18.6.07

Vammaisten kyykytystä Särkänniemen portilla


Kauran blogista löytyi todella surullinen juttu: Särkänniemen huvipuisto on alkanut maksimoida voittojaan vammaisten ihmisten kustannuksella.
Huvipuisto on ryhtynyt perimään avustajilta maksua, joten monen vammaisen ihmisen huvittelureissun hinta tuplaantuu. Särkänniemi myöntää enää automaattisen saattajarannekkeen sokeiden, kuurojen ja pyörätuolipotilaiden avustajille. Esimerkiksi kehitysvammaisten on pyydettävä huvipuiston asiakaspalvelupäällikkö infopisteeseen arvioimaan saattajan tarvetta!
Via Jenni-Juulia.

Edit. 19.6. klo 10.00 Kuten Kauran kommentista ilmenee, asia on korjaantunut, joten Särkänniemeä ei siis enää ole syytä boikotoida.

9 kommenttia:

Neulekirppu kirjoitti...

Säälittävää. Hyvän mielen paikasta tulee surullisuuden paikka.
Ajattelin viedä tytöt tänä kesänä Särkikseen, mutta en taida viedäkään. Menenkin pohjanmaalle Härmään sinne Power Parkiin.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Samanlaiset fiilikset tuli itsellenikin tästä asiasta, Neulekirppu.
Mikähän tässä ajassa oikein on, kun taveharkinnalle tuntuu nyt olevan aikaa ja asiantuntemusta joka taholla SUomessa nykyään.
Tämä Särkänniemen tapaus on suorastaan vertauskuvallinen: asiaa tuntemattomat ihmiset näyttävät valtaansa ja saavat vastapuolen kokemaan itsensä armopalojen anelijoiksi.

Halo Efekti kirjoitti...

Paha mieli tulee tällaisesta. Kun ei ole sopivanikäistä "huvipuistotettavaa" lähipiirissä, en olisi mennyt sinne muutenkaan tänä kesänä - mutta jos joku mainitsee minulle suunnittelevansa Särkkikseen menoa muistan kyllä mainita tämän episodin. Saattaapa jäädä käymättä heidän taholtaan.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Niin, Halo. Kävin äsken lukemassa koko pitkän keskustelun Kauran blogissa. Olipa ihmisellä mikä tahansa vamma, sairaus tai vajavuus, aina löytyy joku, joka kahdehtii ja aina löytyy joku, joka pelkää sosiaalietuuksien huijaamista ja että imagosta viis: ollaan valmiit kyykyttämään niitä, joiden mahdollisuudet puolustautua ovat keskimääräistä heikommat.

Neulekirppu kirjoitti...

Meinasin pudota penkiltäni, kun luin tuon Vantaan jutun. Huh. Linkitin tämän sinun tekstisi siihen.

Kaura kirjoitti...

Särkänniemen tilanne on muuttunut joka käänteessä ja kehitysvammaisten sortamisesta on menty siihen, että tällä erää kaikki vammaiset saavat avustajalleen avustajakortin lipunmyynnistä. Huh huijakkaa :-)

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Kiitos, Kaura, tiedosta. Laitoin kyllä Särkänniemeen tiedon postauksestani, joten ennen pitkää sieltä olisi tullut tieto asiasta.
On vain kovin ikävää, että näitä Särkänniemi-jupakoita joudutaan käymään ehtimiseen. Minulle tämä kertoo siitä, että yhteiskunnassamme kaikki pyritään virittämään terveiden ja tuottavien kansalaisten mukaan. Taloudellista ja poliittista valtaa käyttävät herkästi unohtavat, että kuka tahansa saattaa sairastua, kenelle tahansa saattaa tulla tapaturma, kenelle tahansa saattaa syntyä vammainen lapsi... Elämä ei ole pelkkää voiton maksimointia.

Kaura kirjoitti...

Aivan! Onneksi meillä on nykyään kanavia lähettää tietoa suoraan ruohonjuuresta ihmisille eikä tarvitse olla kankeiden painettujen tms. välineiden ja toimittajien kiinnostuksen armoille. Ihmiset ovat ehkä sittenkin sympaattisempia vammaisia ja muita marginaaleja kohtaan kuin kaupalliset ja poliittiset voimat kuvittelevat.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Kaura, hyvää tahtoa löytyy yleensä, kun vain asioista puhutaan ja kun perehdytään toisten ihmisten tilanteeseen. On tärkeää, että tieto epäkohdista, syrjinnästä, ihmisoikeusloukkauksista ja ihmisten hädänalaisen tilan väärinkäytöstä tulee julkisuuteen. Suomalaisilla on nimittäin kuin myötäsyntyinen oikeudentajun vaatimus edelleen, onneksi.

Piittaamattomuus pyrkii pinnalle koko ajan: surullisen laajasti julkisessa retoriikassa raha näyttää olevan ylin arvo, jonka perusteella kaikkea mitataan ja punnitaan. Ihmisistä välittäminen jää tässä retoriikassa sivuseikaksi ja päällimmäiseksi tulee tuottavuus eli suomeksi sanoen omistajien ahneus. Esimerkiksi terveydestä ei oikein osata puhua puhumatta samalla rahasta, ei myöskään vanhuksista. Aina löytyy joku keskeinen vaikuttaja, jonka mielestä mitään asiaa on mahdotonta käsitellä puhumatta rahasta. 80-luvun lopulta saakka raha on itse asiassa pyrkinyt valtaamaan koko virallisen keskusteluavaruuden. Esimerkiksi ihmisten henkinen hyvinvointi vaatisi sellaista keskustelua, jossa raha-asiat siirrettäisiin kokonaan syrjään, jotta asiat saisivat oikeita mittasuhteitaan takaisin.