.
19 kommenttia:
Hyvin oivallettu. Lupausten antaminen on helppoa, muttaa pitäminen.
Joo, nyt on lupausten aika. Sen jälkeen on lunastusten aika.
Tulee joskus tunne, että markkinoiden menneen ajan helppoheikit pitivät lupaukset paremmin kuin nykyajan poliitikot.
Lupaaminen on aina helppoa. Poliitikoille varsinkin. Lapsen vanhempana pitää muistaa että lupaamisen joutuu usein lunastamaan. Lasten muisti on pitkä. Helpolla ei pääse luistamaan. Olisipa äänestäjien muistikin.
Ohops, minunki piti etsiä helppoheikki, mutta löysyinkin helpommin jotain muuta. Lupauksia siihenkin liittyy, toivottavasti helpompia pitää.
Helposti tuntuu puhetta tulevan ehdokkailta. Ja muutenkin puhutaan paljon ja kokoustetaan komiteteoissa yms. sen sijaan, että tehtäisiin jotakin. Hyvä valinta taas, Kirsi!
Liian helppoa tuntuu olevan - tarttis olla joku vastuutuslista jossain. Pitäisikin tehdä oman kunnan ehdokkaiden lupausista lista nettiin - vai pitäisiköhän...
Hyvä kuva ajatus haasteeseen ja niin ajankohtainen!
Lapsethan sopeutuu parissa viikossa siihen uuteen, mikä vanhemmilta voi viedä pari kuukautta. Parin vuoden päästä kun ovat siellä "kehitysmaassa " katselleet elämän menoa, he huomaavat,mitä ihmettä he siellä oikeen tekevät ja alkaa kulttuurishokki: mitä tapoja he sinne tyrkyttävät ja vievät kadehdittavaksi? Eihän suomalainen opasta edes kompostointia, joka olisi niitä tärkeimpiä asioita opettaa kaikkialle, eikä tee sitä, vaikka itsekin osaisi - siitä opastuksesta kun täytyisi jonkun maksaa palkkaa!
Niin se menee - ei millään pahalla, vaan kokemuksella.
Äänestämistä en ole edes ajatellut vielä... Kallista teatteria se vaan on:-(
Helpommin sanottu kuin tehty...meinaan vaalilupausten pitoa. Mitäköhän löytäisi luotettavan puolueen ja ehdokkaan?
Niin, mistä löytäisin sen ehdokkaan?
Jep, helppoa on lupausten antaminen.
Hyvä teema aiheeseen. Minä ihmettelen sitä, että missä vaiheessa poliittinen kulttuuri muuttui niin, että vaatimusten sijaan alettiin lupailemaan asioita. Täysin järjenvastaista touhua. Ja äänestäjät tuntuvat valitettavasti olevan liian helppouskoisia. Juuri vaalien alla kannattaa olla hyvin kriittinen lupausten suhteen. Täällä Itävallassakin juuri nyt ajankohtainen teema, kun ensi viikolla on parlamenttivaalit.
Doris50, tajusin kirjoittamisen jälkeen, että voihan se lupausten muistaminenkin olla vaikeaa...
Anhradha, joo, ja pitäs kai pitää sellainen muistinpalautussessio sitten hieman vaalien jälkeen.
Lastu, samoilla markkinoilla helppoheikkien kanssahan nuokin ääntenkalastelijat Malmilla aikoinaan toimivat...
Juhis, nykyisin joskus tuntuu, että kansalaiset ovat niitä vanhempia ja poliitikot ovat kuin keskenkasvuiset. Lapset ovat kuitenkin parempia muistamaan kuin äänestäjät. Äänestäjien luottamus usein palautuu... Esimerkiksi sairaanhoitajat eivät välttämättä enää muista eduskuntavaaleja ennen annettuja lupauksia ja niiden käsittelyä poliittisessa todellisuudessa vaalien jälkeen. Poliittinen muisti on aika lyhykäinen.
Nohna, minulla olisi ollut koko puoluekirjo, mutta kun toisten kuvaamia ei voi käyttää.
Liisa, olis nuojalla töitä, sano... Osa kansasta on ilmeisesti unohdettu kokonaan. Ehkä poliitikkoja vaivaakin jonkinlainen poliittinen dementia.
Inkivääri, joo. Liian helppoa on. Viime vaaleista opimme, että netissä olevat lupaukset pitää copy-reistata omille sivuille ja tallentaa moneen paikkaan, jotta niitä ei siivota tiukan paikan tullen puolueiden nettisivuilta.
Paulatäti, en ole ihan valma, sainko... Sinähän et ilmeisesti tiedä kyseisestä perheestä ja heidän hommistaan mitään? Äänestämistä suosittelen, mutta kovaa hommaa on saada selville, ajavatko ehdokkaat eettisesti korkeita arvoja vai omia etujaan. Molempia löytyy - puoluekannasta riippumatta.
Tarjuska, jos odotat minulta vinkkiä, sitä ei tipu. Saman ongelman äärellä tässä itsekin olen. Ei ole puoluetta eikä ole ehdokasta :(
Obeesia, sinun vaalipiiristäsi ei ole edes tuttavia ehdokkaina. Olen kyllä sitä mieltä, että äänestää pitää, varsinkin niiden, jotka tahtovat muutosta, sillä muutosta ei tosiaankaan tule, jos muutosta kaipaavat jäävät kotiin. Siis kansalaisahkeruutta, kanssablogistelijat.
SusuPetal, ryhdytäänkö politiikkaan?
Pauli, en ole varma, mutta demareiden Me vaadimme -ohjelmasta lienee jo yli 100 vuotta aikaa. Lapuan liikkeen aktivismista on siitäkin jo vierähtänyt ihmisikä. Nyt poliitikot ja puolueet juoksevat imagokonsulteilla ja ovat huolissaan ulkoisesta kuvastaan ja "uskottavuudestaaan", mutta todelliset epäkohdat ja vääryydet painetaan jalan alle. Tässä suhteessa poliittinen kirjo oikealta vasemmalle toimii aivan samalla lailla. Ongelma on, siis minun nähdäkseni se, että politiikkaa ohjaavat itsekkyyden arvot, eivät yhteisen hyvän arvot.
Hei Kirsi!
Enhän tiedä kys perheestä, mutta sivulla oleva kuva oli yhdeltä matkalta, jossa näin vastaavia perheitä muutamia ja kyläilin, sen verran kokemuksesta puhuin. Mutta laitan linkkiin sen, minkä opin vasta vuosien päästä, enkä toisaankaan haluaisi niin olevan. Elokuva kannattaa katsoa ja se Uskollinen puutarhuri kans - elokuva sekin. Kulttuurishokki alkaa kun tulee takaisin kotiin. Siksi ei ole helppoa..
Joo lupauksien helppous ja helppous jättää lunastamatta annetut lupaukset. Vhän turhan helpolla pääsevät.
Politiikassa on kyllä helppo luvata vaikka mitä, ainakin parempaa mitä edellinen hallitus on tehnyt. Opimmeko me äänestäjät koskaan? Muistammeko vielä, että meitä on petetty.
Paulatäti, olin hiljattain kokouksessa, jossa käsiteltiin lähetyslasten sopeutumista kotimaan oloihin. Asiasta puhui pitkänhuiskea Elin, joka on syntyisin norjalainen. Hän on asunut koko nuoruutensa Japanissa. Kun hän nuorena naisena muutti Norjaan, hän oli sisimmältään japanilainen, vaikka täytti kaikki viikinkitytön ulkoiset vaatimukset. Omat prosessinsa hänellä oli varmasti, vaikka Japani on teollisuusmaa. Myös aikuisilta ottaa aikaa, usein vuosia, tuo kotimaahan sopeutuminen. Monin verroin se ottaa lapsilta, ihan totta.
Neulekirppu,ottaa pannuun, mutta minkäs teet!
Pantteri, pitkän elämäni aikana olen tullut siihen tulokseen, että äänestäjät eivät opi mitään, päinvastoin. Nyt on lisäksi se onneton tilanne, että poliitikkojen valtavirtaa ei kiinnosta yhteinen hyvä, vaan ääniosuudet.
Kirsi, sinulle on helppo ojentaa Blogging mentor-tunnustus! Kiitos kaikesta käytännön avusta bloggaajamatkani aikana.
Kiitos, Liisa.
Lähetä kommentti