Lääkityksen kokonaisarviointiin on tullut Suomessa viime vuosina hyviä työkaluja sekä apteekkien että lääkäreitten käyttöön. Tarjolla on paljon tietoa lääkeinteraktioista.
Maallikkokin saattaa ymmärtää, että lääkkeitä on liikaa. Maallikko ei kuitenkaan osaa vähentää lääkkeitä oikein; hoidetaanhan esimerkiksi verenpainetta yhdistelmälääkityksellä, joka mahdollistaa pienemmät lääkeaineannokset ja tehokkaamman vaikutuksen.
Lääkehoidon kehittämiskeskus Rohto korostaa sitä, että hoitavalla lääkärillä on vastuu lääkityksen kokonaisuuden toimivuudesta ja turvallisuudesta:
Säännöllinen lääkityksen arviointi on oleellinen osa potilaan hoitoa. Jos lääkäri aloittaa potilaalle uuden lääkityksen, sen sopivuus lääkityksen kokonaisuuteen on varmistettava. Lääkityksen muutokset on hyvä tehdä lääke kerrallaan, asteittain ja vastetta seuraten. Lääkityksen lopettamisesta vastaa aina lääkäri, eikä potilaan pidä lopettaa reseptilääkitystään oma-aloitteisesti. Psyykenlääkkeiden käyttö lopetetaan hitaasti annosta vähentämällä; sitä hitaammin mitä kauemmin ja mitä suurempaa lääkeannosta on käytetty. Pysyvä onnistunut lääkemuutos edellyttää turvallista hoitosuhdetta, täsmällisiä ohjeita ja seurantaa. Erityisesti lääkityksen purkamiseen on ollut saatavilla niukasti ohjeistusta.
Suomen Lääkärilehdessä 2007:62(51-52);4762-67 on artikkeli Vanhuksen lääkitysten tarve on arvioitava vähintään vuosittain, Hartikainen S, Seppälä M. Artikkeli on ladattavissa ROHDOn sivuilta.
Artikkelissa on muun muassa lista lääkkeistä, joita vanhusten lääkehoidossa on syystä välttää sekä lista lääkeryhmistä, joiden tarve ja annos on arvioitava säännöllisesti. Kannattaa katsoa, jos lähellänne on vanhus, jolla on paljon vaivoja. Jos kysyttävää ilmenee, on tärkeää rohkaistua kysymään lääkäriltä asioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti