Ovesta ulos, pienestä pitäen

Hyvää sydänviikkoa.
Sydänliitto on viime vuosina kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että aikuisen kannattaa muistaa, että terveet elintavat opetetaan esimerkin kautta: lasten silmin äiti, isä, ukki, paappa, mummi, kummi, ope ovat sankareita, joita jäljitellään ja joiden tapoja omaksutaan.



Nappasin Sydänliiton sivulta vähän käytännön ohjeita siitä, miten lasten liikuntaa voisi edistää:

• Päivittäin, monipuolisesti ja iloisesti
• ovesta ulos, pienestä pitäen
• turvallinen piha ja lähipuistot, ei liikaa rajoituksia leikkeihin
• säännöllisesti ja reippaasti
• tottuminen arkiliikuntaan: käveleminen, pyöräily, ulkona leikkiminen ja pelaaminen
• päivähoito- ja koulumatkat liikkuen
• yhdessä perheen kanssa liikuntaelämyksiä ja onnistumisen iloa
• ilmapiiri, joka ei ole kilpailuhenkinen ja vertaile lapsia jatkuvasti keskenään
• pelisäännöt aikuisten kesken esimerkiksi koulumatkat ja autokyydit.

Seuraavatko apteekit pankkien asiakaspalveluideaa

Sydänliiton sosiaalisihteeri Mami Nuotio kokeilee Apteekkaripäivillä, miten päänsärkylääkkeen pyytäminen automaatilta sujuu.

Apteekkaripäivillä esiteltiin apteekkiautomaattia. Sen toimintaperiaate on, että asiakas menee automaatille ja automaatti muodostaa yhteyden Kuopioon, jossa farmaseutti tai proviisori palvelee kuin olisi tiskin takana ja lääke sitten putkahtaa asiakkaalle maksusuorituksen jälkeen automaatin uumenista.
Tarkoitus on, että koneita sijoitetaan ainakin ensi vaiheessa apteekkien ja lääkekaappien yhteyteen.
Nyt sopii epäillä, että apteekkien intresseissä on, että asiointi tulee tapahtumaan entistä laajemmin omatoimisesti ja kustannustehokkaasti, kuten pankeissa, jotka jo täyttä päätä rahastavat ihmisiä siitä, että nämä itse hoitavat kaikki työt – onhan apteekkien pito erittäin tuottoisaa liiketoimintaa ja into tehdä tuottoisasta vieläkin tuottoisampaa on kai jokin luonnonlaki.
Apteekkien asiakaskunta on pääasiassa keski-ikäistä ja ikääntynyttä väkeä. Muistaakseni karkeasti ottaen kolmasosa on nuorempia, kolmasosa keski-ikäisiä ja kolmasosa vanhuksia reseptilääkepuolella.
On olemassa riski, jonka idean kehittäjät ja kannattajat tietysti ponnekkaasti torjuvat, että apteekitkin alkavat kouluttaa vanhuksia automaattien käyttäjiksi samaan tapaan kuin pankit pakottavat vanhuksia automaateille. Totta kai on mahdollista, että oikeasti panostetaan nykyistä enemmän vanhusten henkilökohtaiseen palvelemiseen, mutta luulen, että se koskee sitten joka tapauksessa vain maksukykyisintä joukkoa.
Ruudulla oleva savolaisfarmaseutti ei korvaa, kaikki kunnia kuopiolaiselle innovatiivisuudelle, sitä oman apteekin tuttua farmaseuttia, joka vaihtaa pari ylimääräistäkin sanaa ja osoittaa ystävällisyyttä asiointitilanteessa.
Ikäihmisen kokonaishyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että asiat voidaan hoitaa itse niin pitkälle kuin mahdollista. Elämässä säilyy hallinnan ja turvallisuuden tunne. Muutenkin huolestuttaa, jos robottien tähden vanhusten asiat siirtyvät nykyistäkin enemmän tarpeettomasti ulkopuolisten hoitoon. Työikäisille toki palvelu voi olla hyväkin jatke aukioloaikoihin. Automaatit vain ovat kalliita ja niiden ylläpito tulee maksamaan ja paine kasvattaa niiden käyttöä ja saneerata henkilökuntaa salin puolelta tulee ennen pitkää eteen, jos sallitte ennustaa.

Laihdutuspatukka hävisi omenalle kirkkaasti

Annoin nettikyselyssä vastaajille kolme välipalavaihtoehtoa: laihdutuspatukka, suklaakonvehti tai omena. Veikkaanpa, että moni olisi ottanut ne kaikki, tai ainakin kaksi niistä, jos olisi voinut ottaa valintansa mukaan. Oli miten oli, omena voitti: 66 prosenttia äänestäjistä valitsi omenan. Ääniä annettiin 60.

En lähtenyt tarkemmin esittelemään patukkaa. Näin jälkeenpäin nyt kyllä kerron, että sitä ei markkinoida välipalana, vaan aterian korvikkeena; sen ravitsemustiedot löytyvät täältä. Suklaakonvehdin ravitsemuskoostumus- ja energiatiedot löytyvät täältä. Omenan tiedot löytyvät Kansanterveyslaitoksen Finelin tietokannasta.

Kuten tarkkasilmäinen lukija jo havaitsi...

...olen viilannut blogini otsikkopalkkia ja profiiliani. Tämä johtuu siitä, että ammattimaisen bloggauksen päivät ovat urallani nyt luetut.
Toukokuun puolesta välistä lähtien joudun suuntaamaan energiaani sen verran vahvasti toisaalle, että päivityksetkin harvenevat, eivät kuitenkaan lopu, toivottavasti.
Valinta on omani. Bloggaajana olen tästä lähin KirsiM, mikä on myös MyDelicioUs tägi-identiteettini. Tämä blogi säilyy edelleen kaikesta kaupallisesta toiminnasta riippumattomana enkä vastaisuudessakaan bloggaa täällä kenenkään muun laskuun kuin omaani.

Sairaat ja huonojalkaiset jäävät herrojen rattaiden alle

Tarjuskan ja muutaman muun elinsiirtopotilaan yksinäinen kamppailu omien liitännäissairauksien torjumiseksi ei taida kiinnostaa juuri ketään Helsingin kaupungissa, ei HUSin lääkäreitä eikä kaupungin terveysjohtoa?
Tarjuska on maallikkona sinnikkäästi pyrkinyt osoittamaan kaupungille, että hyljintälääke on hänen ja muutamien muiden potilaiden ongelman aiheuttaja – näin, koska kaupunki vaatii todisteita ennen kuin suostuu hoitamaan elinsiirtopotilaiden tulehtuneitakaan jalkoja. Tehohoitopäivät taitavat olla hieman kalliimpia kuin jalkahoito? Yhdeksän tonnin vuosituloilla ei helposti itse kustanneta monia hoitoja, joita kunta mielellään siirtää potilaiden omiksi kustannuksiksi. Tilanne on hieman toinen kuin mihin lääkärin kuukausituloilla elelevän ihmisen mielikuvitus helpostikaan riittää.
Tarjuska kertoo:

Kunta siis vähät välittää, mutta näyttää siltä, että hoidossakin on eroavaisuuksia, sillä Nurmijärvellä, Porvoossa ja Kotkassa ainakin pääsee jonoon, mutta Helsingin kaupungin terveydenhuollossa ei. Tuntuu vain niin nurmikuriselta, että influessarokotuksien ollessa kyseessä, kuulumme riskiryhmään, mutta muiden tulehdusten, kuten infektoituneiden kynsien osalta, emme yht' äkkiä enää kuulukaan. Pitäisi hankkia diabetes ennen kuin pääsee hoitoon. Itse näitä kipeitä kynsiäni on pakko sitten kaivella kynsisaksilla tai hiomalaitteella, jotta tuo kynnen kärki ei puhkoisi tervettä nahkaa ja tulehduttaisi ihoa. Menee monivuotinen jalkojenhoitajan työ vallan hukkaan, kun eihän kynsiin itse voi laitaa kuitua ja jousia, kuten niitä on ennen hoidettu. Kun ei rahat riitä, J2#¤6!?#3!!!

Tunnustusta

Nyt kävi niin, etten jaksanut mahataudin kourissa koneelle postaamaan Obeesian antamaa tunnustusta. Siksi Liisa ei voinut tietää, että olin jo saanut. Sydämellinen kiitos teille molemmille rohkaisusta!

1. Sinun tulee jakaa tämä tunnustus 5 sellaiselle blogille, jotka eivät ole saaneet tätä tunnustusta aiemmin.
2. Jokaisella blogilla tulee olla tarkoitus!
3. Tunnustuksen saaneiden blogien tulee linkittää takaisin tälle sivulle.
4. Tunnustuksen logon tulee näkyä blogissa ja logosta on oltava linkki takaisin tähän blogiin.

Annan puolestani tunnustusta seuraaville bloggaajille:
Umbramajlle, joka pitää blogia Sairaan hyvä elämä,
Jenni-Juulialle blogiin Vammaisen vartalon kuvat
Kauralle Viistolla pinnalla,
Marikille Kuusi-blogiin ja
Hennalle blogiin Kaikenlaista mielen museoista.

Valokuvatorstai: Lennä, uneksi

Tämän viikon haasteessa oli valinnanvaraa. Itse valitsin aiheeksi Lennä, uneksi.
Unelmani olisi maa, jossa jokaisen on hyvä olla ja jossa olisi tilaa kaikenlaisille ihmisille. Sinne kyllä varmaankin joutuu lentämään enkelin siivin.

Periytyykö lahjakkuus

Charles Darwinin serkku Francis Galton (1822–1911) oli älykkyystutkimuksen uranuurtaja, kertoo professori Kari Uusikylä tuoreessa Naislahjakkuus-kirjassaan. Vuonna 1869 ilmestyneessä Hereditary Genius Galton todisteli, että lahjakkuus, rikollisuus, köyhyys, rikkaus ja yhteiskunnallinen asema periytyvät. Galton arveli, että ihmiskunnan suotuisa kehitys taataan rodunjalostuksella.
Jaa-a, sen verran olen lukenut biologiaa, että tiedän asian, jota tuo Darwinin serkku ei vielä ymmärtänyt: asema ja raha eivät ole geeniperimää. Mutta asia ei ole aivan kiistaton. Vuonna 1994 USAssa julkaistiin oppineiden herrojen Richard Herrnsteinin ja Charles Murrayn kirjoittama kirja The Bell Curve. Kirjoittajat todistivat, että eräiden väestöryhmien heikko älykkyyden taso aiheuttaa USAssa rikollisuutta, aviottomia lapsia ja työttömyyttä ja on ennen kaikkea uhka kansantaloudelle ja maan kilpailukyvylle.
Minulla on se käsitys, että älykkyys ja viisaus eivät välttämättä asu samoissa ihmisissä. Lisäksi minulla on se käsitys, että Harwardin perinteet tämäntyyppisen poliittisen toiminnan saralla ovat pitkät.
Mutta suosittelen lämpimästi: Kari Uusikylä, Naislahjakkuus, PS-kustannus, 2008.

Tupakointi enteileekin pelastusrenkaita

Ensi perjantaina tarkastettavan väitöskirjan mukaan nopeaan painonpudotukseen tähtäävällä laihduttamisella on terveyden kannalta haitallisia seurauksia: kun laihduttaminen lopetetaan, kiloja kertyy jopa lähtötilannetta enemmän.
LL Suoma Saarni sai väitöstyössään selville, että nuoruusiän tupakointi enteilee vyötärölihavuutta: sekä miehet että naiset, jotka polttivat nuoruudessa, lihoivat vyötäröstä, naiset lisäksi muutoinkin. Saarni osoittaa, että nuorten aikuisten elämässä toistuva laihduttaminen ja tupakointi liittyvät toisiinsa. Vanhemmat tupakoivat miehet sen sijaan laiduttivat harvemmin kuin tupakoimattomat miehet.
Väittelijä arvelee, että toistuvan laihduttamisen ja tupakoinnin vähentäminen ovat aiempaa luultua tehokkaampia keinoja lihavuuteen ja vyötärölihavuuteen liittyvän sairastuvuuden ehkäisyssä.
LL Suoma Saarnin väitöskirja "Obesity, Smoking and Dieting" tarkastetaan perjantaina 11.4.2008 klo 13 Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa, Fabianinkatu 33, 2. kerros.

Entäpä jos sairaus on harvinainen

Harvinaisia sairauksia sairastavilla ihmisillä on monia yhteisiä ongelmia, vaikka sairaudet olisivat keskenään aivan erilaisia. Yhteistä on diagnoosin, tiedon ja hoidon saamisen hankaluus ja kaikki, mikä näistä ongelmista johtuu.
Yhteistä monille on myös se, että kovin harva ulkopuolinen ottaa asiakseen näiden potilaiden tilanteen parantamisen. Suomessa tiivistetään tällä hetkellä yhteistyötä harvinaisten sairauksien saralla: Reumaliitosta johdetaan hanketta, jossa rakennetaan portaalia, ovea harvinaisten sairauksien maailmaan. Jo nyt moni potilas ja omainen saa vertaistukea Suomessa ja harvinaisista harvinaisimpia sairauksia sairastaville on heillekin yhteisiä kokoontumisia.
Toisaalta koottua, luotettavaa tietoa on jossain määrin jo nyt saatvilla kielitaitoisille ihmisille. Yksi hyvä lähestysmisreitti on Eurordis: European Organisation for Rare Diseases. Se tarjoaa muun muassa monille potilasryhmille postituslistoja. Ja suomalaisen Harvinaiset-verkoston uutiskirjeen voi tilata harvinaiset.fi-sivuston kautta.

Välipalaa

Välipalat ovat kuulemma avainasemassa painonhallinnassa. Kiertelin perjantaina Apteekkaripäivien näyttelyssä. Tarjolla on nykyisin monenlaista tukea ja apua painonpudotukseen ja -hallintaan.
Kotiin lähtiessäni sanoin narikassa kaverille, että yhdellä standilla oli laihdutuspatukoita ja suklaamakeisia vierekkäisissä kipoissa. Kaveri sanoi, että ottaa itse mieluummin hedelmän, vaikka patukat maistuvatkin hyviltä. Teen pitkästä aikaa kyselyn: minkä välipalan näistä vaihtoehdoista itse mieluiten valitset. Kysely on marginaalissa :)

Valokuvatorstai: Mörkö

Mukavaa, että Valokuvatorstai jälleen käynnistyi, vaikka se alkoi aika hurjalla aiheella: tämän viikon haaste on Mörkö.
Ihmisen mieli on merkillinen paikka. Ehkä se turvallisina ja rauhallisinakin aikoina jossain syvällä kaipaa pelon ja kauhun harjoitusta. Huumeet ovat olleet, ja ovat edelleen, kemiallinen portti laajentuneen tajunnan, kauhun, pelon tai epätodellisuuden maailmaan.
Kuva on Helsingin patologian laitokselta ja siinä on rikkaan ja köyhän pojan morfiinivälineistö, johon välineet ovat päätyneet kuolinsyytutkinnan seurauksena. Painajainen on muuttunut karuksi todellisuudeksi. Mörkö on nielaissut uhrinsa.

Laihdutusjutut voivat aiheuttaa myös vahinkoa

Myös anoreksiaa ja muita syömishäiriöitä sairastavat lukevat lehtien ja netin laihdutusjuttuja.
Uusimmassa Sydämen verkkolehdessä on Lapinlahden sairaalan HUSin syömishäiriöyksikön lääkäri Ritva Tynjälän haastattelu. Jutun otsikko on Myös anoreksiaa sairastavat lukevat laihdutusjuttuja.

Pienhiukkaset kiusana

Tänään radiouutisissa kerrottiin, että ilmanlaatu on eteläisessä Suomessa heikko, sillä Venäjältä ja itäisestä Euroopasta kantautuu jälleen metsäpalojen ja kulotusten tuotteina pienhiukkasia, jotka ovat haitaksi esimerkiksi astmaatikkojen, lasten ja sydänsairaiden terveydentilalle.
Tuoreessa verkkoSydämessä on juttuni liikenteen pienhiukkasista.

Syö. Nuku. Liiku

Kuva: Sydänliitto, www.energiaveijari.fi
Aikuisella on suuri vastuu pienestä sydämestä, sanoo Sydänliiton viestintäpäällikkö Eeva-Riitta Piispanen. Piispanen esitteli tänään toimittajille Energiaveijarin.
Energiaveijari kertoo energisille veijareille, mitä on hyvä syödä – ja koska, kuinka paljon kannattaa nukkua – ja koska ja Veijari antaa lapselle ja nuorelle vinkkejä siitä, miten liikutaan ;) Sydänliiton tavoitteena on opettaa suomalaisille jälleen terveet elintavat pienestä pitäen. Kehittämispäällikkö Marjaana Lahti-Koski tiivisti järjestön sanoman: ravinto, liikunta, tupakattomuus, lepo.
Energiaveijari enteilee jo 13.–20.4. vietettävää Sydänviikkoa. Asiaan palataan vielä.