Pekka Halosen näyttelyn jälkeen teki mieli mennä pitkästä aikaa Halosenniemeen. Niinpä eilen teimme retken Tuusulaan. Ostimme lipun, jolla pääsi useampaankin museoon 12 eurolla.
Aloitimme Aleksis Kiven kuolinmökistä. Siellä kansalliskirjailijamme siis 38-vuotiaana kuoli. Kauniin antiikkilasin läpi pihalle katsellessani mietin, millaista hoitoa sairauteensa kansalliskirjailijamme mahtoi saada Lapinlahdessa ja miten hän köyhyyttään joutui sieltäkin kotihoitoon veljensä Albertin nurkkiin.
Joissain asioissa edistystä ei ole tapahtunut 140 vuodessa oikeastaan lainkaan. En osaa kuvitella, että Aleksis Kiven olisi käynyt tänä päivänä paljoakaan paremmin, vaikka psykologinen ja psykiatrinen tieto ovat kehittyneet valtavasti.
Tietoa Aleksis Kiven sairaudesta Nurmijärven kulttuuripalveluiden sivuostolta.
4 kommenttia:
Kiitos mielenkiintoisesta vihjeestä. Tuo seutu on jäänyt käytännössä ihan tuntemattomaksi. Siellähän on tosiaan vaikka mitä...
Jatkan Tuusula-juttuja vielä, mutta tuo Iltalehden prostituutiopuffaus vähän muutti suunnitelmiani. Tuusulanjärvelle kannattaisi varmaankin mennä fillarilla. Rantatietä olisi miellyttävä ajella.
Kävin samassa kohteessa pari päivää sinua aikaisemmin poikani ja hänen kuopuksensa kanssa. Paikka vaatisi paljon aikaa. Olen kouluaikana asunut yhden vuoden Tuusulan kunnassa, mutta nyt kävin ensimmäisen kerran rantatiellä. 60-luvulla ei ollut millä kulkea.
Liisa, minä olen käynyt tuolla Rantateillä aiemminkin, mutta poikkesimme silloin vain Halosenniemessä ja sitten jatkoimmkin Ainolaan. Nyt emme sen sijaan ennättäneet lainkaan Ainolaan.
Aleksis Kiven kuolimökin kopiota olemme käyneet katsomassa Seurasaaressa... Pitäisi kai joskus tehdä sellainen Aleksis Kivi -reissu, jossa kiertäisimme kaikki Kiven tärkeimmät paikat. Luulenpa tosin, että olen käynyt muissa paitsi Palojoella. Merkittävä kokemus itselleni oli, kun helmikuussa kävin Lapinlahden sairaalassa, mistä tässä blogissa kerroinkin silloin.
Lähetä kommentti