Tänään Lääkäripäiven näyttelyä kiertäessäni kuulin estottoman ajatustenvaihdon Kelan standilla. Siinä kaksi lääkäriä (luullakseni) jutteli jonkun Kela-ihmisen kanssa masennuksesta työkyvyttömyyden syynä. Kelan nainen pohti, ovatko nämä masennustodeistukset ollenkaan aiheellisia vai ovatko ne vain tavanomaisen suomalaisen alakuloisuuden tähden kirjoitettuja.
Olen aavistellut, että tällaisia asenteita Kelassa elätellään.
Ainakin siis joku elättelee.
Jaa-a. Työkyvyttömyyseläkkeelle on hyvin vaikea päästä nykyisin mitenkään muuten kuin psykiatrin lausunnon pohjalta.
Lääkäripäivillä työterveyslääkäri Kari-Pekka Martimolla oli positiivinen ja optimistinen asenne masentuneiden työhönpaluuseen – aivan erilainen kuin se, mihin toimittajana olen törmännyt työssäni. Ehkäpä Martimon optimismi kertoo siitä, että yritykset, joissa jo kilpaillaan työvoimasta, alkavat arvostaa työntekijöitään.
7 kommenttia:
Joku jossain, kuka missä se olikaan sanoikin, että masennusdiagnoosin taakse kätkeytyy monenlaista työssäjaksamattomuutta, koska se on ainoa syy päästä eläkkeelle nykyisin. Kelan asiantuntijalääkäreille ei tahdo enää olla esim. minkäänlaiset tules-diagnoosit hyväksyttäviä puhumattakaan sydän- ja verenkiertovaivoista - lääkkeet ja hoidot ovat niin kehittyneitä. Ihmiset roikkuvat pitkillä sairaslomilla tai työttömyyskortistossa, josta eivät puolikuntoisina kyllä onnistu työllistymään. Tai ehkä uhkaava työvoimapula korjaa senkin tilanteen...?
Toisinaan käy mielessä, että Kela on muuttunut kuin henkilöksi, joka suhtautuu epäillen kaikkiin: pelkää, että jokainen on epärehellinen.
Niin tai Kelalla ja vakuutusyhtiöissä on se varusvaraston vääpelin menttaliteetti; nämä kaikki on minun ja niistä en luovu, vaikka ne minun ei olekaan..
Valtiokonttorin kanssa on homma ainakin osaltani pelannut hyvin.
Viime vuonna olin 4 kk työkyvyttömyyseläkkeellä ja 4 kk työkokeilussa ja nyt jo täyspäiväisenä töissä.
Se on sitä, että kaikki vaivaiset, sairaat, elätettävät priorisoidaan kohta pois. Varustaudu olemaan oma asiantuntijasi kaikissa asioissa. Näin meillä tehdään. Oli taas turha lääkärissä käynti. Lääkäreillä mustat laput silmien sivuilla kuin hevosilla etteivät näe mitään muuta kuin sitä mitä ovat päähänsä saaneet tai mitä heidän on käsketty nähdä ja olla muuta näkemättä. Älytöntä määrätä lääkettä lääkkeen päälle kun ei perussyytä haluta hoitaa tai auttaa sen hoitamisessa. En kyllä arvosta lääkäreitä enää (kuin ihan muutamia ehkä). Ovat unohtaneet lääkärinvalansa ajat sitten josko ovat edes sitä lausuneet. Muistaakseni sitä valaakin on muutettu ettei tarvitse välittää...
Minä en usko enää mihinkään systeemeihin enkä inhimillisyyteen. Haluan sen kuolettavan insuliinipiikin sitten. HETI.
(Tämän tekstin voi kyllä poistaa, oli vaan sellainen turhautunut vuodatus)
Muoriska, asenteesi on ystävällisen ymmärtäväinen. Itse olen jotenkin tänä talousrikollisten aikakautena tullut allergiseksi näille sosiaalihuijauspeloille ja niiden saamaqlle julkisuudelle. Epärehellisyyttä en kannata, mutta epäluulo loukkaa.
Muuten: kiva kuulla, että kohdaltasi työkokeilu on johtanut takaisin työelämään. Sen kertominen rohkaisee muitakin.
Anonyymi, vuodattamiseen on lupa ja siihen taitaa olla syitä monelaisia. Lääkäritkin ovat yksilöitä. Aina toivoisi, että vastuunalaisiin hommiin, niin kuin terveyskeskuksiin, ohjautuisi niitä viisaita, laaja-alaisia ja elämää ymmärtäviä ihmisiä, Aina näin ei käy. Joskus onneksi käy. Ammatti saattaa olla kova. On kovaa olla tekemiseissä kuoleman, kivun, pelkojen ja ahdistusten kanssa, jos työ on sellaista. Joku lääkäri säilyttää humaaniutensa haasteista huolimatta, toisesta tulee nihilistinen, vaikka oma elämä olisi turvattua.
Itse olen sekä masennus- että bipodiagnoosilla kuntoutustuella jo toista vuotta. Päätöksen saaminen oli "helppoa" kun oli psykiatrin lausunnot ja näyttöä työkyvyttömyydestä pitkällä aikavälillä. Aiemmin olin kolme vuotta erittäin vaikeahoitoisen astmani kanssa samalla tuella. Nyt on tilanne se että kuntoutuskurssi on menossa ja työhönpaluuta suunnitellaan, työkokeilu tietenkin ensin. Minun kohdallani systeemi on toiminut eikä KELA ole pullikoinut vastaan tässä asiassa. Muissa kyllä:))
Eräs kurssitoverini taas on tasitellut jo useamman vuoden päästäkseen oman masennuksensa kanssa kuntoutustuelle. KELA väittää että hän on kykeneväinen hoitamaan työtään vaikka hän on täysin työkyvytön psyykkisesti ja liikuntaesteinen hoitamattomien jalkojensa vuoksi. Näin se menee, ei ole tasapuolisuutta sielläkään, valitettavasti...
Pitkäaikaissairauksien ja masennuksen suhdetta on nähdäkseni alettu ymmärtää vähitellen paremmin kuin ennen. Näin maallikkona tulee mieleen, että esimerkiksi epätasapainossa oleva astma herättää öisin, uno on huterampaa, ja kun tätä jatkuu pidempään, se alkaa rassata sielua. Öiset heräilyt euvät tee sielunelämälle hyvää, varsinkaan, jos töissä on paineita, kuten jokaisessa työpaikassa tapaa olla. Yöllä on aikaa pyöritellä ongelmia ja ne saattavat myös kasvaa pimeässä.
KELAn toiminnassa ja päätöksissä harkinnanvaraisuudella ja satunnaisilla tekijöillä on yllättävän paljon sijaa. Työkykyisyyden arvioinnissa ainakin somaattisten sairauksien kyseessä ollen aika useinvaikuttaa siltä, että asioista päättävä henkilö käyttää mielivaltaisia perusteita eikä tosiasiallisella työkyyvyllä ja sillä, miltä asia Kelan päätöksissä näyttää, ole paljonkaan tekemistä toistensa kanssa. Kokemus on osoittanut, että masennusdiagnoosilla pääsee helpoiten eläkkeelle. Tämän tietävät lääkäritkin. Moneen sairauteen liittyy niin paljon masennusta, ettei masennusdiagnoosin tekeminen taida useinkaan olla minkäänlainen ongelma lääkärille. Potilaan minä-kuvan kannalta tämä on sitten eri juttu: määrittääkö sairauttaan astman vai masennuksen kautta tai sepelvaltimotaudin vai masennuksen, reuman vai masennuksen...
Lähetä kommentti