Tämä on Kirsin blogi. Olen pienemmän ja heikomman puolella aina kun voin. Olen poliittisesti sitoutumaton.
28.8.08
Valokuvatorstai: Iho
Valokuvatorstain tämänkertainen aihe Iho sai minut etsimään tämän inhokkikuvan. Kuva on otettu, jälleen kerran, Yliopistomuseo Arppeanumista ja aiheena on Arvo Ylpön aikanaan opetustarkoituksiin teettämä vahanukke, jolla on isorokko.
24 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
No onneksi kuva on vahanukesta. Onnistunut kuva valinta.
Doris50, onneksi. Ei tartu. Maiju, ehkä luonto on opettanut ihmisille pelottavien näkymien kautta, että kannattaa olla varovainen. Anuradha, arvasin, että saan tämän viikon inhokkikunniamaninnan. Pou~Pou, ihanko totta? Hpy, sanopas muuta. Liisa, mutta tämä tauti on kyllä monin verroin vaarallisempi. Saaga, hm. Kiitos. Olli ;) Peregrina, alunperinhän tuo vahaolento on tehty lääkäreiden opetustarkoituksiin. Lääkärit kouliintuvat siihen, ettei mikään inhimillinen lopulta ole heille vierasta. Savisuti, ijokaisella on oma makunsa ;) Obeesia, asiaan liitetään nykyisin pelote, että virusta käytettäisiin bilogisena aseena. SusuPetal, näkymä on hätkähdyttävä, kun kävelet museossa tähän paikkaan. Inkivääri, kanala kuva, kamala tauti. Tarjuska, isorokkoon liittyy yksi lääketieteen suurista menestystarinoista. Rokotteen ansiosta virus ei enää tee tuhojaan.
Kappas, täällähän on tuttu näky! Mainio oivallus Valokuvatorstaihin :)
Olen huomannut opastuksia vetäessäni, että tuohon huoneeseen saavuttaessa on aina ensin pakko puhua "Ylpön lapsista". Kaikki kerääntyvät vitriinin ääreen, eivätkä huomaa muita esineitä ollenkaan ;)
Henna, sinuapa kyllä muistin, kun kuvan pistin nettiin. Mutta eikö ollut aika hyvin muistettu meikäläiseltä? Tällainen opetusvälineistö voisi itse asiassa olla aivan käyttökelpoista edeleen ainakin köyhissä kehitysmaissa, joissa koulutetaan kyläterveydenhuoltohenkilökuntaa. (Tosin nykyisin ne varmaan tehtäisi muovista, kuten japanilaiset malliruoka-annokset.)
Olet tainnut ottaa melkoisesti kuvia Yliopistomuseolla käydessäsi. Näitä vilahtelee blogissasi sen verran tiuhaan! ;)
Ylpön lapsiahan käytti Mannerheimin lastensuojeluliitto, joka kuljetti niitä ympäri Suomea opetustarkoituksissa. Keskeisimpänä kohderyhmänä opetuksessa olivat pienten lasten vanhemmat.
Miksipä tosiaan tällaista opetusvälineistöä ei hyödynnettäisi nykyäänkin vaikkapa hieman harvinaisempien tautien opettamisessa. Valokuva ei kuitenkaan kerro niin paljon kuin kolmiulotteinen vaha- (tai muovi-) -malli.
Nyt jäin pohtimaan, että ovatkohan vahamallit jo historiaa vai käytetäänkö niitä edelleenkin jossain muualla kuin museoissa. Taitaa olla niin, että värivalokuvien myötä ovat mallit kadonneet.
Joo, museo oli tosi mielenkiintoinen ja jotenkin vastasi juuri niihin kuvatarpeisiin, joita minulla oli sinne tullessani. Minusta menneen ymmärtäminen ja muistaminen antaa äärimmäisen hyvän kontrastin tai vertailukohdan sille, missä nyt mennään meillä ja ehkä jossain muualla maailmassa. Näin heti sieluni silmin jonkun omankin järjestöni kehitysyhteistyöntekijän jo tuollaisten opetusvälineiden kera luennoimassa jossain keskiaasialaisessa kylässä. No, onneksi isorokko on pyyhitty museoihin. Saattaa olla, että tämänhetkisten sairauksien tunnistamiseen on käytössä parempia välineitä sielläkin, missä ei ole sähköä, mutta pitää nuuskia. Rokot nyt eivät kaikki ole hävinneet ja niihin tuo opetusväline vain tuntuu oivalliselta. Valokuvat ja muu grafiikka toki ovat korvanneet tämäntyyppiset välineet, mutta saattaisi olla, että jossain tapauksissa konkreettinen 3D-malli olisi havainnollisempi ja tehokkaampi.
Maailmassa on toki monia yleisvaarallisia tartuntatauteja, joita ei vahanukeilla voi havainnollistaa. Suomalaislääkäreiden on vaikea tunnistaa maailmalla aivan yleistä tuberkuloosia, sillä täällä tubi on käynyt perin harvinaiseksi sairaudeksi. Keuhkotubia sairastava ihminen vain ei näytä sen kummemmalta kuin muutkaan...
Hansu, samat tunteet minullakin. Pantteri, näin varmasti oli. Tohtori Arno Forsiuksen sivuilla on kuvattu taudinkulku ja sieltä saa muutenkin hyvää tietoa kyseisesta sairaudesta: http://www.saunalahti.fi/arnoldus/variola.html
Kari. Pitää toisinaan vähän herätellä. Ällöttäviähän sairaudet useimmiten ovat, ja monesti myös pelottavia. Isorokko oli molempia. Onneksi sitä sairastavat enää manan majoille siirtyneet historian henkilöt.
24 kommenttia:
No onneksi kuva on vahanukesta. Onnistunut kuva valinta.
Hui, onpa hurjan näköinen! Oikeestaan aika pelottava!
HYI KAUHEETA! Hieno kuva!
Tämä on jo kaikessa rumuudessaan kaunis.
Onneksi isorokkoa ei enaa juuri esiinny.
On monia ihosairauksia, joita ei tahdota saada pysymään kurissa minkäänlaisilla hoidoilla.
Inhottava kuva! Onnistunut valinta Valokuvatorstaihin.
Ihqua!
Huhhuh! Onpa tehokas kuva!
Tästä minä tykkään, en ihorokon takia mutta kuvana mielenkiintoinen ja hätkähdyttävä.
Onneksi isorokkoa ei enää ole. Vai onko jossain?
Pysäyttävä kuva.
Voi kamala! - mutta hyvä kuva haasteeseen!
Aika hurjan näköinen kuva. Onneksi tuo kavala tauti on ainakin täältä päin voitettu. Voi, niitä lapsiressukoita, jotka sen ovat joutuneet kokemaan. :(
Doris50, onneksi. Ei tartu.
Maiju, ehkä luonto on opettanut ihmisille pelottavien näkymien kautta, että kannattaa olla varovainen.
Anuradha, arvasin, että saan tämän viikon inhokkikunniamaninnan.
Pou~Pou, ihanko totta?
Hpy, sanopas muuta.
Liisa, mutta tämä tauti on kyllä monin verroin vaarallisempi.
Saaga, hm. Kiitos.
Olli ;)
Peregrina, alunperinhän tuo vahaolento on tehty lääkäreiden opetustarkoituksiin. Lääkärit kouliintuvat siihen, ettei mikään inhimillinen lopulta ole heille vierasta.
Savisuti, ijokaisella on oma makunsa ;)
Obeesia, asiaan liitetään nykyisin pelote, että virusta käytettäisiin bilogisena aseena.
SusuPetal, näkymä on hätkähdyttävä, kun kävelet museossa tähän paikkaan.
Inkivääri, kanala kuva, kamala tauti.
Tarjuska, isorokkoon liittyy yksi lääketieteen suurista menestystarinoista. Rokotteen ansiosta virus ei enää tee tuhojaan.
Kappas, täällähän on tuttu näky! Mainio oivallus Valokuvatorstaihin :)
Olen huomannut opastuksia vetäessäni, että tuohon huoneeseen saavuttaessa on aina ensin pakko puhua "Ylpön lapsista". Kaikki kerääntyvät vitriinin ääreen, eivätkä huomaa muita esineitä ollenkaan ;)
Henna, sinuapa kyllä muistin, kun kuvan pistin nettiin. Mutta eikö ollut aika hyvin muistettu meikäläiseltä? Tällainen opetusvälineistö voisi itse asiassa olla aivan käyttökelpoista edeleen ainakin köyhissä kehitysmaissa, joissa koulutetaan kyläterveydenhuoltohenkilökuntaa. (Tosin nykyisin ne varmaan tehtäisi muovista, kuten japanilaiset malliruoka-annokset.)
Olet tainnut ottaa melkoisesti kuvia Yliopistomuseolla käydessäsi. Näitä vilahtelee blogissasi sen verran tiuhaan! ;)
Ylpön lapsiahan käytti Mannerheimin lastensuojeluliitto, joka kuljetti niitä ympäri Suomea opetustarkoituksissa. Keskeisimpänä kohderyhmänä opetuksessa olivat pienten lasten vanhemmat.
Miksipä tosiaan tällaista opetusvälineistöä ei hyödynnettäisi nykyäänkin vaikkapa hieman harvinaisempien tautien opettamisessa. Valokuva ei kuitenkaan kerro niin paljon kuin kolmiulotteinen vaha- (tai muovi-) -malli.
Nyt jäin pohtimaan, että ovatkohan vahamallit jo historiaa vai käytetäänkö niitä edelleenkin jossain muualla kuin museoissa. Taitaa olla niin, että värivalokuvien myötä ovat mallit kadonneet.
Joo, museo oli tosi mielenkiintoinen ja jotenkin vastasi juuri niihin kuvatarpeisiin, joita minulla oli sinne tullessani. Minusta menneen ymmärtäminen ja muistaminen antaa äärimmäisen hyvän kontrastin tai vertailukohdan sille, missä nyt mennään meillä ja ehkä jossain muualla maailmassa.
Näin heti sieluni silmin jonkun omankin järjestöni kehitysyhteistyöntekijän jo tuollaisten opetusvälineiden kera luennoimassa jossain keskiaasialaisessa kylässä. No, onneksi isorokko on pyyhitty museoihin. Saattaa olla, että tämänhetkisten sairauksien tunnistamiseen on käytössä parempia välineitä sielläkin, missä ei ole sähköä, mutta pitää nuuskia. Rokot nyt eivät kaikki ole hävinneet ja niihin tuo opetusväline vain tuntuu oivalliselta. Valokuvat ja muu grafiikka toki ovat korvanneet tämäntyyppiset välineet, mutta saattaisi olla, että jossain tapauksissa konkreettinen 3D-malli olisi havainnollisempi ja tehokkaampi.
Maailmassa on toki monia yleisvaarallisia tartuntatauteja, joita ei vahanukeilla voi havainnollistaa. Suomalaislääkäreiden on vaikea tunnistaa maailmalla aivan yleistä tuberkuloosia, sillä täällä tubi on käynyt perin harvinaiseksi sairaudeksi. Keuhkotubia sairastava ihminen vain ei näytä sen kummemmalta kuin muutkaan...
Hyi, vaikka onkin tosiasia.
Oijoi. On ollut varmaan kauhean tuskallinen tauti. Vaikuttava kuva.
Hansu, samat tunteet minullakin.
Pantteri, näin varmasti oli. Tohtori Arno Forsiuksen sivuilla on kuvattu taudinkulku ja sieltä saa muutenkin hyvää tietoa kyseisesta sairaudesta:
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/variola.html
Vähän eri näkökulma ihoon kuin vaikkapa itselläni.
Varmaan realistinen kuva, mutta onneksi et noita ihan jatkuvasti laita esille ;)
Kari. Pitää toisinaan vähän herätellä. Ällöttäviähän sairaudet useimmiten ovat, ja monesti myös pelottavia. Isorokko oli molempia. Onneksi sitä sairastavat enää manan majoille siirtyneet historian henkilöt.
Lähetä kommentti