Valokuvatorstai: Kas kummaa

Valokuvatorstain tämän viikon haaste on Kas kummaa.
Tällaisessa kesämaisemassa helsinkiläinen seurue virkistäytyi viime keväänä kuoromatkalla Humppilassa.

Hoitajien tulospalkoista

Edellisessä postauksen keskustelussa on syntynyt ajatus, ettei hoitajien joukolle sittenkään kannata antaa könttäkorotusta pelkästään tasa-arvon tai palkkojen jälkeenjääneisyyden nimissä, sillä työn laadussa on suuria yksikkökohtaisia eroja.
Tehokkain keino hoitotyön laadun parantaamiseksi olisi tulospalkkausjärjestelmä, jossa arviointiin otetaan potilaat mukaan. Tulospalkkaosa määräytyisi olennaiselta osin siitä, missä määrin hoitaja ottaa potilaan huomioon, käyttää aikaa annettuihin tehtäviin, puhuu potilaalle tätä hoitaessaan, ottaa huomioon potilaan tarpeet ja toivomukset, kunnioittaa potilaan yksityisyyttä ja ihmisarvoa. Arviointiin voi osallistua myös pitkäaikaissairaan omainen.
Yksikön johdon palkka sisältäisi niin ikään tulospalkkaosan, joka määräytyisi hoidon tuloksellisuuden ja ihmisarvoisten hoitokäytäntöjen toteutumisen perusteella. Tätä kaikkea on nähdäkseni yksinkertaista mitata. Tehdastyöstä apinoitu suoritteiden mittaaminen on heikentänyt sosiaali- ja terveydenhuollon työn laatua. Jos mitata tahdotaan, mitattakoon niin, että laatu paranee.
Ylärakenteen tulospalkkauksesta olen jo aiemmin kirjoittanut.
Edit. otsikko klo 10.20

Luo sairaiden...

Nuori sairaanhoidon opiskelija kertoo kyynel silmässä ensimmäisestä harjoittelujaksosta pitkäaikaissairaiden osastolla. Kyyneliä eivät kirvoita vanhukset, jotka ovat huonossa kunnossa, vaan hoitajat.
Nuori ihminen on ollut vasta muutaman viikon opiskelemassa sairaanhoitoa. Nyt on harjoittelujakso. Hän on aamulla tullut opiskelukaverinsa kanssa osastolle ja seisoo kanslian ovella. Hoitajat nauravat keskenään ja puhuvat vapaa-ajan asioista. Kukaan ei ole huomaavinaan nuoria. Toinen harjoittelijoista sanoo lopulta: "Me olemme tulossa harjoittelijoiksi." Hiljaisuus. Sitten: "Taas harjoittelijoita." "Minä en ainakaan ryhdy ohjaamaan." "Enkä minä." Nuoret liikehtivät: "Hei, me ei olla kuuroja. Me ollaan paikalla." Joku viittaa: "Menkää tuonne ja kysykää sieltä, mitä voisi tehdä." Sielläkään ei haluttu ohjata tulokkaita. Sanottiin vain, että katsokaa, mitä me teemme, emme jouda ohjaamaan.
Nuorille kävi harjoittelujakson aikana selväksi, että potilaiden kanssa ei rupatella; hoitajat voivat aivan hyvin sen sijaan jutella hoitotilanteessa keskenään ovet selällään ja suojaamatta hoidettavan yksityisyyttä sermeillä eilisiltaisista grillijuhlista ja juopottelustaan vaihtaessaan potilaalle vaippaa.
Nuori harjoittelija oli jakson jälkeen valmis lopettamaan opiskelunsa. Opettaja pyysi vielä harkitsemaan. Pian nuori valmistuu. Toivon hartaasti, ettei valmistuminen tee hänestä kahvihuoneessa lorvivaa, potilaisiin välinpitämättömästi suhtautuvaa palkannauttijaa.

Hoitotahto vahvistaa itsemääräämisoikeutta

Hoitotahdolla voimme ilmaista, miten toivomme elämän viimeisissä vaiheissa itseämme hoidettavan. Hoitotahto perustuu potilaslakiin. Vain pieni osa potilaista on kirjoittanut hoitotahdon, vaikka periaatteessa moni kokee tärkeäksi itsemääräämisoikeuden säilyttämisen.
Hoitotahdon voi ilmaista joko suullisesti tai kirjallisesti. Jos hoitotahto ilmaistaan suullisesti, hoitohenkilökunnan velvollisuus on kirjata se potilasasiakirjoihin. Potilaalla on oikeus muuttaa hoitotahtoaan. Silloin potilaan on syytä varmistaa, että hoitavalla taholla on tieto muuttuneesta mielpiteestä.
Hoitotahdon laatijalle on myös tarjolla apuja. Vaikka asian voi ilmaista vapaamuotoisesti, lomakkeista on suuri apu. Hoitotahtolomakkeita löytyy netistä. Niitä voi myös kysellä apteekista tai lääkärillä asioidessaan.

Erilaisia hoitotahtokaavakkeita:
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kaavake. Tulostettava lomake hoitotestamentin tekemiseen (pdf, 32 kB)
Exitus ry:n kaavake.
Dementiahoitoyhdistyksellä on elämänlaatutestamentti ja Alzheimer-keskusliitolla on hoitotahtokaavake, joka on laadittu nimenomaan etenevien muistisairauksien varalta.

Perustietoa hoitotahdosta saa Duodecimin Terveyskirjastosta.

Sosiaaliasiaa potilaille ja omaisille

Löysin Terkosta hyvän linkkisivun potilaan ja omaisten sosiaalioppaisiin. Kiitos laatijaalle.

Kannattaako yli viisikymppisten lukea A-lehtiä?

"Hänen mielestään A-lehtien irtisanomisissa on selvä ikäsyrjintäpainotus. Moni irtisanotuista täyttää ensi vuonna 63--"
Lainaus on Journalistista, jossa haastateltiin A-lehtien kesällä irtisanomaa 59-vuotiaasta kuvatoimittajaa. Kuvatoimittaja oli ehtinyt työskennellä A-lehdissä 37 vuotta. Täyteen eläkkeeseen hänellä olisi ollut enää kolme vuotta.
A-lehdet sanoi irti 32 työntekijäänsä kesäkuussa. Työnantaja perusteli irtisanomisia tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. Ammattijärjestömme Suomen Journalistiliitto on tuominnut A-lehtien irtisanomiset perusteettomina.

Ikäsyrjintä on Suomessa maan tapa. Työnantajat vaihtavat kokeneita työntekijöitään halvempiin ja erittäin mainittavaa on, jos joku yli viisikymppinen saa jostain vakinaisen työpaikan.
Tätä kehitystä kannattaa nuorempienkin paheksua, jopa itsekkäistä syistä. Jokainen meistä vanhenee. Kuka haluaa tulla sysätyksi syrjään sattuman oikusta jonkin kvartaalin päätteeksi?

Ikääntyvillä ihmisillä on markkinavoimaa. Sen käyttäminen vaikuttaa.

Arkkiatri Pelkonen: hoitoneuvottelut ovat aina vaikeita

Lääkärintyön periaate on, että aina pyritään tekemään potilaan paras, sanoo arkkiatri Risto Pelkonen. Hänen mukaansa hoito pyritään tekemään potilaan tahdon mukaan. Aina ei potilaan tahto kuitenkaan ole tiedossa ja hoidon jatkamisesta neuvotellaan omaisten kanssa.
Hoitolinjasta sovitaan hoitoneuvottelussa. Hoitoneuvottelussa on lääkäri, potilas ja omaiset, ellei potilas muuta toivo. Aktiivisesta hoitolinjasta luopuminen on vaikea päätös, sanoo Pelkonen.
Tekniset mahdollisuudet lyhentää tai pidentää elämää ovat lisääntyneet ja vaikeuttaneet hoitolinjausten tekemistä.
Lääkärin etiikan mukaan tulee antaa aktiivista hoitoa niin kauan kuin se näyttää tehoavan, mutta kun hoito ei tehoa, sitä ei ole mieltä jatkaa; silloin siirrytään toisenlaiseen hoitovaiheeseen, esimerkiksi kivunlievitykseen.
Arkkiatri Pelkosta haastateltiin tänä aamuna Ylen aamun peilissä.
Lääkärin etiikka (pdf).
Hippokrateen vala.

Valokuvatorstai: Tuore

Ravitsemussuositusten (pdf) mukaan meidän pitäisi syödä puoli kiloa kasviksia päivässä.
Nyt on se aika vuodesta, jolloin tuoreita kasviksia on saatavilla edullisesti.

Ravinnon tuoreus on erittäin tärkeä terveyteemme vaikuttava asia. Ruokamyrkytys (pdf, EVIRAn selvitys) ei ole leikin asia kohdalle sattuessa.
Valokuvatorstain tämän viikon aihe on Tuore.

Mikä on oikea paikka kuolla?

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve toivoo keskustelua siitä, mikä on oikea paikka kuolla. Tämänpäiväinen uutinen liittyy Savossa lääkärintyöstä tehyyn rikostutkintaan.
Kuolema saattaa tulla täysin odottamatta. Iäkäs tuttu vanha rouva jäi auton alle kotinsa edessä suojatiellä.
Myös sairaus saattaa tulla rajusti, ennalta arvattavana. Vaikka lääkkeet ja hoidot kehittyvät koko ajan, liian usein potilas edelleen menetetään. Tällaiset potilaat hoidetaan yleensä erikoissairaanhoidossa.
Ja lopulta kuolema joka tapauksessa tulee. Saattaa olla, että ihminen on 98-vuotias eikä ole koskaan sairastanut mitään mainittavaa. Eräänä päivänä hän sitten kuolee joko kotonaan tai terveyskeskuksen vuodeosastolla.
Lääkärit ovat keskenään käyneet perusteellista eettistä pohdintaa siitä, miten menetellä eri tilanteissa. Pitkäaikaissairaiden osastolta ei vanhusta kiidätetä elvytykseen, tämä on selvää. Myös se, että kuoleva ihminen tarvitsee tehokkaan kivunlievityksen, on selvää.
Omaiselle läheisen kuolema on aina menetys, vaikka se tapahtuisi pitkän, riuduttavan sairauden päätteeksi.

Hei hei hei, ja bensaa suonissaan

Tuima kertoo, että hänen lapsensa joutui auton töytäisemäksi. Autoilija pakeni paikalta sillä aikaa, kun lapsi soitti kotiin.
Koulun alku on ovella. Meillä Helsingin lähiön 30 km/h ja 40 km/h rajoitusalueella kuuttakymppiä kaahaavat isät ja äidit, siskot ja veljet, ukit ja mummit saattavat pian olla saman valinnan edessä kuin kyseinen autoilija.

Maine sen kun lisääntyy

Äsken tuli jo mieleeni Marc Chagallin kulissimaalaus, jossa Marc itse istuu puussa vihreällä oksalla ja puun juurella seisoo taiteilijan isä heristämässä sormeaan. Tausta on sellainen, että Marc Chagall oli juuri päässyt juutalaisen teatterin kulissimaalariksi ja isä varoitteli, että sieltä korkeuksista voi pudota.
Mitenkä niin?
Ensin tuo Viivin bloggaava rokkimimmi ja nyt tämä: toimittajaystäväni lähetti äsken tekstarin, jossa onnitteli siitä, että ammattikuntamme lehti Journalisti on noteerannut blogini. Ihmettelinkin päivällä blogissani käynyttä liikennettä. Lehteä en vielä ollut avannut.
Journalistissa on lähes koko aukeaman juttu, jossa Lotta Tuohino esitteli kymmenen toimittajablogia: Havaintovihko (Tuomo Björksten), Kari Haakana, Lindholm/Jari Mr, Pesänlikaajat (neljä nimetöntä journalistia), Pohdiskeleva liftari (Teppo Moisio), Sanoma Ihmiskunnalle (Petja Jäppinen), Uutisblogi (Kauppalehden toimitus), Uutispöytälaatikko (Helsingin Sanomien toimitus), Verkkolehti InMediasRes, Vierityspalkki (seitsemän toimittajan yhteisblogi).

Rokkaavien tyttöjen ketjuun

Viivi antoi minulle Rockin' Girl Blogger -tunnustuksen. Olen erittäin otettu tästä tunnustuksesta. Jos en ehkä ihan rokkitytöstä enää käykään, ehkä rokkitädistä kuitenkin.
Jatkan ketjua muutaman päivän kuluttua. Nyt olen vielä liisterissä koneeni kanssa hetken aikaa.
Edit. 6.8. klo 9.20 Verkkolehti InMedisRes antaa Rockin' Girl Blogger -tunnustuksen – piittaamatta siitä, ovatko kyseiset bloggaajat ehkä saaneet tunnustuksen muiltakin ja silläkin uhalla, että muutama loistava rokkimimmi jää nyt vaille tätä tunnustusta, seuraaville bloggaajille: Tarjuska, Maria, Jenni-Juulia, Köyhimys ja Täti Punaruskea.
Perustelut: kaikki nämä loistavat naiset ovat osoittaneet ihailtavaa sinnikkyyttä jollain elämänalalla. He valavat samalla elämänuskoa Blogistanissa.

Noniin

Oudon softavian syytä ei löytynyt. Nyt koneni toimii joka tapauksessa jälleen. Työ maksaa, mutta vaihtoehtoja ei ollut.
Suurin osa ohjelmista on sitten asennettu uudelleen. Osa datasta katosi tässä katastrofissa, mutta ehkä tilanne on vähän samantapainen kuin asunnonvaihdossa: paljon tarpeetontakin menee kaatopaikalle. (Meni sinne tarpeellistakin.)
Olen hämmästyneenä todennut, että puolessatoista vuodessa olen ahkeroinut melkoisesti.
Erittäin iloinen olen havainnostani, että koko muistiani ei ole ulkoistettu. Kykenen näköjään vielä muistamaan paljonkin siitä, mitä olen viimeksikuluneiden kuukausien aikana tehnyt.

Muisti pätkii, saisinko apua

Olen yrittänyt muistella, mikä oli se sanonta, jossa puhuttiin sanansa syömisestä. Ei tule mieleen. Otan kiitollisena vastaan apua.
Niin pahasti muistini ei kuitenkaan pätki, ettenkö muistaisi eduskuntavaalien alla annettuja lupauksia. Nyt rakennetaan valtion budjettia. Samalla punnitaan Kokoomuksen moraali: onko annettu lupaus pakko pitää vielä vaalivoiton jälkeenkin. Tarkoitan siis hoitajien palkkoja...
Lupaus on mielestäni lupaus. Äiti opetti meitä joskus, että millainenhan se nyt oli, joka sanansa syö...

Mutta nyt asiaa erityisesti vihreille:
No, jos hoitajilla on huonot palkat koulutukseensa nähden, paljon heikommin ovat asiat koulutukseen nähden niillä akateemisesti koulutetuilla ihmisillä, jotka ovat piilotyöttömiä, työttömiä, pakkoyrittäjiä ja tempputyössä. Hoitoalalla sentään on työtä. Moni maisteri tulisi varmaan mielellään hoitohommiin nykyisilläkin hoitajien palkoilla. (Kukahan Suomen koulutuspolitiikkaa johtaa?)
Muistaakseni teillä oli ennen vaaleja huolta pätkämaistereiden ongelmista. Muistaako joku?

Työnteon tarkoitus?

Onkohan työnteon tarkoitus kerätä rahaa Applen kaltaisille yhtiöille? Näissä synkissä mietteissä alkoi työviikkoni, kun puolitoista vuotta vanha tietokoneeni petti. Nyt kone on tohtorilla ja itse mietiskelen tässä, pitäisikö palauttaa lauantaina ostamani kamera.
Jos joku tietää varakkaan sponsorin, nyt olisi käyttöä.
Ja jos täällä on hiljaista, se johtuu siitä, että postailu vaikeutui merkittävästi.