3.12.07

Rollaattori kainaloon ja raput ylös. Ratikassa kannattaa panna raha kiertämään

Menin tänään ratikalla keskustasta Hakaniemeen. Kaisaniemestä ratikkaan pyrki vanha herra, jolla oli rollaattori. Rollaattori ei ollut mahtua ratikan ovesta sisään. Siinä tutustuimme, kun autoin herraa hitusen. Kyselin herralta liikkumisesta. Hän kertoi asuvansa toisen kerroksen asunnossa hissittömässä talossa. Ei siinä auta muu kuin kantaa ensin rollaattori toiseen kerrokseen, sitten mennä uudelleen alas ja hakea ostokset, herra hymähti. Oli kuulemma terveydenhoitaja terveyskeskuksessa viimeksi arvellut, että asumiselle pitäisi jotain tehdä.
– Olen yrittänyt hissukseen itsekseni pärjäillä, 79-vuotias herra kertoi. Rollaattorin hän oli saanut pari kuukautta sitten, kun oli niin paljon huimausta. No, lonkassakin on vikaa.
– Tiedättekö – en ollenkaan sillä; minulla kyllä on kuukausikortti – mutta täytyykö matka maksaa, kun menee rollaattorilla keskiovesta?
– En valitettavasti tiedä. Heti kyllä otan selvää, kun menen kotiin, mutta teitä se ei nyt hyödytä. Neuvon soittamaan HKL:n palvelunumeroon.
Ystävällinen ja elämäänsä aivan tyytyväinen ikämies lähti kohti hallia ja minä torin poikki.
Kotona katsoin liikennelaitoksen sivuilta. Onpa aika huikea homma:
Rollaattorilla voi mennä bussiin keskiovesta eikä kausilippua tarvitse käydä erikseen näyttämässä. Kanssamatkustajilta kannattaa pyytää apua, jos haluaa bussissa tai raitiovaunussa ostaa kuljettajalta kertalipun tai kortinlukijalta arvolipun.
Haluaisin nähdä käytännössä, miten ruuhkaratikassa rollaattoria työntävä vanhus saa apua pyytäessään, että joku käy hänelle ostamassa kertalippua. Tällainen neuvo on jostain mielikuvitusmaailmasta, sori vain.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jos hänen liikkuminen on, niin hankalaa että tarvitsee kuljetuspalvelua. Niin silloin saa myös HKL:n ilmaisen vuosilipun jolla saa matkustaa eikä tarvii näyttää. Veteraanit Helsingissä saavat myös ilmaislippuja. :)

Elegia kirjoitti...

Yleisesti ottaen voisi ajatella, että jos rollaattoria tarvitsee, niin liikkuminen saattaapi jo olla aika hankalaa. Toisaalta ei kuitenkaan mahdotonta, jos ei tarvitse erikseen hillua ostelemassa tai näyttämässä lippua. Itse en tosin koskaan ratikassa näytä lippua ellei erikseen pyydetä (tarkastajat).

Mutta noin muuten: Ihan turha kysyä apua keneltäkään. Tai ainakin on turha on sitä kuvitella saavansa julkisissa.

KirsiMy kirjoitti...

Kiitos, Leena, tästä tiedosta. Virallinen tiedotus etuuksista on aika pidättyväistä nimittäin. Tapaamani vanha herra kykeni vielä omaehtoisesti liikkumaan rollaattorin avulla.
Elina, hankalaa on, jos kovasti huimaa. Ongelmahan syntyy sielloin, jos ei ole kuukausikorttia eikä arvoa lipulla. Ja vaikka olisi arvoa, jos kyseessä on bussi, ei keskisillalla ole konetta, jolle korttia voisi näyttää. Meillä Puistolassa esimerkiksi ei ole mitään paikkaa, missä arvoa voisi ladata kortilleen.
Liikennelaitos uskoo stadilaisten avuliaisuuteen enemmän kuin sinä ja minä, Elina.

Anonyymi kirjoitti...

kyllä tulee entisajan rahastajia ikävä! aina sai nostoapua ja koululaisetkin pysyi kurissa...

Inkivääri kirjoitti...

Ennen vanhaan Leningradissa raha laitettiin menemään eteenpäin kädestä toiseen ja palautus tuli takaisin samaa tietä. Onko niin ettei se onnistu meillä? Ei sitten varmaan...

Periaatteessa tuo vanhus olisi kuljetuspalvelun piiriin kuuluva ja siis saisi ilmaislipun. Oletetaan hänen kuitenkin pääsevän julkisiin kun kerran ilmaislippu annetaan?

Anonyymi kirjoitti...

Tuo rollaattorilla matkustelu on itseänikin mietityttänyt. Kerran eräs mummo matkusti rollaattorilla ja oli mennyt keskiovesta sisään. Kuljettaja hihkaisi hänen ulos jäätyään, että rouvan pitää tulla etuovesta, sillä rollaattori ei oikeuta matkustamaan "ilmaiseksi". Mummo kömpi etuovesta takaisin bussiin, maksoi ja poistui bussista. Tosin kuljettaja siinä vaiheessa sanoi, ettei tarvitsi tällä kertaa tulla, mutta jatkossa täytyy maksaa. Onkohan tuo ohje tullut sitten vasta myöhemmin sinne liikennelaitoksen sivustolle.
Olen itsekin joutunut kulkmaan rollaattorilla ja saanut kokea kuinka hankalaa se on. Ei päässyt portaita ylös. Jouduin naapurirapun kautta remontin aikaan kulkemaan kellarikäytäviä pitkin omaan rappuun. Lisäksi jouduin raahaaman rollaattoria huputetun talon muovin läpi kaivannon yli (just hikisesti rollaattorin levyistä kujaa, jonka sivuissa oli puolen metrin kaivannot). Eipä ole ikäihmisillä ja vammaisilla helppoa olla liikenteessä rollaattorinsa kanssa. :(

KirsiMy kirjoitti...

Anonyymi, totta. Jotkut kuljettajatkin tosin ovat erittäin palvelualttiita – jotekut sen sijaan eivät.
Inkivääri, kun se kommunismi on kuollut ja kuopattu. Muistan kyllä kuulleeni juuri tuollaisia juttuja Leningradista, mutta Hesassa tuskin onnistuu. Raha tai lippu voi vaikka kadota tai sitten matkalla on liian monta sellaista, jotka ovat sitä mieltä, että asia ei minua liikuta, pelkään.
Tarjuska, joskus epäilyttää, että tietävätköhän kaikki kuskit kaikkia sääntöjä vai keksivätkö jotkut niitä omasta päästään. Vahvasti kulttuurisidonnaista tuo kohteliaisuuden tasokin näkyy olevan, esimerkiksi Somaliassa on ilmeisesti tapana käyttäytyä töissä hyvin ja ystävällisesti. Moni sieltä tullut kuljettaja ansaitsisi huomionosoituksia ystävällisyydestään ja palvelualttiudestaan.