Kansainvälistä Salt Awareness -viikkoa vietetään nyt. Suomessa viikon nimi on Todellisten makujen viikko.
Suurin osa, 75 prosenttia suolasta tulee suomalaisille teollisista elintarvikkeista ja noin neljännes kotona ruoanvalmistuksen yhteydessä lisätystä suolasta. Ravitsemussuositusten mukaan naisten maksimi suolansaanti saisi olla 6 g ja miesten 7 g vuorokaudessa. Tähtäimessä on kuitenkin 5 g/vrk.
Terveydelle haitallinen ruokasuolan eli natriumkloridin osanen on natrium, jota grammassa ruokasuolaa on 0,4 g. Liiallinen natriumin saanti on sydänterveyden kannalta haitallista. Kohtonnutta verenpainetta ei esiinny yhteisöissä, joissa natriumin päivittäinen saanti on olle 920 mg/vrk eli suolansaanti alle 2,3 g/vrk. Riittävästi (230 mg/vrk) natriumia ihminen saa, vaikka ravintoon ei lisättäisi lainkaan suolaa. Suomalaismiesten natriumin saanti ylittää tarpeen 16-kertaisesti ja naisten 12-kertaisesti.
Lihavuus lisää suolaherkkyyttä ja kalium edistää natriumin erittymistä virtsaan.
Laihduttamisessa on tärkeää, että natriumin saantia vähennetään pysyvästi, sanoo verenpaineyhdistyksen puheenjohtaja dosentti Antti Jula Kansanterveyslaitokselta.
Käytännönläheisesti: brittien Food Standard Agencyn suolasivuilta.
Ota Sydänmerkki avuksi suolamäärän pudottamiseen.
Kuluttajaliitto: ravitsemukselliset pakkausmerkinnät.
19 kommenttia:
Pitäisi olla puhdistamatonta suolaa, jossa on ne natriumin vastavaikuttajtkin jäljellä.
Tuosta en tiedä mitään. Kysyn asiaa dosentti Julalta, Anonyymi.
Mitä tarkoittaa "lihavuus lisää suolaherkkyyttä"? Millä tavalla? Mihin se vaikuttaa?
Puhdistamaton suola on sekin 96-98-prosenttisesti natriumkloridia. Se loppu 2-4 prosenttia muita mineraaleja ei riitä tasapainottamaan liiallisen suolan haittoja.
Esimerkiksi verenpaineen alentamisessa pelkkä suolan vähentäminen harvoin auttaa tarpeeksi. Sen lisäksi on syytä esimerkiksi lisätä kaliumia sisältävien ruoka-aineiden määrää - käytännössä vihanneksia ja hedelmiä.
Punaruskea, Jula tosiaan kertoi tiedotustilaisuudessa pitämässään esityksessä, että lihavuus heikentää natriumin erittymistä virtsaan eli natrium jää elimistöön tekemään haittojaan. Normaaliolosuhteissa ravinnon natriumista erittyy virtsaan peräti 96–98 prosenttia, ulosteisiin 0,1–4 prosenttia ja hikenä yllättäen vain alle puoli prosenttia.
Kiitos, Juhana, tuosta tiedosta. Ehdin jo lähettää pyynnön luennoitsijalle, mutta asia selvä.
Ja tuossahan tulikin sitten tuo kaliumia sisältävien vihannesten ja hedelmien syöminen...
Natriumin vähentäminen on aina ensimmäinen temppu verenpaineen alentamiseksi. Juhanan listaa kyllä pitää vielä jatkaa: liikunta, esimerkiksi kävely, on hyvää lääkettä verenpaineen alentamiseksi. Ja painonpudotus sekin auttaa, jos onnistuu. Tupakoinnin lopettaminen on aina ensimmäinen juttu, koskapa tupakoiti supistaa verisuonia ja siis lisää painetta niissä...
Ilman muuta, Kirsi, keinoja on paljon muitakin. Mainitsemiesi lisäksi verenpainetta voi alentaa vielä lisää pyrkimällä endoteelin eli verisuonen sisäpinnan toiminnan parantamiseen. Siitäkin kerron enemmän Ravintoa sydämelle -kirjassani, jos pieni mainos sallitaan. ;-)
PS. Pakko kommentoida vielä tuota del.icio.usin C-vitamiini-tägiäsi. Olennaista asiassa on mielestäni se, että ko. henkilöllä oli munuaisvika.
Helpointahan on lähteä siitä, että laittaa ruokansa itse (myös eväät jne.) eikä lisää suolaa ruokaan. Tämä on helppoa, olen tehnyt niin jo vuosia. Ikävä kyllä, jotkut meillä syövät lisäävät automaattisesti suolaa ruokaan ennen maistamista, kun tietävät tapani ,D Tosin käytän liemikuutioita, mutta niitäkin on vähäsuolaista mallia, samoin mm. sitruunapippuria ym. löytyy täysin suolattomana versiona. Eli ruuan maku ei taatusti toimenpiteestä ainakaan kärsi. Ainoa, mihin on ihan pakko laittaa merisuolaa ovat rakuunaporkkanat - tuolloin keitinvesi suorastaan vaatii ripsauksen sitä!
Ja muuten, mikäli ihan oikein muistan, ns. tavishedelmistä eniten kaliumia olisi banaanissa?
Juhanan kommenttiin verisuonten sisäpinnan kimmoisuudesta sen verran, että verisuonten seinämissä on koko homman juju. Kun verisuonet kalkkeutuvat ja menettävät kimmoisuutensa, ne eivät enää pumppaa tehokkaasti verta eteenpäin ja paine suonissa lisääntyy. Muuttunut suonenseinämä on myös tervettä seinämää alttiimpi rikkoutumaan, jolloin seinämän ulkopuolelle kertynyt kolesteroli purkautuu tukkimaan suonta. Esimerkiksi näin syntyy tukos.
Juhana, lisäsin deliin yhden lauseen. Ongelma vain taitaa olla, että ihmiset nauttivat vaivoihinsa monenlaisia pillereitä oma-alotteisesti. Nykyinen systeemikin siihen kannustaa. SIlti potilaalla pitäisi aina olla lääkäri, joka on kiinnostunut potilaan kokonaislääkityksestä sen sijaan että edelleen hoidetaan usein yhtä ainoaa vaivaa kerralla ja kokonaistilanteesta huolehtiminen jää potilaalle itselleen.
P. Olga, osuitpa naulan kantaan: suolaongelmat juontuvat enimmäkseen elintarviketeollisuuden käytännöistä. Kun itse tekee ruokansa, tietää, mitä siihen on laittanut. Kävin opiskeluaikaisen kaverini kanssa kalakeitolla. Olen niin tottunut syömään sydänmerkkiuskollisesti, että hämmästys oli suuri, kun maistoin keittoa. Taisi olla lorahtanut kermaa vähän liikaa epähuomiossa. Huonokin kokki paikkaa osaamattomuuttaan kermalla. Huomasin taas ihmetteleväni, miksi ihmeessä pitää tällaista syödä.
Uskomatonta ranskalisten mollaamista, tuo kerma:-)
Suolaa varmasti käytetään liikaa, en epäile sitä lainkaan. Ihminen kuitenkin tarvitsee tietyn määrän natriumia - sekin pitäisi muistaa mainita.
Mietin tässä, mitä voi aiheutua, jos ei saa sitä riittävästi. Itse en esimerkiksi käytä suolaa ollenkaan. Syön vain harvoin valmisruokia (n. kerran kahdessa viikossa) enkä enää ollenkaan kaupan leipää.
Anonyymi, se oli nimetty kyseisen suomalaisen ravintolan nimikkokeitoksi. Nimikään ei ollut ranskalainen.
Elina, ihminen saa sen natriumin ravinnosta ihan pinnistelemättä, ja itse asiassa aika paljon enemmänkin. On erittäin harvinaista, että puutosta ilmenee. On kulttuureita, joissa ruokan ei lisätä lainkaan suolaa.
Natriumin fysiologinen tarve on 230 mg/vrk ja luontaisestikin sitä tulee ravinnosta suunnilleen 920 mg/vrk, joten huolta ei perusterveellä ihmisellä siis ole (ja harvoin kai sairaillakin).
Ihminen tarvitsee suolaa, mutta ei pelkkää natriumia.
Ja suolaa saa, vaikka ei edes purkista sitä laittaisi, Anonyymi.
Jouduin poistamaan kommentin, mutta laitan sen takaisin positettuani siitä ensin tutkijan yhteystiedot. Toivon, että kolmannen osapuolen puhelinnumeroita ja sähköpostiosoitteita ei blogini kommenttiosiossa julkaista ilman asianomaisen lupaa. Tarvitsen asianomaisen luvan saamisesta pätevän todisteen.
Paula, olen pahoillani, että asia tuottaa nyt ongelmia; tiedän, että ainakin tietyillä foorumeilla näitä yhteystietoja jaellaan. Itse en voi enkä tahdo ottaa tässä suhteessa mitään riskejä.
Jos käyttää liemikuutioita, saa suolaa epämääräisen määrän, sillä niissähän on natriumia, esim natriumglutamaatti E621 - on siis melkoista sumutusta luulla syövänsä vähäsuolaista ruokaa, jos niitä käyttää. Vakavampi asia liittyy kys aineisiin siksi, että se aiheuttaa riippuvuuksia. Onko tämä artikkeli ollut teillä täällä käsiteltävänä aikaisemmin:
"Glutamaterginen hermovälitys säätelee retkahtamista eli paluuta päihteen käyttöön raittiin kauden jälkeen. Päihdehimon laukaisevat esimerkiksi pienet päihdeannokset, stressi ja päihteen käyttöön aikaisemmin liittyneet ehdollistuneet ärsykkeet.
FM Pia Bäckström tutki väitöskirjaansa varten päihteisiin retkahtamista koe-eläinmallien avulla ja totesi, että päihdehakuista käyttäytymistä voidaan hillitä glutamaattireseptorisalpaajilla.
”Päihderiippuvuus on sairaus, jonka pohjalla on neuroanatomisia ja –kemiallisia muutoksia. Päihderiippuvaiselle päihteen käyttö on pakonomainen tila”, toteaa Bäckström.
Bäckströmin mukaan hänen tutkimuksensa edustaa vahvaa perustutkimusta, joka antaa hyvää perustietoa ja auttaa muuta tutkimusta eteenpäin. Glutamatergisen hermovälityksen merkitystä aistiärsykkeiden laukaisemassa retkahtamisessa on tutkittu aikaisemmin hyvin vähän. Bäckström haluaa jatkaa tutkimustaan, jota on tähän asti rahoittanut Alkoholitutkimussäätiö.
Pia Bäckströmin väitöskirja Glutamatergic Modulation of Cue-Induced Drug-Seeking Behavior in the Rat tarkastetaan Helsingin yliopistossa perjantaina 1. joulukuuta.
(Lisätietoja tutkija Pia Bäckström, Kansanterveyslaitos )
Melkoinen hermomyrkky mun mielestä onkin, kun lopetin aikoinaan aineen käytön, loppui migreenikin kokonaan:-) Kaupasta löytyy sentään luomulihapullia ja Kokkikartanon kirjolohikiusausta sekä pzzerioista tonnikala / kasvispizzoja, kalatiskiltä loimulohta, kanamunista munakkaita jne - mut suolassa oleva paakkuuntumisenestoaine E536 yskittää kauheasti - se kaliumferrosyanidi. Se turvottaa mahdottomasti... Eikö ketään muuta? Periaatteessa olen ihan terve enkä käytä mitään lääkkeitäkään, mutta kauheen tarkkana täytyy olla just suolan takia, kun Pan-suolastakin tulee aina ja heti migreeni:-(
Paula, suola sinänsä turvottaa, eivät pelkästään sen lisäaineet; se kerää nestettä elimistöön. Yksi mahdollisuus on olla lisäämättä suolaa ruokaan lainkaan. Nuormaalissa ravinnossa on suolaa riittävästi ilman lisättyäkin suolaa.
Tosin: monissa mausteissa on kohtalaisen paljon suolaa.
Muilta osin en osaa ottaa kantaa asiaan.
auttakaa ja kertokaa että mikä tekee suolasta akuutisti niin vaarallisen??? koska kuitenkin sopivina annoksina voimme sitä käyttää ja lopulta tarvitsemme sitä eli Mikä tekee suolasta Akuutisti vaarallisen etenkin lapsille? kiitos
Lähetä kommentti