Yritetäänpä uudelleen. Obeesia kommentoi:
Diabeteksen havaitsemisen ongelma on, ettei tauti juuri aiheuta oireita alkuvaiheessa. Kolmea kansan tuntemaa klassista oiretta "väsyttää, janottaa, kusettaa" ei välttämättä esiinny lainkaan. Havaitsemiseen auttaisivat tietyn perimän omaavan ja/tai tietynikäisen (ja -painoisen) porukan säännölliset testaukset.
Työssä olevilla on työterveyshuolto, mutta työttömistä ei huolehdi kukaan.
Tosiaan, ylilääkäri Timo Saaristo selvitti eilisessä tiedotustilaisuudessa 2-tyypin diabeteksen syntymistä. Paljon ehtii tapahtua ennen diagnoosin tekemistä. Ihminen elää, kuten on tottunut ja tuntee itsensä terveeksi, vaikka sokerinsieto on jo alentunut; se alenee jo taudinkehityksen alkuvaiheessa voimakkaasti. Kymmenen vuoden kuluttua vasta insuliininerityksen heikkeneminen alkaa antaa oireita, jotka varmaankin ihminen itse huomaa, mutta diagnoosi tosiaan meillä tehdään silloin, kun elimistön insuliinintuotanto on jo pudonnut puoleen siitä mitä sen tulisi olla.
Tuo Obeesian huomautus työttömien tilanteesta on tosi eikä se kovinkaan suuresti näy huolettavan päättäjiä, vaikka terveystutkimuksissa asia on todettu useaan otteeseen. Halvinta on nostaa syyttävä sormi ja olla tarjoamatta mitään apua – vai onko edes halvinta. Epäeettistä se mielestäni joka tapauksessa on.
Asia ei sitä paitsi koske pelkästään työttömiä, vaan sitä kasvavaa epätyypillisten töiden tekijäin joukkoa, jolta kokonaisuudessaan puuttuu tuo työterveyshuolto. Työterveyshuollon kehittäminen ja terveyskeskusten samanaikainen kurjistaminen on terveyden epätasa-arvon kulmakivi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti