Myös anoreksiaa ja muita syömishäiriöitä sairastavat lukevat lehtien ja netin laihdutusjuttuja.Uusimmassa Sydämen verkkolehdessä on Lapinlahden sairaalan HUSin syömishäiriöyksikön lääkäri Ritva Tynjälän haastattelu. Jutun otsikko on Myös anoreksiaa sairastavat lukevat laihdutusjuttuja.
9 kommenttia:
Eiköhän tuo läskistä puhuminen alkaisi jo muutenkin riittää, samoin tupakasta ja viinasta. Jokainen varmasti tietää vaarat! Puhuttaisiko asioista, esim. terveyskeskusmaksujen noususta, sairauksista jne! Taidan lopettaa tämän lukemisen ja kommentoinnin, alkaa olla pipa liian kireällä!
Minä taas toivoisin, että anoreksian ja bulimian lisäksi puhuttaisiin myös BEDistä eli binge eating disorderista. Tähän syömishäiriöön suhtaudutaan juuri sillä asenteella, että jokainen tietää vaarat ja miten pitää syödä ja se siitä. Hoitoonkaan ei pääse kun anorektikot menevät edelle ja muiden mielestä kyse on vain mukavuudenhalusta ja henkisestä laiskuudesta kun ei viitsitä/haluta syödä terveellisesti.
Po.lga, tietää ja ei tiedä. Jos puhuminen lopetetaan, asioihin liittyvät sairauksien syyt unohtuvat hyvin pian. Motiivini kirjoittaa näistä syistä on nimenomaan se, että tieto saattaa antaa mahdollisuuksia oman elämän kohentamiseen. Olen syvästi tietoinen siitä, että yhteiskunnan palvelut ovat nykyään eriarvoistavia, että ne lisäävät terveyseroja, vaikka toista puhuttaisiinkin poliitikkojen blogeissa ja kotisivuilla. Jos olet kokenut, että moralisoin yksilön valntoja, olen epäonnistunut viestinnässäni. Minulla ei ole mitään mahdollisuuksia moralisointiin.
Ikävää, jos jätät minut, P.Olka. SInulla on hyviä komentteja aiheisiin.
Sivustakatsoja, olet tismalleen oikeassa siinä, että ihmisten ongelmia vähätellään. Aikana, jolloin vaatekaupoissakin myydään elintarvikkeita. Psykiatriseen hoitoon ja mielen hyvinvointiin uhrataan liian vähän huomiota. Onhelmia ei kohdata. Työnantajatkin vain siirtävät useimmiten ih,iset syrjään aiheutettuaan ensin pitkäkestoista ylikuormitusta, jopa ehdoin tahdoin.
Minä mietin, mitä uutta tuossa on: siis että anorektikot lukevat laihdutusjuttuja. Totta kai he lukevat. Elämähän pyörii ruuan ja kilojen ympärillä.
Elegia, kiva, että tartuit asiaan :)
Ei siinä välttämättä mitään uutta olekaan. Heidän näkökulmansa on vain sellainen, josta näitä juttuja ei ole kirjoitettu. Laihdutusjutut kirjoitetaan todellisen ylipainonsa kanssa kamppaileville ihmisille. Anorektitkot puolestaan kuvittelevat olevansa lihavia, vaikka ovat laihoja. Heille laihdutusjutut antavat lisää vääriä virikkeitä, koskapa niissä löhtökohtana tosiaan on, ettö lukija on ylipainoinen.
Itse luulen niin, että laihdutusjutut oikeastaan aina kirjoitetaan siitä oletuksesta käsin, että lukijalla on jotenkin normaali suhde ruokaan. Syömishäiriöt ovat tosiaan sellaisia tiloja, joissa elämä pyörii ruoan ja juoman ympärillä, samoin lehtien laihdutusjutut ja ravitsemus- ja ruokablogit.
Kirsi, I know. Been there. Mutta siksi, että on vähemmistö, joka käyttää tietoa "väärin", ei voi lakata kirjoittamasta asioista.
Minusta ainakin iltapäivälehtien laihdutusjutut ovat ihan asiallisia ja usein niissä jaksetaan toitottaa kuinka tärkeää on syödä säännöllisesti ja riittävästi. Tosin ne jutut toistavat itseään ja ovat tylsiä (siis minun mielestäni).
Nykyään on saatavilla (paljon enemmän ja helpommin kuin kymmenen vuotta sitten) myös anoreksiaa ja muita syömishäiriöitä käsittelevää kirjallisuutta. Niistä saa "hyviä" vinkkejä laihduttamiseen mm. diureettien ja laksatiivien väärinkäyttö ym. hyödyllistä tietoa, jota voi soveltaa omaan tilaansa (eli "väärinkäyttää"). Anorektikot ovat usein varsin kekseliäitä ja ravintotietoisia, vaikka se suhteellisuudentaju onkin hakoteillä.
Olen lukenut blogiasi, Elegia.
Ja totta on, ettei kirjoittamista voi lopettaa, vaikka juttuja lukevat eivät kaikki ole kohderyhmässä.
Hyvä, kun otit esille nuo iltapäivälehtien laihdutusjutut. Itsekin olen huomannut, vaikka en iltapäivälehtiä säännöllisesti luekaan, että siellä on asiallisia painonhallintajuttuja.
Mielenkiintoista tietää, että sairauden piirissä pitävän tiedon määrä on kasvanut siitä, mitä se oli joskus 10 vuotta sitten. En ole ihan varma, missä määrin parantavaa tietoa on tarjolla. Itse olen kokenut, että tietoa on ollut vaikea saada. Vielä viitsien vuotta sitten, kun selvitin erään työni yhteydessä näiden ilmiöiden yleisyyttä, tiedon löytäminen oli työlästä.
Kirsi, en siis tiedä, kuinka oikeellisia nuo tekstit ovat. Itselläni on muutama kirja koskien anoreksiaa ja muita syömishäiriöitä (ne on usein niputettu kaikki samaan) ja kirjastostakin löytyi tuolloin jotain. Pitäisikin tonkia ne jostain. Muistaakseni olen piilottanut ne hyllyyn kirjojen taakse, koska en halua nähdä niitä silmissäni.
Toisessa kirjassa kerrotaan lähinnä eri tapauksia eli käsitellään potilaskohtaisesti syömishäiriöitä. Kai se on olevinaan tarkoitettu läheisille ja alan asiantuntijoille, mutta totta mooses se kelpaa varsin hyvin anorektikollekin. Ja vinkkejä piisasi. :)
Minun aktiiviaikana syömishäiriöt olivat vielä suht. vaiettu juttu suuren yleisön keskuudessa. Lehdissä ei pahemmin niistä kirjoiteltu.
Elegia, minusta näyttää siltä, että kaikessa syömiseen liittyvässä kirjoittelussa liikutellaan intohimoja. Tämä on tietenkin ymmärrettävää – onhan ruoka Maslowin tarvehierarkian mukaan aivan perustavia tarpeitamme... Parhaillaan maailmassa näköjään mellakoidaan ruoan hinnankorotuksia vastaan.
Kaipa nuo ulkonäkö- ja mielikuvapaineet saavat ravintoa noista kertomuksista... Itse luulen, että alipainoa ihannoivaan kirjoitteluun kannattaisi kiinnittää huomiota ja siitä kannattaisi keskustella enemmän. Kun esimerkiksi ministeri Tanja Karpela kuulemma lakkasi syömästä, jompi kumpi iltapäivälehdistä selitti, että Karpela on kaunistunut. Minusta näkemys oli vähintäänkin kiistanalainen, mutta joka tapauksessa lehden etusivulta viestitti monelle nuorelle naiselle luisevuuden kauneusihannetta.
Suomessa on näihin asti pitkälti vaiettu mediassa muutamista herkistä ilmiöistä. Harva ihminen tahtoo nimellään ja kuvallaan tulla julkisuuteen kertomaan arkaluonteisista ongelmista. Luulen, että se on terveellistä itsesuojelua tässä kovassa ajassa.
Lähetä kommentti