Sosioekonomisten terveyserojen kaventaminen on ollut tavoitteena kaikissa kansallisissa
terveyspoliittisissa ohjelmissa vuodesta 1986 lähtien. Haaste on nykyisessä hallitusohjelmassakin. Huolimatta kertyneestä korkeasta paperipinosta sosioekonomiset terveyserot eivät ole vähentyneet, ovatpa suorastaan kasvaneet. 35-vuotiaiden ylempien toimihenkilömiesten elinajanodote on 6,1 vuotta pitempi kuin työntekijämiesten eliniänodote. Naisten vastaava ero on 3,3 vuotta.
En ole vielä ennättänyt lukea tätä juuri ilmestynyttä yli 250-sivuista opusta läpi, mutta itseäni kiinnostaa erityisesti se, mitä kirjassa sanotaan työttömistä ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirretyistä.
Sosiaali- ja terveysministeriö on juuri julkaissut kirjan nimeltä Terveyden eriarvoisuus Suomessa (STM:n julkaisuja 2007:23) ovat koonneet ja toimittaneet Kansanterveyslaitoksen, Stakesin, Helsingin yliopiston ja Työterveyslaitoksen tutkijat Kirjoittajina on yhteensä 44 suomalaista asiantuntijaa. Julkaisu on luettavissa sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivuilla www.stm.fi > Julkaisut > 2007.
8 kommenttia:
Arvoista ja poliittisesta tahdosta asia on kiinni. Kun toisella kädellä tehdään toimenpiteitä, jotka lisäävät eriarvoisuutta, on selvää, että terveyserot eivät supistu. Itse muuten luin läpi hallituksen terveyspoliittisen ohjelman. Siinä terveyserot oli kuitattu pelkällä maininnalla.
Poliittisesta tahdostahan tämä tosiaan on kiinni. Sitä tahtoa ei ole löytynyt pariinkymmeneen vuoteen riittävästi
Asia kiinnostaa itseäni kovasti. olen pyrkinyt löytämään kanavia, joissa aihetta voisi käsitellä julkisuudessa. On vain niin, että julkisuuskin suunnataan toisenlaiselle kohdeyleisölle ja kun terveyseroista puhutaan, viesti suunnataan pääsääntöisesti etuoikeutetuille ja tämä vaikuttaa monin tavoin viestin sisältöön.
Mielestäni yli kuusi vuotta lyhyempi elämä kertoo kaiken ongelman luonteesta.
Kokovartalokuva sosioekonomisista terveyseroista on eräänlainen mosaiikki. Tottakai ongelma tulee ensin tuntea ja tunnistaa, mutta tähän mennessä asia on aina jäänyt siihen ja korkeat ratkaisevassa asemassa olevat ihmiset perustelevat toimimattomuuttaan sillä, ettei mitään ole tehtävissä. Tässä yhteydessä olen kuullut käytettävän erittäin leimaavaa, raflaavaa, populistista kielenkäyttöä, jolla heikosta terveydestä ja huonoista terveyspalveluista kärsiviä ihmisiä on leimattu juopoiksi ja sellaisiksi, joita ei saa lääkäriin. Anteeksi passiivin käyttö. Siihen on kaksi syytä: netissä anonyymeinä esiintyvät leimaajat ja verkostoissa sumeilematta toimivat vaikuttajat. Vaikka jälkimmäisiä ei olisi montaa, heistä koituu ongelmaa kansanterveyden kannalta.
Juuri tullut tutkimustulos työstressin aiheuttamista sydän- ja verisuonisairauksista alle 50-vuotiailla (erityisesti) näkyy varmasti myös työttömyysstressiä kokeneilla, vaikka he eivät kohderyhmänä tässä olleetkaan. Stressi kuin stressi varmaankin aiheuttaa samanlaisia terveyshaittoja. Toimeentulon eteen joutuu tekemään vielä enemmän työtä työttömänä ja pätkätyöläisenä! Pelko toimeentulon riittämättömyydestä ja yllättävistä menoista on pahempaa kuin mikään työstä aiheutuva.
Anonyymi, tuo huomautuksesi työttömyysstressistä on mielestäni tärkeä. Lisäisin vielä ennenaikaiselle eläkkeelle siirtyneet. Ihmettelen sitä, kuinka vähän tähän suureen kansanryhmään kiinnitetään tutkimuksellista ja ennaltaehkäisyllistä huoliota siihen nähden miten usein selvityksissä todetaan, että heillä on suuri riski moniin sairauksiin ja ennenaikaiseen kuolemaan. Suurelta osin yhhteiskunnassa taidetaan edelleen toimia ennakko-oletusten ja ennakkoluulojen varassa.
Mutta sitten tuohon varsinaiseen asiaasi. 50-luvulta lähtien on varoiteltu siitä, että stressi kasvattaa sydänkohtauksen riskiä. Tuolloin ei tietääkseni asiaa ollut tutkittu, mutta silti se oli nähty käytännössä. Nyt asiaa on jonkin verran tutkittu ja 50-luvun näkemykset saavat kaiken aikaa vahvistusta. Myös masennuksen ja sepelvaltimotaudin suhde alkaa selvitä askel askeleelta.
Tuo mitä sanot toimeentulohuolista havaittiin jo 50 vuotta sitten suureksi ennenaikaisen kuoleman aiheuttajaksi. Silloin ei sosiaaliturvaa ollut juuri lainkaan. Nyt osalla kansasta on puutteellinen sosiaaliturva ja kauhuskenaarioissa on, että tämä turvaa vailla oleva joukko kasvaa, kun ihmiset ryhtyvät yrittäjiksi ja jäävät tukien uskopuolelle. Työttömiä, liian pientä palkkaa saavia, pätkätyöläisiä ja pienyrittäjiä yhdistävät samantyyppiset toimeentulopaineet, kova työnteko, vapaa-ajanmahdollisuuksien vähäisyys ja heikko terveydenhuollon taso. Terveysongelmat pääsevät tässä yhtälössä riistäytymään tosi herkästi hallitsemattomiksi.
Tuloeroja on kasvatettu sillä perusteella, että talouden dynamiikka hyödyttäisi lopulta köyhiäkin. Nyt meillä on maailman suurin matkapuhelinjätti Nokia, joka kasvatti viime vuonna myyntivoittonsa lähes kahdeksaan miljardiin euroon. Tällaisten ennätystulosten tahkoaminen ei kuitenkaan näy mitenkään - ainakaan myönteisesti - yhteiskunnan vähäosaisten elämässä.
Niin, kyseessä on porvarilliseen ideologiaan perustuva usko. Köyhät tosin eivät ole tämän ideologian keskiössä eivätkä mitenkään erityisen kiinnostava joukko.
Nokiaa eivät oikeasti kiinnosta ihmiset, vaan osakkeenomistajien etu. Tämän totesi kohtalaisen yksiselitteisesti Nokian toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo, joka norsunluutornistaan suvaitsi vastata Nokian Bochumin tehtaan lakkauttamista vastaan protestoiville saksalaisille.
Tuskin edes kokoomuslaiset itse uskovat, että "talouden dynamiikan lisääminen" hyödyttäisi köyhiä. Eiköhän kysymys ole lähinnä poliittisesta retoriikasta, jolla hyväosaisia hyödyttäville veroratkaisuille yritetään saada laajempi hyväksyntä.
Jos kokoomuslaisuus on aate, sen ideoihin kai joku uskoo. Ei kai kaikki politiikka voi olla silmänlumeeksi vain? Kai he vakavissaan uskovat, että aatteesta hyötyvät köyhätkin, vaikka köyhien hyötyminen tuskin kellään Kokoomuksessa on päällimmäinen päämäärä.
Tosiasia lienee, että jokaista puoluetta äänestää Suomessa kovin kirjava seurakunta, myös Kokoomusta.
Lähetä kommentti