Kahdeksankymppinen äitini tuossa tänään muisteli, ettei hänelläkään ollut lomia lainkaan niinä vuosina, kun olimme lapsia.Meitä oli seitsemän, joten äidillä oli pitkä rupeama puurtamista. Isä oli, kuten minäkin olen pitkään ollut, lähinnä free. Isä puursi käden taitojen parissa. Hän rakensi ja remontoi. Kun olimme pieniä, molemmat vanhemmat painoivat kesät toitä niska limassa, sillä talven tullen koitti niukempi toimeentulo ja työt vähenivät isältä usein sydäntalven aikaan olemattomiin. Isä siirtyi sohvalle ja käänsi päänsä seinään päin. Kevään myötä tilanne taas helpottui monella tapaa.
Yhtenä keväänä äiti taas haki veljiäni Helsingin kansakoulujen kesäsiirtolaan. Postitse tuli kyllä myönteinen päätös, mutta maksu, jota pojista edellytettiin, oli perheemme toimeentuloon nähden suuri. Äiti purki sydäntään kouluterveydenhoitajalle, joka sanoi, että asiassa oli varmaankin tapahtunut virhe ja antoi tarkastajan puhelinnumeron. Äiti soitti tarkastajalle ja asia selvisi.
Tarina ei lopu tähän. Kesäsiirtolan johtaja soitti meille ja tiukkasi äidiltäni, miksi tämä oli vaivannut niin suurta herraa tällaisella vähäpätöisellä asialla. Äiti vastasi, että asia ei ollut meille vähäpätöinen ja että hän oli saanut koulusta tarkastajan puhelinnumeron. Kesäsiirtolan johtaja sanoi, että vanhemmillamme kyllä on varaa maksaa täysimääräinen maksu pojista, saavathan vanhempani paljon kaikenlaisia tukia. Äitini kysyi, että niinkuin mitä tukia esimerkiksi; saamme lapsilisää, kuten johtajakin saa lapsistaan. Johtaja ei osannut siinä käydä tarkemmin erittelemään.
Äiti sanoi johtajalle, että hänestä on väärin, jos naapurissa omassa omakotitalossaan asuvan yksilapsisen perheen kesäsiirtolamaksu on sama kuin meidän yhdeksänhenkisen perheemme maksu, mutta koska tämä nyt kääntyi riidan puolelle, niin annetaan nyt nuo paikat sitten varakkaampien perheiden lapsille.
Tämä tapahtui tuossa 60-luvun puolessavälissä.
6 kommenttia:
Kirsi, linkitin tänne näin koulujen alkaessa loma-asioita muistellen.
Usein unohtuu, miten omanlaisensa lapsuus meillä jokaisella on ollut. Näistä asioista on hyvä kirjoittaa muistoja talteen.
Kiitos, Liisa.
Olen itse huomannut, että äidin näkökulma noihin lapsuutemme vuosiin on aika lailla erilainen kuin omani. Nyt kun itse äitinä olen joutunut hoitelemaan omien lasteni asioita, katselen puolestani elämää varmaan aika lailla erilaisesta vinkkelistä kuin lapseni.
Lisäksi on mielenkiintoista huomata, miten erilainen temperamentti voi äidillä ja tyttärellä olla :)
Äidillä on tainnut olla tuo asia näinä päivinä kovin vielä mielessä, kun vast'ikään kylässä ollessaan muisteli juuri tuota samaa asiaa. Omituisia päätöksiä näyttää olleen silloinkin käytännössä. Ei ole ollut helppoa. :(
On ollut ja on edelleenkin olemassa ihmisiä, jotka käyttävät väärin sitä valtaa, mitä heille on annettu. Tuokin johtaja suuttui, että äidillä oli otsaa perätä oikeuksiaan. No, menivätpä nuo paikat ilmeisesti johtajan kannalta mieleisemmille lapsille.
Onpa sinulla sinnikäs äiti. Tuossa 60-luvulla vielä toteltiin yleisesti auktoriteetteja ja niinhän siinä loppujen lopuksi kävi äitisikin kohdalla. Olikohan johtajalla hyvä mieli tapahtuneesta, sitä ei tarina kerro.
Pantteri, oikeastaan äiti taisi ottaa henkisen yliotteen tästä herrasta. Äitini on sitkeä, sovinnollinen eikä hae riitaa. Hän mieluummin vetäytyy tilenteista, joissa voi syntyä vakavia jännitteitä. Lasten olisi tietenkin ollut erittäin vaikea olla kesäsiirtolassa, jossa johtaja olisi suhtautunut heihin jo etukäteen nuivasti. Siksi äiti veti hakemuksemme kokonaan pois. Siinä ei tosiaankaan oikeus tapahtunut.
Lähetä kommentti