Journalistin päätoimittaja Johanna Korhonen soi minulle suuren kunnian: hän pyysi minulta Mediavieras-kolumnia ammattijärjestömme lehteen. Toivomuksena oli, että kirjoittaisin kokemuksistani bloggaavana toimittajana.
Itselläni ei ollut minkäänlaisia ongelmia valita näkökulmaa, sen verran tuoreessa muistissa oli omaa elämäänsä elänyt keskustelu, joka alkoi tammikuun lopulla pienestä uutisestani, jossa kerroin, että Diabetesliitto on julkaissut päivityksen diabeetikkojen ravitsemussuositukseen.
Tilanne kehittyi sellaiseksi, että koin sananvapauteni uhatuksi, kun ulkopuolelta minuun alettiin kohdistaa vaatimuksia ja työtäni alettiin sabotoida.
Olisin päässyt vähemmällä, jos olisin kieltänyt anonyymit kommentit, mutta olen edelleen säilyttänyt blogissani mahdollisuuden anonyymeihin kommentteihin, sillä täällä käy kommentoijia, joilla on henkilökohtaisia syitä kirjoittaa nimettöminä. Vääntö vei paljon aikaa ja voimia, kuten kai painostajien tarkoituskin oli.
Vaikka ansionmenetys oli tuntuva, sain prosessin aikana runsaasti tietoa ravintoaktivistien toiminnasta ja ajattelusta.
19 kommenttia:
Minusta avasit Journalistin kolumnissani oivallisesti sitä, miten kommentoinniksi naamioitu painostus voi verkossa kehittyä. Ehkä se myös osoittaa yhä useammille journalisteille joitain verkon lainalaisuuksia.
Teet viisaasti jos jätät nuo ravintoasiat ammattilaisille. Kirjoitat niin hyvin kaikista muista asioista, että sinun ei kannata ollenkaan sekaantua kiemuraisiin ravintoasioihin. Toki jos haluat liikennettä ja vipinää nähdä blogissasi, sitten sinä sohaiset sokealla ja kritiikittömällä virallisterveellisellä linjauksellasi.
Tilanne muistuttaa kristillistä lähetystyötä. Aikoinaan me suomalaiset teimme lähetystyötä Afrikassa ja muissa kehitysmaissa. Synnytimme sinne kristillisen kirkon. Nyt afrikkalaiset kristityt papit pitäisi toivottaa avosylin tänne Suomeen. Tekemään suomalaisten parissa lähetystyötä. Tyhjinä ammottavissa kirkoissamme odottaa suururakka. Aivan samoin ravintovalistuksessamme. Aikojen saatossa viranomaisohjattu ravitsemusviesti on vesittynyt siinä määrin, että toivoisi jonkun ulkopuolisen tahon tuovan siihen edes hitusen järkeä. Onko se amerikkalainen tapa palata uudestaan kotiruoan pariin vai onko se peräti radikaali ruotsalainen malli, jossa potkitaan pellolle ravitsemusneuvottelukunnat jääviysongelmien takia? En tiedä, mutta jotain on ihan pakko tehdä nykymenolle.
Rakkain terveisin ravitsemusasioita työkseen pohtiva ystäväsi,
Christer Sundqvist
Kiitos, InaR. – Ja toivotaan niin.
Kuten sanottu, Christen, kukaan toimittaja ei voi taipua tuollaisen painostuksen alla. Kirjoitan juuri siitä, mistä kirjoitan.
Syvä huokaus...
Nooh, olen yhä sitämieltä että näet tarkoituksellista painostusta siellä missä sitä ei todellisuudessa ei ollut ja kärjistät vähän turhaan asioita.
Asia on helpommin ymmärrettävissä ihan siten, että netissä on paljon ihmisiä ja ne vaan sattuu kertomaan olevansa eri mieltä kuin sinä ilman ,että siinä tarvitsee olla erityisesti mitään masinointia taustalla.
Sitten taas ne kenelle asia on täysin merkityksetön jättää vain kommentoimatta.
En pitänyt Journalisti-lehden kirjoituksesi sävystä, Kirsi.
Onko todellakin niin vaikea hyväksyä sitä, että asioista ollaan eri mieltä, niiden taustoja ja perusteluja halutaan esiin ja niin edelleen?
Ymmärtääkseni kaikella ystävyydellä - ei "painostaen"?
PS: Ruotsissa diabeetikoille suosituksia laatinut "asiantuntijatyöryhmä" sai potkut, koska sen jäsenet olivat liian syvästi kytköksissä elintarvike- ja lääketeollisuuteen.
Suomiko olisi tässä suhteessa "puhdas pulmunen"?
En usko!
T: Karde
Christer, eihän sinun ole pakkko käydä täällä minun blogissani.
Zache, netissä on paljon ihmisiä, jotka ovat eri mieltä keskenään. Minun rajani menee viimeistään siinä, että joku kirjoittaja arvelee, että "ei ole Myllyniemellä kaikki marmorikuulat tallessa". Sellainen ei ole asiallista kirjoittelua ihmiseltä, joka kirjoittaa nimimerkin suojista kohti minua, joka esiinnyn kuvallani ja nimelläni.
Mutta varsinaiseen asiaan: Pidän kiinni oikeudestani kertoa, että Diabetesliitto on julkaissut uuden ravitsemussuosituksen.
Karde, ehdottomasti asioista saa olla eri mieltä. Siitähän minun puoleltani ei ole kyse, vaan siitä, että äläkkä nousi uutisesta, jossa kerroin, että Diabetesliitto on julkaissut uuden diabeetikkojen ravitsemussuosituksen. Minulla on oikeus kertoa siitä, samalla tavoin kuin Mediuutisilla, Hesarilla, Hyvällä terveydellä tai muilla alan lehdillä. Painostus on helppo suunnata minuun, koska olen yksi ihminen ja aktivisteja on paljon.
Elintarvike- ja lääketeollisuuden suhteet potilasjärjestöihin on tosi mielenkiintoinen aihepiiri. Suhteita on, se on selvä. Viitisentoista vuotta sitten Sydänliitto ja Diabetesliitto solmivat yhteistyön elintarviketeollisuuden kanssa. Tätä yhteistyötä tehdään Sydänmerkki-tuotteissa ja nykyisin myös Sydänmerkki-lounaissa ravintola-alan kanssa. Sydänmerkki-toiminta on nähdäkseni läpinäkyvää. Voit itse tarkistaa asian sydänmerkki.fi-sivustolta.
Lääketeollisuus on monimutkainen juttu. Jossain asioissa potilaiden ja teollisuuden edut ovat samansuuntaiset, jopa yhtenevät. On myös asioita, joissa potilaiden, tai ihmisten ylipäätään, ei hyödytä käyttää tuotteita, joita tarjotaan. Tätä aihepiiriä aina joskus kai sivutaan tässäkin blogissa. Toisaalta: tämän blogin yhtenä arvopohja-asiana on juuri se, että turhaa kulutusta vältettäisiin ja siksi myös turhaa lääkkeiden käyttöä. Asia on kyllä sitten myös niin, että sairauden sattuessa lääke on usein paikallaan ja se varjelee pahemmilta ongelmilta, joskus myös ennenaikaiselta kuolemalta.
"Christer, eihän sinun ole pakko käydä täällä minun blogissani."
Ei minun ole pakko käydä edes täällä sinun blogissasi. Opin kuitenkin löytämään alusta alkaen tästä blogistasi paljon hyvää asiaa. Meillä on lisäksi sama kristillinen arvopohja. Miksi jättäisin blogisi lukematta?
Käy vielä uudemman kerran läpi tuo Sydänmerkki. Avoimin mielin. Saatat yllättyä.
Sepelvaltimotautikuolleisuuden lasku, joka alkoi Pohjois-Karjala-projektin perustamisesta vuonna 1972 on ollut vakuuttava näyttö siitä, että Pekka Puska esikuntineen valitsi oikean tien. Tieto on vuosikymmenten kuluessa tarkentunut, mutta suunta on osoittautunut oikeaksi.
70-luvun alussa Pohjois-Karjalan keskussairaalassa hoidettiin alle kolemkymppisiä infarktipotilaita.Nyt on uusia huolia kansanterveydessä, mutta jos näihin uusiin huolenaiheisiin vielä liitettäisiin vanhat epäterveelliset elämäntavat, saisimme suuren diabetesuhan lisäksi niskoillemme uudelleen sepelvaltimotautiepidemian kasvun.
No, olet kai tietoinen siitä, että sydänterveys parani vielä enemmän muualla Suomessa kuin Pohjois-Karjalassa ko. tutkimuksen aikaan?
Olet varmasti tietoinen myös siitä, että yksi Pohjois-Karjala-tutkijoista sanoi jälkeenpäin, että hänen allekirjoituksensa P-K-tutkimuksessa oli laitettu siihen ilman, että hän oli saanut tutustua tutkimuksen sisältöön. Hän olisi ollut - ja on ymmärtääkseni edelleen - eri mieltä tutkimuksen johtopäätöksistä.
Eli ei tämä rasvateoria ole ollenkaan niin särötön edes alun perin - edes Suomessa...
Myös Ancel Keysin 50-luvulla tekemä tutkimustyö, johon koko rasvateoria perustuu, on mielestäni tieteelliseltä pohjalta hutera. Se(kään) ei kestä kriittistä tarkastelua.
T: Karde
PS: No, helpoimmalla luonnollisesti pääsee, kun uskoo vain niihin auktoriteetteihin...
Karde, kyseessä ei ollut pelkästään – eikä edes mielestäni ensisijaisesti – tutkimus, vaan Pohjois-Karjala-projekti. Kyseistä projektia oli edeltänyt laaja, pitkä, kansainvälinen epidemiologinen tutkimussarja, jossa Suomi oli mukana. Keskeinen suomalainen vaikuttaja tässä tutkimustyössä oli tohtori Martti J. Karvonen, joka johti itä–länsitutkimusta ja sen jatkona ollutta seitsemän maan tutkimuksen Suomen tutkimusta. Karvosella oli suuri vaikutusvalta siinä tapahtumasarjassa, jonka ansiosta vuonna 1972 Pohjois-Karjala-projekti käynnistettiin ja nuori Pekka Puska valittiin projektin päätutkijaksi.
Pohjois-Karjala-projekti oli nähdäkeni ennen kaikkea ensimmäinen maassamme toteutettu suuriin väestöryhmiin suunnattu tiedotuskampanja, jossa opastettiin kansalle terveellisen syömisen ja muutenkin terveiden elintapojen noudattamista, tupakattomuutta ja kohtuutta alkoholinkäytössä, liikunnan merkitystä, vähärasvaisen ruoan, (myöhemmin, kun tieto rasvoista tarkentui, pehmeiden rasvojen valitemista...) Suuri osa, suorastaan suurin osa, siitä 80 prosentin sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden laskusta, mikä kuluneiden lähes 40 vuoden aikana on saavutettu, juontuu kyseisen projektin aloittamasta työstä.
Muutaman kerran meijeriteollisuus pyrki vastakampanjaan. 80-luvun lopulla ollut vastakampanja oli erittäin mielenkiintoinen, mutta se kääntyi pehmeiden rasvojen kulutuksen hyväksi.
Ancel Keys, joka keksi ja pitkälti jo itse todisti kolesteroliteorian Seitsemän maan tutkimuksessa, jossa Suomikin oli mukana, taitaa olla mies, jota moni saa nykyisin kiittää hengestään.
Keys kuoli muuten 100-vuotiaana vuonna 2004 :)
Pallolaajennukset ja parempi hoito niitä sydänpotilaita kauemmin pitää hengissä nykyään.
Sepelvaltimotauti tapaa nykyisin vanhemmalla iällä kuin 70-luvulla; kiitos monien seikkojen. Niistä merkittävin on tieto oikeista elintavoista.
Pallolaajennusten ja ohitusleikkausten osuus hengenpelastuksessa lienee parinkymmenen prosentin luokkaa tuosta 80 prosentista. Voin kysyä arviota alan asiantuntijalta, mikäli se kiinnostaa. Ohitusleikkaukset otettiin kunnolla käyttöön 80-luvun loppupuolella ja pian sen jälkeen tulivat jo pallolaajennukset sekä tehokkaat kolesterolilääkkeet. Verenpainelääkkeet oli otettu käyttöön jo 70-luvulla.
Ravinto, liikunta, ennaltaehkäisyksi otetut lääkkeet (ASA, verenpainelääkkeet ja statiinit) ovat vaikuttaneet sen, että infarktit ovat nykyisin pieniä, paljon harvemmin enää isoja, kuten tapana oli 70-luvulla. Luvassa on vielä lisää tehokkaita hoitoja ja tehokasta ennaltaehkäisyä, mutta statiinien, pallolaajennusten ja stenttien varaan ei kannata sydänterveyttään laskea. Lääkkeet ovat vain lääkkeitä. Niillä on aina haittavaikutuksensa. Myöskään pallolaajennukset eivät tuo, ainakaan nykyisellään, lopullista ratkaisua, vaan röörejä joudutaan aukomaan uudelleen, kun kolesteroliplakki tuppaa tukkimaan stentillä vahvistetut suonet ajan oloon uudelleen.
Vaikka siis statiinit ja invasiivinen kardiologia ovat kehittyneet 90-luvun alussa aimo harppauksen, terveyttä ne eivät voielä tuo takaisin; tuovat parempaa toimintakykyä.
Mutta nämä pohdinnat menevät nyt kovin kauas tästä kysymyksestä, onko minulla ollut oikeutta julkaista omassa blogissani uutista siitä, että Diabetesliitto julkisti päivitetyn ravitsemussuosituksensa, joten suonette anteeksi; puhutaan sydänsairauksien hoidosta vaikka vähän myöhemmin. Voin suositella myös Sydäntutkimussäätiön julkaisua Suomalaisten uusi sydänkirja; Otava 2005. Se antaa hyvän yleistajuisen katsauksen sydänsairauksien syntyyn ja hoitoon. Ennaltaehkäisyn historiasta saa nähdäkseni kokonaiskuvan lukemalla Suomen Sydänliiton 50-vuotishistorian: Sydämen paloa ja aatosta jaloa, Sydänliitto 2004.
Ancel Keysin "tutkimus" ei kestä kriittistä tarkastelua.
Tutkimusta ei yksinkertaisesti saa tehdä niin, että valikoi isosta aineistosta vain itselleen sopivimmat kohdat ja jättää huomiotta muut.
Suora lainaus:
"Tohtori Keys käytti saatavissa olevista 22 maan tiedoista vain kuuden maan aineistoja. Keys oli valinnut maista ne, jotka tukivat hänen rasvateoriaansa."
(...)
"Hänen mieltään on esimerkiksi saattanut nakertaa kysymys: miksi Suomessa oli seitsemän kertaa enemmän sydänkuolemia kuin Meksikossa, vaikka molemmissa maissa syötiin yhtä paljon rasvaa? Niinpä oli helpompi jättää Meksiko tilastoista pois kuin ajatella rasvateoriaa uudestaan.
Japanissa oli alhaisin rasvankulutus kaikista 22:sta maasta, mutta riski sairastua sydänsairauksiin oli siellä kuusi kertaa korkeampi kuin Meksikossa. Meksikossa ja Israelissa syötiin rasvaa saman verran, mutta Israelissa sydänsairauden riski oli 21-kertainen. (Sears 2006)."
(...)
"Keys valitsi tutkimukseensa mukaan Suomen, Israelin, Hollannin, Saksan, Sveitsin, Ranskan ja Ruotsin. Näin hän sai tutkimustulokseksi, että runsas tyydyttynyt rasva aiheuttaa sydänsairauksia.
Mikäli hän olisi käytettävissä olleista aineistoista valinnut Italian, Kreikan, Entisen Jugoslavian, Hollannin, Suomen, USA:n ja Japanin, hänen tutkimustuloksensa olisi ollut päinvastainen: mitä enemmän ravinnossa oli tyydyttynyttä rasvaa ja kolesterolia, sitä pienempi oli sydänsairauksien riski (Kendricks 2005/Colpo 2006)."
T: Karde
PS: Linkki löytyy täältä:
http://www.hiilaritietoiset.net/kolesterolista.htm
Karde, tuon kaiken todistamiseen menisikin jo ihmisikä.
Japanilaisilla on ollut ennen länsimaisen hampurilaiskulttuurin invaasiota maailman alhaisin kolesteroli, ja, vaikka heillä on korkeaa verenpainetta, heillä ei ole ollut sepelvaltimotautia – eikä muuten diabetestakaan.
Ja toinen asia: kuten sanottu, vielä Keysin aikaan ei tiedetty, että rasvalla ja rasvalla on eroa. Eläinrasvat osoittautuivat myöhemmin ongelmaksi, kun sen sijaan kasvirasvat osoittautuivat terveyttä edistäviksi. Tämä asia ymmärrettiin 80-luvun lopun Sydänliiton Sydän ja ravinto -ohjelman jälkeen laajalti yhteiskunnassa. Jo 60-luvulla suomalaistutkijat osoittivat, että sepelvaltimotaudilla ja aikuistyypin diabeteksella on kytkös.
Karde, mikään ei estä sinua uskomasta, että Ancel Keys oli väärässä. Minut kuitenkin riittää vakuuttamaan tämä suomalaisen sydänkuolleisuuden kehityskäyrä: 80 prosentin lasku työikäisten miesten sydänkuolleisuudessa on tieteelliseltä kannalta aika kova näyttö.
Vielä muutama vuosi sitten olisin ajatellut ihan samoin kuin sinäkin, mutta kun on oma- ja perhekohtaista kokemusta vhh:sta, niin nykyään on toinen ääni kellossa.
Enää ei jaksa uskoa niin helposti ns. virallisterveelliseen kuvioon.
On niin paljon tutkimustuloksia, jotka ovat ristiriidassa virallisen linjan kanssa.
Suomessa niistä ei niinkään puhuta, mutta heti Ruostin puolella keskustelu näistä asioista on paljon vilkkaampaa.
Tässä yksi uunituore esimerkki:
"Göran Berglund, professor vid Lunds universitet och ansvarig för den stora kost- och cancerstudien i Malmö, menar att studien ytterligare visar på behovet av att se över kostråden.
–Det har kommit en ström av nya studier som mer och mer slår hål på de kostrekommendationer vi har och som leder till ökat intag av kolhydrater. De är samma i hela världen och bygger på WHO:s rekommendationer, men tyvärr är de baserade mer på politik och hänsyn till livsmedelsindustrin än på vetenskap, säger han."
http://www.svd.se/nyheter/inrikes/artikel_1005491.svd
T: Karde
Karde, yksittäisillä tutkijoilla on toki yleisistä linjoista poikkeavia näkemyksiä ja mielipiteitä. Muutenhan ei uutta tietoa koskaan syntyisi, jos kaikki olisivat aina tyytyväisiä siihen, mitä konsensuksessa selitetään.
Itse en kuitenkaan lähde haistelemaan noita mahdollisia uusia tuulia.
Auliisti myönnän, että hiilihydraateilla on osuutensa kansan lihomiseen ja diabetesriskin kasvuun on hiilihydraateilla: alkoholin kulutuksen kasvu lihottaa suomalaisia. Samoin muut nesteet, esimerkiksi virvoitusjuomat ja mehut...
Mutta tämä kaikki sanotaan niissä virallisissa ravitsemussuosituksissa – ja paljon muuta hyödyllistä.
Minä kyllä laihduin, kun sain kipirauhasarvot kuntoon. Valitettavasti kovan taistelun jälkeen, kun lääkärit eivät osaa hoitaa kilpirauhassairauksia noin yleensä. Kuvittelevat, että se on helppo nakki.
Anonyymi, hyvä näkökohta. Kilpirauhasen vajaatoiminta on tosiaan selitys joidenkin ihmisten paino-ongelmiin. Potilaat pitäisi tutkia yksilöllisesti. Kiva, että oma omgemasi selvisi.
Lähetä kommentti