On Adolf Hitlerin 118-vuotissyntymäpäivä. Moskovassa varaudutaan ulkomaalaisiin opiskelijoihin kohdistuvaan väkivaltaan. Kapitalismin ainoa ja ylin arvo on raha.
Nyt olisi tärkeää käydä 2000-luvun arvo- ja ihmisoikeuskeskustelua. Myös elinkeinoelämän tulisi osallistua siihen.
6 kommenttia:
"Kapitalismin ainoa ja ylin arvo on raha.
Nyt olisi tärkeää käydä 2000-luvun arvo- ja ihmisoikeuskeskustelua. Myös elinkeinoelämän tulisi osallistua siihen.", sanoit.
Ei elinkeinoelämällä ole muita arvoja eikä halua puhua kuin korkeintaan rahasta. Kaikki arvot on myyty ja unohdettu. Liike-elämän ainoa arvo missä kaikki mitataan on raha, shareholder value. Sitä ei kiinnosta vähääkään työvoiman tyytymättömyys länsimaissa, kun romun valmistamisen voi vielä siirtää halvempiin maihin. Ja tavaraahan valmistetaan... On aivan lähellä että hukumme paskaan. Jos täällä olisi halua köyhyyden poistamiseen maapallolta tai muiden ongelmien ratkaisemiseen se kyettäisiin tekemään - kun ihmiskunta on "rikkaampi" kuin koskaan - mutta kun sitä halua ei ole. Eikä ole sellaista lempeää tyrannia joka pakottaisi siihen.
Minusta koko tämä ihmiskunnan touhu tässä yltiökapitalismissa on mennyt sellaiseksi että ei tässä kohta enää keskustelu auta.
Jos sittenkin löytyisi jotain toivon merkkejä, joku vastuunsa tunteva vaikutusvaltainen ihminen tai yritys, jolla olisi painoa myös markkinoilla.
Köyhyyden ja sairauden taakkaa voisi vähentää uskomattomassa määrin maailman köyhiltä, jos rikkailla mailla siihen olisi haluja. Maailman köyhien suhteen on sama asia kuin esimerkiksi Suomen köyhyyden: on olemassa voimia, joille jostain syystä on tärkeää, että on köyhiä. Selittäisikö joku minulle, miksi on tärkeää, että on köyhyyttä.
Huonon laadun tekeminen on mielestäni globaali ongelma. Otan nyt esimerkiksi sellaisen suomalaisen brändin kuin Marimekko tai sellaisen kuin Iittalan lasit. Kun klassikoiksi tulleita malleja 60-luvulla luotiin, oli suomalaisen muotoilun olennaisena osana kestävyys ja teknisesti korkea laatu. Enää ei ole. Luullakseni tekstiili-insinöörit laskevat, kuinka kauan Jokapoika-paidan tulee kestää; liian kestävää siitä ei 2000-luvulla tehdä. Ennen ei olisi tullut kysymykseenkään, että kalliista t-paidasta löytyisi silmäpako. Nyt se on täysin mahdollista. Tuotteita ei tehdä korkealla moraalilla eikä tekijöille makseta sellaista palkkaa, että he tekisivät työnsä hyvin.
Kierrätettävää tavaraa, vaatteita, jalkineita, kodinkoneita, viihde-elektroniikkaa ja levyistä koottuja huonekaluja ostetaan ja kannetaan jätelavalle omantunnon lainkaan kolkuttamatta. Olen valitettavasti samalla kannalla: maailma hukkuu paskaan. Pitäisi tehdä parempaa, kestävämpää, pitkäikäisempää ja kierrättää tehokkaammin.
Näille valkeni jossain vaiheessa kauppapoliittinen "viisaus": ikuinen työ tuo ikuisen nälän. Ennen tuotteet oli liian hyviä ja niitä vaihdettiin liian harvoin. Nyt tuhlataan surutta luonnonvaroja ja paskataan luontoa - mitäväliä jos kauppa kerran käy :(
Niin, kestävä kehitys ei tietenkään ole markkinavoimien mieleen, mutta poliitikkojen mieleen sen täytyisi olla.
Kierkegaardin pohdintojenkin mukaan nykyihminen on yhä enemmän esteettinen ihminen.
Esteettistä eettisyyttä.
Tarpeeksi harmitonta toiveajattelua.
Puhe kestävästä kehityksestä riittää. Vaatimukset, ehdot ja tavoitteet ovat kiihkoilua.
Voivottelu on muotia ja omantunnon vinkuminen sallittua - kunhan ei vain liitä naistenlehtien haastatteluissa aatteellisia päämääriä harmittelun tueksi. Eettisen hyvinvonnin jakamisen ja kuluttamisen vastuun takaamisen aktiivinen puolustaminen on Suomessa leimattua kiihkoilua.
SUPOmmekin keskittää voimansa jenkkien aiheuttaman tahallisen terrorismisotkun tarkkailuun - kun taas naisten huumaajat ja myyjät saavat harjoittaa ihmiskauppaa suorastaan suojatusti. Sekin on varmaan vain bisnestä SUPOn mielestä. Raha liikkuu rajattomassa EUroopassa.
Suomalaiset poliitikot ovat olleet nyt aivan ällikällä eurooppalaisten poliitikkojen nopeaan ilmastonmuutospolitiikkaan ja -tavoitteisiin ja hallituksemme julkilausuma poliittisista tavoitteista on taas yhtä tyhjä kuin puolueettomuusvakuuttelu YYA -kaudelta.
Suomalainen konsensuskulttuuri vihaa ja leimaa kaiken muutosta vaativan fanatismiksi. Tyytyväisten kunnon kansalaisten uhkaksi. Kekkosen Status quo -perintöä Tsaarin hengessä.
Teknologia voi kuitenkin tuoda todella uuden voiman kehiin kuluttajan roolille.
Jos vastuullisen kuluttamisen apuohjelmat toimivat kohta virtuaaliomanatuntona ja eettisen kuluttamisen tuotetietopankkina joka kännykässä niin kuluttamisesta tulee reaaliaikaista äänestämistä.
Se voisi olla muodikasta ja tarpeeksi harmitonta, ettei tarvitse pelätä joutua leimatuksi kiihkoilijaksi. Mutta vain jos "Eettisen kuluttamisen projekti" tehdään todella käyttäjäystävälliseksi , tarpeeksi esteettiseksi kokemukseksi eikä vain luettelomaiseksi nettisivutietokannaksi.
Siihen projektiin ja tietokantaan vain täytyisi saada lobbaajia ja rutkasti taloudellista tahtoa muiltakin kuin vihertäviltä järjestöiltä:
Eettisen kuluttamisen projekti::
http://finnsanity.blogspot.com/2007/03/virtuaalinen-omatunto.html
.
Kyllä kuluttaja on vallankäyttäjä. Itse vain mielelläni kiinnitän huomiota siihen, että turha kuluttaminen ei ole mikään hyve, vaan kasvattaa tulevia ympäristöongelmia.
Lähetä kommentti