Perjantaina 2.3.2007 osoitetaan mieltä eri paikkakunnilla kello 12 alkaen keskeisten valta- tai kulttuuri-instituutioiden edessä, Helsingissä kello 12 alkaen eduskuntatalon edustalla.
Mielenosoituksen teema: Apurahoilla ja pätkätöillä elävät taiteen- ja tieteentekijät sekä muut kulttuurialan työläiset ovat jääneet ilman asianmukaista työttömyys- ja sosiaaliturvaa, joiden tulisi kuulua jokaisen kansalaisen perusoikeuksiin. Nykyinen politiikka on tehnyt kulttuurialan silpputyöläisistä lainsuojattomia.
2 kommenttia:
Olin tänään täällä Joensuussa kyseisessä mielenilmauksessa. Meitä oli reilut parikymmentä. Kukin laittoi selkäänsä aanelosen, jossa luki titteli:
"Kuvataiteilija", "Kuvataiteen opiskelija", "Tutkija", "Politiikan kulttuurin pätkätyöläinen" (= kansanedustaja, joita myös oli kutsuttu), "Trubaduuri"...
Mielenilmaukseen ei kuulunut iskulauseiden huutelemista eikä plakaatteja, vain rivissä seisomista, parijonossa kävelemistä ja tiedotteiden jakamista kummasteleville ohikulkijoille. Pidin ideasta, se myös herätti huomiota.
Mitenhän Helsingissä kävi?
Helsingin tilaisuus oli tosi hieno kulttuuritapahtuma. Aaneloset olivat täälläkin käytössä. (Olin itse värkännyt omani American typewriter -fontilla ja siinä lukee Toimittaja. Laminoin paperin vastaisten tarpeiden varalle.)
Tilaisuudessa oli muutama sata kulttuurityöntekijää ja poliitikkojakin oli aikamoinen joukko. Tarja Filatovia tosin siellä ei näkynyt, vaikka minusta olisi ollut syytä.
Outi Ampujan Pätkätyöläisen blues oli hyvä. Taisi olla kappaleen kantaesitys. Performanssitaiteilija Irma Optimisti ohjasi A4-performanssiamme, jossa kuuntelimme 10 minuutin verran surullisia tarinoita (näyttelijöiden esittämiä) työkkärin vastaanotolta. Ensin hymyilytti, lopulta minua suututti, sillä tarinat olivat karmeita ja silti ikävä kyllä tosielämää niille, jotka työkkäriin yrittävät.
Kymmenen minuutin kuluttua soi gongi ja käännyimme takaisin poltettujen makasiinien suuntaan ja nostimme A4:t ylemmäs.
Taustalla oli iso banderolli, johon oli runoiltu: Työllisyy omassa työssään – montako reikää vyössään. Sitten jaoimme poliitikoille ja taiteilijoille kakkua. Kakkua oli yksi pala, leivoksen kokoinen. Siitä saivat tietyt ihmiset kaikki osansa (lähes teelusikallisen).
Outi Heiskanen löi ritareiksi (olikohan se pätkätyösellaisiksi) paikalle sattuneita puoluejehuja. Aateluus velvoittaa heitä hoitamaan asiamme kuntoon.
Kuuntelimme esimerkiksi erittäin koskettavan henkilökohtaisen tilityksen, kun itku pääsi Kelan luukulla ei-mitään-tukia-päätöksen seurauksena...
Ja tietenkin kuulimme poliitikkojen kootut selitykset ja lupaukset. Kumma kyllä vakuuttavimmat selitykset eivät saavuttaneet lainkaan suosionosoituksia.
Taiteilijoiden, tutkijoiden ja freelancereiden taloudellinen tila on usein köyhyys. Jopa tunnetut upeat kulttuuripersoonat on ajettu sossun luukulle ja Kelaan nöyryytettäviksi ja kuulemaan, että he "työllistyvät omassa työssään". Virpi Hämeen-Anttila totesi, että joo, maksaa itselleen nollaeuron palkkaa :(
Tapahtuman jälkeen en rohkaise ketään nuorta hakeutumaan koulutukseen taide- ja kulttuurialalle ennen kuin taiteen, kulttuurin ja viestinnän epätyypilliset, silppu- ja pätkätyöläiset sekä apurahalla elävät ovat saavuttaneet perustuslain edellyttämän oikeuden sosiaaliturvaan.
Lähetä kommentti