Terveyskeskukseen ei tarvitse enää mennä.
Neuvoja saa puhelimessa: oletteko katsonut kurkkuun? Pitää valita oikea yskänlääke. Ai vasta viikon kestänyt. Jos kestää kauemmin kuin kaksi viikkoa, se ei olekaan ehkä tavallista viruksen aiheuttamaa...
Joopa joo. Kurkkuun katsottiin. Siellä on kaikenlaista. Mitähän sieltä pitäisi osata löytää?
Ai yskänlääke? Kahta erilaista on nyt kokeilutu, apteekki-ihmisten neuvojen mukaan. Eivät ole pahentaneet asiaa kovinkaan paljon.
Jaa että ei ole keuhkoputkentulehdusta. Mukava juttu.
Ja kiva että kirjasitte soiton rekistereihinne. Se on helpottava tieto. Kiitos paljon.
6 kommenttia:
Minulla oli selkärankareuma vuosia hyvässä kunnossa ja pääsin putoamaan Oulun kaupungin reumatoimiston listoilta. Viime vuonna alkoi käsiin ja jalkoihin kuitenkin ilmaantua oireita. Työterveydenhuollon kautta pääsin viime joulukuussa keskussairaalaan, jossa tulehtuneet nivelet piikitettiin ja annettiin lähete reumatoimistoon kontrollia varten. Huhtikuussa soittelin reumatoimistoon, jossa kehotettiin soittelemaan syksyllä uudelleen. Edes aikaa ei silloin voinut varata. Piikityksiä kannattaa kysellä yksityiseltä puolelta, vastaanottovirkailija kertoi. Työnantaja maksoi yhdet käsien ja jalkojen piikitykset ja toiset sain kuntoutuslaitoksessa. Odottelen jännityksellä, mitä reumatoimistossa vastataan, kun tässä viikolla soittelen, mitä viime joulukuussa annetun lähetteen osalta kuuluu.
Kari pistin eilen Facebookiin linkin vetoomukseen Heinolan reumasairaalan säilyttämisen puolesta (!) Maailman kirjat ovat sekaisin, kun hyvin toimivia instituutioita romutetaan ja ne korvataan kaikenlaisella kokeilulla ja projektirahoituksilla ja muutaman vuoden mittaisilla erikoisyksiköillä...
Selkärankareuma on sattuneesta syystä tuttu sairaus tässäkin huushollissa. Helsingissä saa nykyään "avohoitoa terveyskeskuksessa", jos sattuu sinne pääsemään. Muuta hoitoa ei keski-ikäiselle reumapotilaalle ainakaan koillisessa suoda. Heikoimmassa asemassa ovat tietenkin ne, jotka ovat tässä heikossa systeemissä joutuneet työkyvyttömiksi, heille ei ole mitään kuntouttavaa eikä heille anneta uusia lääkkeitä eikä heidän laboratorioarvojaankaan seurata kuin satunnaisesti, vaikka tulehduskipulääkkeistä voi olla suurtakin terveyshaittaa, jopa kohtalokasta.
Eli siis: olethan käynyt allekirjoittamassa ainakin nyt addressin? Pistän tännekin tiedon, kunhan palaan illansuun reissulta takaisin kotiin.
Käyn allekirjoittamassa
Niin kävin minäkin.
Keskimmäinen on ollut influenssassa, possusta ei olla varmoja -puhelindiagnoosilla. Nyt viikon kuluttua korkea kuume on laskemassa, joten elämä voittaa. Sen verran on ohjeita, että jos kuume nousee nyt uudestaan, on mentävä pikaisesti lääkärille.
Toisaalta toivoo, että se oli jo ollut Sitä. Olisihan Se sitten jo käyty. Toista pitkää influenssaa ei perään kaivata.
MM, läheisen sairaudesta tulee paineita.
Suomessa sikainfluenssatilastot ovat kovin pieninumeroisia. Saattaapai olla, että osansa on sillä tosiasialla, että terveyskeskuksiin ei "kausiflunssaa" sairastavia huolita. Katselin juuri Saksan tilastotietoja. Siellä on enemmän tautitapauksia jo kuin Britanniassa ja epidemia etenee siellä Euroopan maista vauhdikkaimmin.
Meilläkin on tautista jälkikasvua, mutta toistaiseksi kotitarvediagnoosini mukaan ei ole kyseistä laatua.
Vähän on hankalaa, kun pitää itse arvuutella tautia ja lääkitystä ja miettiä, millaiset lääkkeet eivät kenties potilaalle sovellu. Sitä tänään kummastelimme kahdestaan farmaseutin kanssa apteekissa. No, arvoimme lääkityksen, joka toivottavasti hyödyttää paremmin kuin edellinen (ja josta on enemmän hyötyjä kuin haittoja). On ikävää, jos nuori aikuinen on valmiiksi rapakunnossa, kun influenssavirus iskee; se kun iskee oletettavasti juuri heihin tässäkin taloudessa ensiksi.
Lähetä kommentti