18.4.07

Huono klangi synnyttää temppukieltä

Jos ihmisiä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti, Suomessa sen voi sanoa ääneen.
Jos valittajalla on sana hallussaan, osuva ilmaus löytää tiensä otsikoihin ja asian ajaminen helpottuu. Teesi kuitenkin synnyttää antiteesin eli pulinat eivät poistu, kun ongelma on osoitettu ja ristitty. Vastavoima pyrkii tylsyttämään sanan säilän.
Osuvia sanoja nykyisille epäkohdille ovat nähdäkseni esimerkiksi pätkätyö, silppuduuni ja paskatyöt.
Tänään löysin aviisista mainoksen, jossa vanhustenpalveluyritys haki katkelmatyöntekijöitä. Tällä sievistelevällä ilmauksella ei ole vielä pätkätyö-sanan painolastia, mutta sen verran tehdyntuntuinen sana on, että povaan sille lyhyttä elinkaarta.
Ehdottakaapa jotain yhtä innovatiivista brutaalin paskaduunin tilalle.

19 kommenttia:

Halo Efekti kirjoitti...

Mitä sitä sievistelemään...

Noista vaihtoehdoista paskaduuni parhaiten kuvaa työn lyhytaikaisuutta, pientä palkkaa, henkistä ja usein myös ruumiillista kuormittavuutta, epätietoisuutta tulevaisuudesta, tilapäisyyttä, aliarvostusta työyhteisön jäsenenä, huonoja työehtoja ja -oloja, kohtuuttomia vaatimuksia työntekijän joustamisen suhteen palkkaan verrattuna yms. piirteitä.

Tyypillistä on että kurjimmillaan edes pari tällaista paskaduunia ei takaa toimeentuloa edes yhdelle ihmiselle, perheestä puhumattakaan. Jos kyseisen työsuhteen palkka on vielä tulosperusteinen, joudut kantamaan paskaduunissa myös yrittäjävastuun. Tuloksenteon epäonnistuminen johtuu usein seikoista joihin työntekijän asemassa ei voi itse vaikuttaa.

Surullista on että duunista yleensä on kasvavassa määrin tulossa paskaduunia ja uudet työsuhteet ovat lähes kaikki enemmän tai vähemmän "epätyypillisiä" eli epätyypillisestä tulee normi.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Tuo kaikki on niin totta, Halo, että termi näköjään ärsyttää joitain poliittisia päättäjiä tavattomasti. Jos eläisimme kulttuurissa, jossa sananvapauden rajoittaminen olisi ookoo, tämä sana kiellettäisiin. Olen kovasti odottanut, että joku keksaisisi sanalle Think Positive -vastineen, mutta vielä emme ole saaneet samanlaisia hervottomia nauruja kuin perheeni sai, kun kuuli tuosta katkelmatyöstä. Siis, Halo, autetaan poliitikkoa pulassa ja keksaistaan jotain yhtä positiivista ja näppärää kuin katkelmatyö, mutta sisällöltään tätä paskaduunia merkitsevää, joka kelpaisi vaikkapa EVA;n vessojen siivoojan työpaikkailmoitukseen.

Neulekirppu kirjoitti...

Törmätään jälleen siihen kysymykseen, että kuka saa sanoa, että keisarilla ei ole vaatteita.
Yrityksissä se on konsultti, mutta kuka sen voi sanoa päättäjille.
Demokratiassa virallisest äänestäjät.

Hamph... tässäkin taas näkee myös sen, että kieli on vallan väline. Sanastosta pyritään poistamaan (karua)todellisuutta kuvaavat arki-ilmaisut.
Mitäs se auttaa, jos asia kuvataan jollakin tunneneutraalimmalla sanalla. Ei se sitä tilannetta muuta, mutta mitätöi niiden ihmisten tunteet, jotka ovat näissä paska- ja kusetusduuneissa

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Tuo kusetusduuni on mielenkiintoinen termi, Neulekirppu. Kerro siitä enemmän.

Varsinaiseen kysymykseesi, että mitä se auttaa, kun karua todellisuutta kuvaavat ilmaisut poistetaan ja tilalle laitetaan tunneneutraaleja sanoja.
Kyllä se auttaa: poissa silmistä, poissa sydämestä. Myös etuoikeutetuissa ihmisissä on niitä, joilla on sydän paikallaan ja omatunto. Jos kielestä poistetaan tunnetta herättävää sisältöä, viesti ei nostata vastaanottajassa niin paljon tunteita.
On kai raastavaa kuulla, että pitkään syrjitty ihminen on joutunut silpputyökurimukseen. Jos sen sijaan sanotaan, että keski-ikäinen nainen on onnekseen saanut myös tilapäistöitä, lauseet herättävät vastaanottajassa todennäköisesti aivan erilaisia tunne-elämyksiä.
Olen jo ruvennut suunnittelemaan käännösprojekteja aiheesta ;)

Neulekirppu kirjoitti...

Mielestäni näitä kusetusduuneja ovat mm. puhelinmyyntitehtävät, ja kaikki muutkin sellaiset tehtävät, joissa (nuoret) ihmiset kuvittelevat saavansa isoja tuloja, saamatta edes sen verran että voisivat elää, mutta aika menee kuitenkin tekemiseen ja yrittämiseen.
Pahimmasta päästä tätä pissattamista ovat verkostomarkkinointiyritykset, joissa ihmisen riesaksi tulee vielä yrittäjästatus, joka vaikuttaa sitten kaikkeen elämiseen siitä eteenpäin.

t. Neulekirppu, joka ei jaksa kirjautua

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Hyvät perustelut, Neulekirppu. Nyt siis uutta sanaa käyttämään: kusetusduuni on saanut sisältönsä.

Olen tässä seurannut tilapäishommia tarjoavan henkilöstöyrityksen meininkiä. Eivät näy kovin taajaan hommia tarjoilevan. Eipä taida paljon tilapäistyövoiman tarvetta ainakaan Hesassa olla. Nuorimies on saanut yo-kirjoitusten jälkeen peräti kaksi päivää pätkätöitä. Siinä varmaan työkkärirahoitus alkaa kiinnostaa. Luulenpa pian, että osa henkilöstovuokraustoiminnasta kuuluu tuon kusetusduunin piiriin, Neulekirppu.

Valperi kirjoitti...

Kyllä se taitaa olla niin ettei paska- ja kusetusduuneille löydä salonkikelpoisempia ilmaisuja muuttamatta ratkaisevasti niiden merkitystä.

Vähän hankalaksi homma muuttuu jos pitää ruveta ketomaan mitä työkseen tekee ja joutuu tunnustamaan että mä oon sellainen paskaduunari....

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Valperi, luulen, että näitä sievisteleviä sanoja eivä tarvitse työn tekijät , vaan työnantajat ja poliittiset päättäjät jostain syystä tarvetta kun ei tunnu olevan niinkään ammattinimikkeiden muuttamiselle kuin sen kermakuorruttamiselle, että työ on joko lyhytaikaista, tilapäistä, osa-aikaista, provisiovetoista tai toimeentulo jotenkin muuten epävarmalla pohjalla.
Ennen pitkää menestyvät yrittäjät tosin alkavat myös haikailla uutta sanaa yrittäjä-sanan tilalle … tai ainakin jotain positiivista määrettä, joka ilmaisee, että tässä on varakas henkilö, sillä yrittäjä-sana alkaa tuhraantua, kun työvoimaviranomaiset loihtivat työttömistä ja alityöllistetyistä ihmisistä yrittäjiä. Sana alkaa saada leimaavia sivumerkityksiä, koska keskustelussa sekä työttömiin että alityöllistettyihin ihmisiin ladataan jatkuvasti vahvoja negatiivisia asenteita.

Anonyymi kirjoitti...

Yrittäjä on minusta aina ollut vähän negatiivissävytteinen titteli. Siis että vain yrittää (mahdollisesti koijatakin), mahdollinen onnistuminen ei siinä mitenkään ilmene. Perheyrittäjä on jo astetta miellyttävämpi sanana. Liikkeenharjoittaja on minusta positiivisemman latauksen nimike.

Negatiivisin termi on tämä pakkoyrittäjä kun työelämän muutos on ajanut entisen työntekijän yrittäjästatuksella entisen työnantajansa "liikekumppaniksi". Bruttotulo on sama, mutta nyt huolehdit itse verot, työkalut ja lakisääteiset maksut. Mitä muuta se on kuin toisen hädänalaisen aseman hyväksikäyttöä?

Hyvää viikonloppua!

Terveisin Halo Efekti

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Kiitos, Halo.
Pakkoyrittämisestä tosiaan on ollut puhetta.
On uskomatonta, että hommia ulkoistetaan tuollaisella palkanalennusmeiningillä: jos tulo säilyy samana ja uudenuutukainen yrittäjä saa maksaa sosiaalimenot, sehän merkitsee unelmasäästöä aiemmalle työnantajalle ja isoa palkanalennusta uudelle pakkoyrittäjälle. Näin se menee.

Valperi kirjoitti...

Myös sisältönsä puolesta paskaduuneja löytyy ihan roppa kaupalla. Kun niihin haetaan tekijää, asia ilmaistaan yleensä sanoilla: Tehtävä kuluu Firmamme perustoimintaan (tukee perustoimintoja, voi olla myös ydintoimintaa). Useasti silloin tarkoitetaan hommaa joka on äärimmäisen yksitoikkoista, likaista, vaarallista tms. ja jota ei toistaiseksi ole osattu tai ei ole kannattanut automatisoida. Joka tapauksessa on selvää että 'uraputkessa' ei voi tehdä muuta kuin aikamatkoja ja siitäkään ei ole mitään takeita.

Toisenlaista paskaduunia on tarjolla vähän ylempänä hierarkian portailla. Siellä voi päästä/joutua organisaation kehitystehtäviin, jopa kehittämispäälliköksi tai kehitysprojektin vetäjäksi. Silloin paskahomman sisältö on se, että kustannustehokkuuden nimissä ratkot ongelman miten ulkoistat (mahdollisesti itse kouluttamasi) hyvin toimivan tiimin tai yksikön työt. Tässä yhteydessä ratkaisuksi usein löytyy se yrittäjä - kusetuskin ihan kuin luonnostaan.

Kun asiaa vähän enemmän miettii, huomaa että paskahomman voi tarjota, ja tarjotaankin, melkein millä nimikkeellä tahansa.

Toinen puoli asiasta sitten on se että sun paskaduunis saattaakin olla mulle ihan mieluinen homma ja päin vastoin...

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Valperi, suomalaisessa työelämässä taitaa olla paljon ongelmia, erityisesti johtamisen ongelmia.

Totta on, että moni muutosjohtaja joutuu tekemään likaista työtä vasten tahtoaan ja saattaa saada siitä elinikäisiä sydänhaavoja, jos joutuu tekemään vääryyttä kelpo työntekijöille.

Tulen juuri haastattelemasta ihmistä, joka on alansa kansainvälistä huippua, mutta ei ole Suomeen palattuaan kelvannut millekään firmalle eikä julkishallintoon, vaan on nyt lähihoitajakoulutuksessa. Saa nähdä, kelpaako sinne, kun kuitenkin täyttää jo 50.
Suomella on edelleen varaa haaskata akateemista osaamista ja huippukielitaitoa mennen tullen. Koulutuksen hyöty saadaan imetyksi ihmisestä viidessä vuodessa. Sen jäkeen häntä enää jouksutetaan koulutuksissa tarjoamatta kunnollista mahdollisuutta tavalliseen palkkatyöhön.

Anonyymi kirjoitti...

"...katkelma-työntekijöitä notkelma-palkalla..."

Halo Efekti kirjoitti...

Miettikääpä ammattikuvaa, nykyisiä koulutusvaatimuksia ja mahdollista entistä vastaavaa työnimikettä sellaisille nykyisille ammateille kuin palveluvastaava, assistentti, Competence Development Manager, Henkilöstöresurssien kehitysjohtaja, Johtava leikkipuisto-ohjaaja, Palvelupisteen hoitaja, Ravitsemishuoltaja.

Kyllähän tämä terminologinen hienostelu on ollut vallalla jo kauan. Ilmeisesti ei tarvitse maksaa kunnon palkkaa jos titteli on kiva.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Pitkään omissa korvissani kuulosti kadehdittavalta hommalta, kun joku oli projektipäällikkö. Nykyisin suhtaudun tuollaiseen nimikkeeseen sillä tavoin, että siinä on ihmisellä katkelmatyö, ja mahdollisesti notkelmapalkalla.

Outi kirjoitti...

Tuli väkisin mieleeni, että paskaduuneja löytyy yrityksen sisältäkin. Jotain tehtävää tekevä ihminen tai ihmisryhmä koetaan sellaiseksi, jolle voi kaataa kaiken tylsän, kurjan, hankalan yms. homman niskaan. Sitten kun kierre jatkuu, niin loppujen lopuksi se homma on niin kurjaa, ettei kukaan halua sitä tehdä - ainakaan kauaa. Lyhytaikaisiksi hommiksi siis nekin jää, vaikka tekijöitä yleensä yritetäänkin löytää yrityksen sisältä. Niin ja ne joita "löydetään" ovat tietysti sellaisia, jotka muualla koetaan hankaliksi tai aikaansaamattomiksi henkilöiksi.

Synonyymia tuolle paskaduunille on muuten paha keksiä. On sen verran ytimekäs ja suorasukainen sana.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Outi, taidat olla harvinaisen oikeassa.

Olen tässä seurannut yhtä ihmistä, joka joutui kilttinä ihmisenä tekemään töissään sellaista hommaa, jota kukaan muu ei kyennyt tai tahtonut kauaa tehdä: vastaamaan vihaisiin puhelinsoittoihin.
Jos yrityksen asiakkaat ovat tyytymättömiä palveluun, joku viaton ihmisraukka joutuu tyytymättömyyden kohteeksi syyllisten asemesta. On tullut kerran jos toisenkin mieleen vanha, kahteen kertaan toteutettu (vuosina 1935 ja 1957) Suomi-filmi Syntipukki. Taitaisi olla aika tehdä 2000-luvun versio filmistä. Tosin pelkään, että sittä olisi vaikea tehdä komediaa.

Tarkemmin ajatellen: itsellänikin on kokemusta tämäntyypin paskaduunista ajalta, jolloin olin töissä yrityksessä, jossa kriisi on seurannut kriisiä 90-luvun alkupuolelta näihin päiviin saakka. Itseltäni meni työn ilo täysin, kun luova toimittajan työ vaihtui puhtaaksikirjoitukseen: Pieneen toimitukseemme otettiin toimituspäällikkö. Tämä otti meiltä kokeneilta toimittajilta pois luvat työtehtävät ja teetti meillä pelkkää puhtaaksikirjoittamista. Viesti oli selvä: ette osaa tehdä juttuja ettekä editoida niitä. On merkillistä, miten työnilon myötä menee paljon muutakin. On ehkä turha kertoa, että kyseinen henkilö on edelleen johtotehtävissä.

Olipa tosi hyödyllinen näkökulma aiheeseen, Outi. Se auttoi jäsentämään omiakin kokemuksiani, jotka ovat päässeet käsittelemättä hautautumaan muistojen sedimentteihin.

Outi kirjoitti...

Kirsi tuon kun luki, niin totesin itse olleeni aivan samassa tilanteessa. Äitiysloman aikana ilmestyikin "väliporraspomo", jonka kanssa kas kummaa olikin samat työtehtävät. Hoh hoijaa. Paskaduuniksi voi muodostua tosiaan myös todella mielenkiintoinen ja antoisa homma. Se voi käydä naps vaan tai sitten pidemmällä aikavälillä.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Niinpä niin, todellisuus lyötiin minunkin silmilleni kuin märkä rätti, kun palasin hoitovapaalta.
(Ehkä on niin, että koko ajan rumbassa olleet eivät edes oikein huomanneet, miten tilanne kääntyi päälaelleen.)