Helsingin Sanomien verkkosivuilla keskustellaan siitä, millaisella rahalla ihminen tulee toimeen Suomessa.
Hesarilla taitaa olla töissä joku, jonka hommana on provosoida keskusteluja, sillä on vaikea uskoa, että niin monen keskustelun aloittaja voi haluta ärsyttää. Joka tapauksessa keskustelu on mielenkiintoinen ja antaa monipuolista kuvaa suomalaisten toimeentulon tasosta, asenteista ja ennakkoluuloista. Käykää ihmeessä lukemassa ja sanomassa sanasenne, jos asiaa on.
11 kommenttia:
Huh-huh, en uskalla mennä lukemaan kun pulssi kohoaa aina näistä asioista...
Pauliina, ei taida olla muuta tietä väärinkäsitysten ja ennakkoluulojen poistamiseen kuin kohtaaminen. Helsingin Sanomien keskustelut nyt ovat sellaisia päivänkohtaisia, mutta luulen, että joskus niihin on syytä osallistua.
Ongelmat ovat tosin kovin syvällä yhteiskunnassa, pelkään: poliitikoilta näyttää puuttuvan joko perustietoa tai sitten halua ymmärtää ongelmien luonnetta. Vähän väliä heiltä pääsee sammakoita. Oma lukunsa ovat sitten korkeat kunnalliset virkamiehet ja -naiset, joiden mahdolliset ennakkoluulot määräävät jopa suurten kaupunkien linjauksia.
Omasta mielestäni olisi tärkeää nostaa esille myös johtohenkilöiden ennakkoluulon ilmauksia, kun niitä vastaan tulee. Ne eivät vain ilmennä populismia, vaan nähdäkseni valitettavan usein niiden tarkoitus on vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Yksityisemmin lausuttuina ne vaikuttavat esimerkiksi toimittajien, lääkäreiden, sosiaalipäälliköiden asenteisiin.
Hienoa, että jaksat tuoda esiin yhteiskunnallisia asioita. Menen lukemaan, tosin empien, koska myös minulla pulssi kiihtyy ja alkaa suututtaa. Ajan mittaan jatkuva vihaisena oleminen tuo turtumumisen ja loppuunpalamisen tunteita...
Osallistuin keskusteluun. Näyttää siltä, että osa keskustelijoista on lahjakkaasti (ennalta-arvattavasti?)lukenut artikkelin väärin. Käsitetään a) että toimeentuloasiakkaat saavat 1500 euroa kuussa b) köyhät ykeisesti katsovat, että vähempi kuin 1500 euroa kuussa ei riitä minimielämiseen.
MariaR, kiva, että kävit lukemassa.
Näistä asioista kyllä Helsingin Sanomatkin kirjoittaa mielestäni aika kiitettävässä määrin ja jutut ovat asiallisia, mutta syvään syöpyneet ennakkoluulot saavat tosiaan monen ihmisen lukemaan näitäkin juttuja omanväristensä rillien läpi, ellei asiasta ole omakohtaista kokemusta.
Tuosta 1500:stasen verran, että kovasti paljon riippuu, monenko sillä rahalla pitää tulla toimeen, ovatko kaikki terveitä vai onko isoja lääke- ja hoitokuluja ja asutaanko maksetussa asunnossa, velkasi vai vuokralla, asutaanko maalla vai kaupungissa... Itse hämmästelin kovasti, miten joku kuvittelee, että yksinäinen ihminen voisi tulla toimeen jollain viidelläsadalla. Ainakin Hesassa asuminen on niin kallista, etten usko, että sellaiseen tulotasoon löytyy mitään asumisratkaisua, jos vielä pitäisi jotain joskus syödäkin ja asunnossa olisi sähköt tai vesi.
Ei ole kauaa, kun vanha 10 000FIM oli aivan kohtalaisen hyvä palkka.
Nyt ei enää sillä rahalla juuri kyllä juhlita.
Sanos muuta, Neulekirppu. Yhä useammin tulevat minun mieleeni nuo 70- ja 80-luvun vuodet, kun inflaatio laukkasi huikeaa vauhtia. Vielä 10 vuotta sitten asetimme omassa multimediafirmassamme tavoitepalkaksemme 12000 markkaa kuukaudessa.
Tähän keskusteluun liittyy hyvin tänään Hangossa ruotsalaisessa jumalanpalveluksessa laulettu säkeistö Emil Liedgrenin virrestä 481 Ord av evighet (käy lukemassa jos löydät kirjan)
Se alkaa jotenkin näin: Auta, ettemme kylmästi vain katso ja siedä kaikkea, Aina ei voi vaieta, mutta auta puhumaan rakkaudella...
Kiitti, MM. Minulla ei ole ruotsinkielista Psalm bokia, mutta pidän mielessäni.
Tuosta tuli mieleeni slogan, jota ruotsalainen Torsten Josephsson -niminen pappi joskus takavuosien puheessaan toiseli: "Akta sanningslösa kärleksapostlar och kärleskslösa sanningsapostlar." (Tai jotenkin niin.)
Mutta poliitikkoihin ja viranomaisiin ei taida tuokaan päteä; vaikka niille puhuisi ihmisten ja enkelien kielelläi, taitaisi yritys valua hukkaan.
Luulen, näkemättä säkeen kontekstia, että virsirunoilija taitaa tarkoittaa ohjeensa profeetoille, siis niille, jotka julistavat Jumalan tahtoa. Minä tässä kirjoittelen kyllä kristillisen etiikan pohjalta, mutta olen jättänyt tuon synnistä puhumisen papeille ja profeetoille ja toivon kyllä, että he eivät jättäisi nujerrettuja ihmisiä selviämään omin neuvoin tässä itsekkyyden maassa.
Löysinpä sen säkeistön:
"Hjälp oss att ej kallt
se och tåla allt.
Men när det blir brott att tiga,
kom att våra läppar viga
och gör rösten varm
av din kärleks harm."
Psalmboken 481
Kyllä siinä on viestiä ihan meille kaikille arkiseenkin elämään.
Sanopas muuta, MM.
Olen tässä lukenut oivallisia Mma Ramotswe -kirjoja ja huomannut, että on maailmassa ainakin joku romaanihenkilö ja joku kirjailija, jotka kunnioittavat ihmisiä ja suhtautuvat lämpimästi, mutta oikeudentuntoisesti elämään.
Lähetä kommentti