Tasavallan hallitus ja erityisesti ministeri Antti Kalliomäki painiskelevat sen ongelman kanssa, että 30 000 opiskelijaa keskeyttää vuosittain opiskelunsa.
Hesari uutisoi asiasta tänään otsikolla "Selonteko: Koulutuksen keskeyttäminen pitää saada kuriin". Jutusta ei selvinnyt, kenen sanavalinta tuo kuri on, mutta sanat ovat tärkeitä, kun puhutaan ongelmista, sillä nykyisin niillä osoitetaan tai etsitään syyllistä. Juttu ei kuitenkaan viittaa siihen, että nuorille ryhdyttäisiin antamaan keppiä, koska he eivät pysy koulussa. Tuoreessa koulutuspoliittisessa selonteossa huomiota suunnataan opiskelijoiden ohjaukseen, oppilashuoltoon ja opiskelijoiden toimeentuloon sekä opetuksen laatuun.
Selonteko suosittaa lukion ja ammattikoulun yhtäaikaisen suorittamisen laajentamista. Ilmeisesti ne tällaisen tutkinnon valinneet ja siinä uupuneet nuoret, joita minä tunnen, ovat pelkkä tilastollinen poikkeus.
4 kommenttia:
Uupumus olisi varmaan se avainsana. Toimeentulon vaikeus (opintotuki riittää tuskin mihinkään) on tietenkin yksi tosi iso syy. On pakko mennä töihin, jos haluaa pysyä hengissä tai asua jossakin muuallakin kuin veneen alla.
Toisaalta uuvuttavat opiskelun jatkuvasti kasvavat paineet. Opintotuen saamiseksi on suoritettava yhä enemmän ja enemmän opintoviikkoja/-pisteitä (ks. esim. yliopiston vaatimukset) ja opintoviikkojen ja -pisteiden saamiseksi on tehtävä yhä enemmän ja enemmän työtä.
Jostakin syystä keskeyttämistä ja opintojen venymistä on tähän mennessä yritetty vähentää lisäämällä opiskelijoiden taakkaa. Omituinen ratkaisu, sanon minä.
Kiitos siitä, että kerroit kokemuksiasi. Olen huomannut, ja kuullutkin siitä, miten vähällä rahalla opiskelijoiden pitäisi tulla toimeen.
Kun opiskelin 70-luvulla, valtio takasi opintolainanja antoi korkotuen. Vaikka velkaa kertyi opintoaikana, töitä oli tarjolla ja sai olla varma, että suoriutui veloistaan.
Hyvää vappua sinulle, Mervi, kaikesta huolimatta.
Kaikille ei sovi oma vastuu edes lukio-opintojen itsenäiseen suunnitteluun ja suorittamiseen. Opinto-ohjausta tulisi olla huomattavasti enemmän kautta linjan. Kouluterveydenhoito on myös retuperällä, ala-asteelta lähtien kunnat fuskaavat sen saatavuudessa. Omista neljästä lapsesta kaksi vanhinta ovat saaneet melko hyvän kouluterveydenhuollon, mutta kaksi nuorempaa vähenevässä määrin. Nuorin on kahdeksannella luokalla, eikä ole kertaakaan koko kouluaikanaan ollut varsinaisessa lääkärintarkastuksessa!! (Toivottavasti vielä yhdeksännellä luokalla saa sen niin tarpeellisen nuoristotodistuksen.)
Tällä tahdon sanoa, että kouluterveydenhoitajalle moni uskaltaa ajoissa kertoa väsymyksestään ja ongelmistaan opinnoissaan.
Opiskelun ja työn yhteensovittamisessa toimeentulon takaamiseksi on myös ongelmia, ja lisäksi saa vielä pelätä opintotuen mahdollista takaisinperintää. Opintolainaa ei tänä päivänä halua kukaan mahdollisen työttömyyden ja velkakierteen pelossa. Toimeentulotukeakaan ei opiskelijalle myönnetä, ellei opintolainamahdollisuutta vielä ole käytetty. Kyllä opiskelijoilla on paineita, ei käy kateeksi...
Mielestäni on tärkeää, että nuori löytää alan, joka on hänelle sopiva ja löytää siltä alalta sitten myös töitä. Tuollainen koulun keskeyttäminen mistä kerrot, on kyllä minusta ymmärrettävää. Jos esim. huomaa olevansa menossa väärälle uralle, on kai aika järkevää oikaista, uskoisin. Olen nähnyt sitäkin, että homekoulu on karkoittanut opiskelijoita kesken opintojen.
Olisi mukava kuulla lisää keskeyttämiseen liittyviä kokemuksia.
Lähetä kommentti