Tämä on Kirsin blogi. Olen pienemmän ja heikomman puolella aina kun voin. Olen poliittisesti sitoutumaton.
8.2.07
Valokuvatorstai: Kengät
Valokuvatorstain tämän viikon aihe on Kengät. Uudet, kauniit liikkakengät innostavat baanalle. Omaehtoinen liikunta on lapsilla verissä. Riittää, että aikuiset sen sallivat.
26 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
Komeat kengät. Ja olet oikeassa tuosta lasten liikunnasta. Meidän perheessä on otettu jumppatunti joka lauantaille läheisen koulun salista. Kun perille päästään, ei tarvitse kuin päästää lapset irti ;-)
Kyllä lapsia kannattaisi kannustaa ulkoilemaan ja ihan vain leikkimään ja kisailemaan ulkona. Ei kaiken liikunnan tarvitesa olla jotain hyödyllistä tai harrastuspohjaista. Sieltä se pienikin liikunnan siemen ponnistaa, pienestä lapsesta!
Merja, perheliikunta taitaa tehdä hyvää erityisesti vanhemmille ja perheen yhteenkuuluvuudelle. Muutenhan lapset tosiaan voi vain päästää irti; eivät ne pysähdy. Pauliina, tämä prinsessa vastaa aikuisille, että näitä ei ollut aikuisten kokoja. Hansu, se on vielä helpompaa: jos aikuiset eivät kiellä, lapset kyllä liikkuvat. Paju, nyt kun on lunta ja pakkasta, on mukava unelmoida kesästä. Niin, Leenukka. Sumea :)
Kyllä, kannustetaan lapsia liikkumaan ja tuetaan ulkoilua. Hienot kengät kuvassa. Menokkaat, jotka tuntuvat jalassa hyvältä, motivoivat varmasti niiden kestävyyttä koettelemaan.
Liikuntakengät ovat tärkeät. Voin sen todistaa - polvillani. Pilasin polveni juoksemalla paperipohjaisilla kiinalaisilla kangastossuilla joskus 1970-luvulla. Elinikäinen vaiva.
Tuo on hyvin sanottu: omaehtoinen liikunta. Jotenkin vaan tuntuu, että liikunnasta - ja urheilusta - on tullut niin suorituskeskeistä, että liikunta leikin ohella unohdetaan. Omassa lähipiirissä ainakin yhä nuoremmat lapset harrastavat tai pistetään harrastamaan kuin aikuiset konsanaan.
Ihana kuva, jotenkin iloinen mutta samalla vakava...
Liisa, nykyään saa kaikkea. Muistan itsekin nuo 50-luvun tennarit. Nylykengät ovat jalalle parempia tosiaan. Elegia, nämä kengät ovat luullakseni noin 60 prosenttia suorituksesta :) Lunara, samaa mieltä minäkin. Joo, Marko, voi mennä myös vaikka diskoon. Tarjuska, lähes yhtä hienot kuin nuo sinun. Obeesia, ikävää, että noin pääsi käymään. Huonommatkin kengät kelpaavat lyhytaikaisessa käytössä, mutta pitempiaikaisessa käytössä pitäisi olla hyvät jakineet. Itse kävelin muutamat lenkkarit puhki sauvakävelylenkillä. Ei oikein ole kanttia ostaa itselle kalliita, jos ei samalla osta lapsillekin. Aino, olen samaa mieltä kanssasi: harmittavan usein liikunnasta on tehty jotain liikunteita tai miten sen nyt sanoisi, suoritteita. Meidänkin jälkikasvulta kouluterkkari tivasi, että mitä liikuntaharrastuksia, kun murkku ei käy maksullisissa harrastuksissa (tosin hän pelaa sulanmaanaikaan kavereitten kanssa pesistä ihan huvikseen, mutta eihän se ole harrastus, kun siitä ei makseta kenellekään ;-/
Terävästi päätelty, SusuPetal :) Toisekseen oli kyse siitä, että kenkien omistaja keskittyi johonkin urheilunäytökseen uusien jalkineiden innoittamana.
Tuo oli tosiaan hyvä havainto Kirsi, jos aikuiset sen sallivat... Koiraa ulkoiluttavia aikuisia näkee, mutta niitä, jotka kävelisivät lapsen kanssa näyttää olevan harvemmassa.
Käpsä, ne tosiaan olivat ensimmäistä kertaa jalassa toisin kuin ne kengät, josita sinä kerroit. Neulekirppu, rakennetussa ympäristössä lasten luontainen liikunnallisuus ei löydä kanavia. Oma kokemuskeni on, että stressaantuneet aikuiset eivät siedä välttämättä lasten leikkejä erityisesti kiinteistöjen pihamailla ja toimintaa yritetään suitsia ja ennaltaehkäistä erittäin vahvasti.
Hei, tulin vierailulle jätettyäsi kommentin blogiini. Hienot kengät, tuollaiset ottaisin minäkin. Meillä on vähän sama homma harrastusten kanssa. Kun joku kysyy harrastuksista, niin lapset toteaa jalkapallon, jääkiekon, pyöräilyn, hiihdon ym. Sitten kysyjä tiedustelee, että missä seurassa sä pelaat... vastaus poikien (eli veljien kanssa kotona) kanssa. Toiset sitten änkkää, että mitä sä oikeesti harrastat? No herranjestas kai sitä mielikuvitusta saa lapsi omata sen verran, että osaa kotonakin harrastaa mitä haluaa. Ei kai jokaisen ole pakko saada valmennusta hiihdosta, jalkapallosta jne ennen kuin voi sanoa harrastavansa jotain. Meillä harrastetaan myös puutöitä, jos sitä sitten voi harrastukseksi laskea, kun se tapahtuu kotona autotallissa. Mukavaa viikonlopun jatkoa!
Tämä harrastushomma on mennyt niin markkinavetoiseksi, että jopa oppilashuollon ammatthenkilö saattaa haksahtaa :) Meidät on saatu uskomaan, että harrastamisellakin pitää olla päämääränä pääsy alan huipulle ja että ainoa keino sellaiseen on maksaa paljon rahaa jollekin järjestävälle taholle.
26 kommenttia:
Komeat kengät. Ja olet oikeassa tuosta lasten liikunnasta. Meidän perheessä on otettu jumppatunti joka lauantaille läheisen koulun salista. Kun perille päästään, ei tarvitse kuin päästää lapset irti ;-)
Tommoset mäkin haluan!
Kyllä lapsia kannattaisi kannustaa ulkoilemaan ja ihan vain leikkimään ja kisailemaan ulkona. Ei kaiken liikunnan tarvitesa olla jotain hyödyllistä tai harrastuspohjaista.
Sieltä se pienikin liikunnan siemen ponnistaa, pienestä lapsesta!
Kuva täynnä odotusta, liikettä.
Paikoillenne, valmiina, hale, hep.
Kesä, perhoset ja juoksu. Koko Suomi yhtä pihamaata (muutaman kuukauden perästä).
Ihanat kengät. Kyllä niillä tekeekin mieli liikkua.
Totta; mistan vielä itsekin kevään, uudet kengät ja innon päästä liikkeelle, "baanalle".
Olisipa liikuntakenkiä ollut jo 50-luvulla. Monot olivat ainoat. Ja sitten kangastennareita, jotka eivät tukeneet jalkaa mitenkään. Kauniit!
Merja, perheliikunta taitaa tehdä hyvää erityisesti vanhemmille ja perheen yhteenkuuluvuudelle. Muutenhan lapset tosiaan voi vain päästää irti; eivät ne pysähdy.
Pauliina, tämä prinsessa vastaa aikuisille, että näitä ei ollut aikuisten kokoja.
Hansu, se on vielä helpompaa: jos aikuiset eivät kiellä, lapset kyllä liikkuvat.
Paju, nyt kun on lunta ja pakkasta, on mukava unelmoida kesästä.
Niin, Leenukka.
Sumea :)
Kyllä, kannustetaan lapsia liikkumaan ja tuetaan ulkoilua. Hienot kengät kuvassa. Menokkaat, jotka tuntuvat jalassa hyvältä, motivoivat varmasti niiden kestävyyttä koettelemaan.
Söpikset :)
Topakat menopelit :)
Hienot menopelit! :)
Liikuntakengät ovat tärkeät. Voin sen todistaa - polvillani. Pilasin polveni juoksemalla paperipohjaisilla kiinalaisilla kangastossuilla joskus 1970-luvulla. Elinikäinen vaiva.
Tuo on hyvin sanottu: omaehtoinen liikunta. Jotenkin vaan tuntuu, että liikunnasta - ja urheilusta - on tullut niin suorituskeskeistä, että liikunta leikin ohella unohdetaan. Omassa lähipiirissä ainakin yhä nuoremmat lapset harrastavat tai pistetään harrastamaan kuin aikuiset konsanaan.
Ihana kuva, jotenkin iloinen mutta samalla vakava...
Liisa, nykyään saa kaikkea. Muistan itsekin nuo 50-luvun tennarit. Nylykengät ovat jalalle parempia tosiaan.
Elegia, nämä kengät ovat luullakseni noin 60 prosenttia suorituksesta :)
Lunara, samaa mieltä minäkin.
Joo, Marko, voi mennä myös vaikka diskoon.
Tarjuska, lähes yhtä hienot kuin nuo sinun.
Obeesia, ikävää, että noin pääsi käymään. Huonommatkin kengät kelpaavat lyhytaikaisessa käytössä, mutta pitempiaikaisessa käytössä pitäisi olla hyvät jakineet. Itse kävelin muutamat lenkkarit puhki sauvakävelylenkillä. Ei oikein ole kanttia ostaa itselle kalliita, jos ei samalla osta lapsillekin.
Aino, olen samaa mieltä kanssasi: harmittavan usein liikunnasta on tehty jotain liikunteita tai miten sen nyt sanoisi, suoritteita. Meidänkin jälkikasvulta kouluterkkari tivasi, että mitä liikuntaharrastuksia, kun murkku ei käy maksullisissa harrastuksissa (tosin hän pelaa sulanmaanaikaan kavereitten kanssa pesistä ihan huvikseen, mutta eihän se ole harrastus, kun siitä ei makseta kenellekään ;-/
Asento on niin ryhdikäs, että kenkien omistaja lienee ylpeä uusista kengistään!
Terävästi päätelty, SusuPetal :)
Toisekseen oli kyse siitä, että kenkien omistaja keskittyi johonkin urheilunäytökseen uusien jalkineiden innoittamana.
Niin olen ylpeä kengistäni, mutta liikassa ei saa käyttää niitä pitää olla paljain varpain.
Suorastaan sotilaallisen ryhdikkäät menopelit!
Maukas.
Kenkien omistaja, kiva että huomasit tämän keskustelun :)
Maria K., kyseessä taitaa olla ns. perusasento.
Helanes. niin minustakin.
Noilla ei ole vielä ehditty paljon touhuta noilla kengillä. Ja solmut on muuten hienot ja huolella tehdyt!
Tuo oli tosiaan hyvä havainto Kirsi, jos aikuiset sen sallivat...
Koiraa ulkoiluttavia aikuisia näkee, mutta niitä, jotka kävelisivät lapsen kanssa näyttää olevan harvemmassa.
Käpsä, ne tosiaan olivat ensimmäistä kertaa jalassa toisin kuin ne kengät, josita sinä kerroit.
Neulekirppu, rakennetussa ympäristössä lasten luontainen liikunnallisuus ei löydä kanavia. Oma kokemuskeni on, että stressaantuneet aikuiset eivät siedä välttämättä lasten leikkejä erityisesti kiinteistöjen pihamailla ja toimintaa yritetään suitsia ja ennaltaehkäistä erittäin vahvasti.
Hei, tulin vierailulle jätettyäsi kommentin blogiini.
Hienot kengät, tuollaiset ottaisin minäkin.
Meillä on vähän sama homma harrastusten kanssa. Kun joku kysyy harrastuksista, niin lapset toteaa jalkapallon, jääkiekon, pyöräilyn, hiihdon ym. Sitten kysyjä tiedustelee, että missä seurassa sä pelaat... vastaus poikien (eli veljien kanssa kotona) kanssa. Toiset sitten änkkää, että mitä sä oikeesti harrastat? No herranjestas kai sitä mielikuvitusta saa lapsi omata sen verran, että osaa kotonakin harrastaa mitä haluaa. Ei kai jokaisen ole pakko saada valmennusta hiihdosta, jalkapallosta jne ennen kuin voi sanoa harrastavansa jotain. Meillä harrastetaan myös puutöitä, jos sitä sitten voi harrastukseksi laskea, kun se tapahtuu kotona autotallissa.
Mukavaa viikonlopun jatkoa!
Tämä harrastushomma on mennyt niin markkinavetoiseksi, että jopa oppilashuollon ammatthenkilö saattaa haksahtaa :)
Meidät on saatu uskomaan, että harrastamisellakin pitää olla päämääränä pääsy alan huipulle ja että ainoa keino sellaiseen on maksaa paljon rahaa jollekin järjestävälle taholle.
Lähetä kommentti