Hauskaa vappua

Toivotan iloista vappua teille kaikille.
Tänään lähden tästä katuelämää kuvaamaan, huomenna katson kaikki marssit ja kuuntelen lopuksi Pelastusarmeijan esityksen Kauppatorilla.

Teleurkintaa ei tule laillistaa

PYritykset ovat halunneet saada laillistetun oikeuden työntekijöidensä teleurkintaan. Asia on nyt eduskunnan päätettävänä.
Vihreiden kansanedustaja Jyrki Kasvin blogissa on aiheesta mielenkiintoista – ja huolestuttavaa – tietoa: kyse ei enää ole edes vain siitä, että työnantajat utelisivat työntekijöidensä sähköposteja laillistetusti, vaan lakiehdotus mahdollistaisi esimerkiksi taloyhtiöille asukkaiden sähköpostien tunnistetietojen urkinnan.
Yritysmaailma ajaa Suomeen nähdäkseni nyt DDR-laista tietoyhteiskuntamallia enkä lainkaan ymmärrä, miten poliitikot voivat edes puhua sellaisesta, vaikka heidän pitää olla kansan edustajia! Eduskunnanhan on pakko suojata esimerkiksi itseään ja valtioneuvostoa, valtion virastoja ynnä muita tuollaisen lain tuomilta riskeiltä; verukkeita, joilla tietoja voidaan tutkia, tarjoutuu lakiehdotuksessa aivan uskomattomassa määrin.
Edit. 7.5. Pekka Nykäsen juttu aiheesta.

Soneran sähköpostivika jatkuu toisin kuin tiedotteissa kerrotaan

Vastoin julkisuudessa ollutta tietoa Soneran lähtevän postin palvelu ei edelleenkään toimi.
Soneran sivuilla olevassa häiriötiedotteessa tosin kerrotaan, että Soneran sähköposti on saatu toimimaan. Tämä tiedote ei pidä paikkaansa.

Soitin tänään Soneran keskukseen klo 9.51, mistä yhdistettiin tekniseen asiakastukeen ja sieltä kerrottiin, että saapuvan postin palvelu toimii. Sanoin, ettei se ole ongelmani, vaan lähtevän postin palvelu. Tuki neuvoi, että voihan sitä käydä webmailin puolella lähettämässä.

Ihmettelin, miksi häiriötiedotteissa kerrotaan, että vika on korjattu, kun tieto ei pidä paikkaansa. Kyseinen herra kertoi, että tekninen tuki on pyytänyt muuttamaan häiriötiedotetta.

POP-sähköpostista ei voi lähettää. Webmailista toki voi lähettää; se toimii, jos omat työnkulut kestävät monessa sähköpostiosoitteessa webmailin käytön ja moneen kertaan salasanakirjautumisen.
Siirryin jo eilen käyttämään pelkästään gmail-tiliäni: muutenkin olen hinannut sähköpostiliikennettäni gmailiin, vaikka sen tietoturvassa on huolestuttava ongelma: palvelun tarjoajalta saattaa vuotaa tietoa. Oma sähköpostiliikenteeni ei kuitenkaan ole siinä mielessä kiinnostavaa kuin ilmeisesti kiinalaisten sähköposti.
Edit. klo 18.27 Kun tulin tunti sitten koneelle takaisin, viihdoin lähtevä posti tosiaan suhahti maailmalle parin päivän odottelun jälkeen.

Adressi paremman saattohoidon puolesta

Terhokoti järjesti 17.4.08 Helsingissä tilaisuuden, jossa aloitettiin nimien keräys vetoomukseen paremman saattohoidon puolesta Suomessa.
Ajatuksena on saada tarvittava ammattihenkilöstön koulutus kuolevan potilaan hoitamisessa sille tasolle, missä se jo muualla Euroopassa on.
Toisena tavoitteena on saattaa hyvä oirehoito ja muu saattohoito tasapuolisesti kaikkien suomalaisten saavutettavaksi.
Terhokodin vapaaehtoiset ja työntekijät saivat viidessä tunnissa kerätyksi Helsingin Aleksanterinkadulla noin 2700 nimeä. Huhtikuun 17. avattuun internet-adressiin on tähän päivään mennessä kertynyt jo 5600 nimeä. Eri työpaikoilla ja muissa yhteisöissä kiertäneisiin listoihin on arviolta saatu jo 2000-3000 nimeä.
Saattohoidon kehittämisen puolesta on kerätty 11 päivässä jo noin 10 000 nimeä! Keräys jatkuu 30.9.2008 saakka sekä kiertävinä listoina että Terhokodin internet-sivuilla www.terho.fi Vetoomus luovutetaan peruspalveluministerille maailman saattohoidon päivänä lokakuussa 2008.

Ja jos ei tanskalainen pankki niin sitten ruotsalainen Sonera...

Soneran sähköpostipalvelu se vain jaksaa takkuilla.

Mayday...

Koska vappu lähestyy, siellä täällä kirjoitetaan otsikolla May Day.
Kansainvälinen hätäkutsu mayday, mayday, mayday ei tule kuitenkaan tästä toukokuun ensimmäisen päivän nimestä, vaan se tulee ranskan kielestä: "m'aidez" tarkoittaa kuulemani mukaan "auttakaa minua".
Sydäntä riipaisee edelleen Estonian hätäkutsun kuunteleminen. Estonian turma 28. syyskuuta 1994 laski tumman suruharson monen perheen elämään vuosiksi.
Wider Screenissä 2/2005 on Linda Hannulan juttu Estonia-uutisoinnista.
Laaja yksityishenkilön ylläpitämä Estonia-sivusto löytyy tämän linkin takaa.

Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka Sauri: Masennus ei pätkätöillä parane

(Julkaisen tässä Mielenterveyden Keskusliiton tiedotteen:)
Sitran yliasiamies Esko Ahon MTV3:n 45 minuuttia -ohjelmassa 23.4. esittämät käsitykset masennuksesta ovat herättäneet voimakkaita reaktioita mielenterveyskuntoutujien keskuudessa. Erityisesti kehotukset harrastaa liikuntaa ja vaihtaa työpaikkaa ovat kuulostaneet masennuksesta kärsivien korvissa asiantuntemattomilta tai elitistisiltä.
Vakavaan masennukseen liittyy usein kyvyttömyys suoriutua pienistäkin arkiaskareista, eivätkä kehotukset ryhdistäytymiseen ole omiaan tilannetta kohentamaan.
Masennuksen osuus työkyvyttömyyseläkkeistä on viime vuosien mittaan merkittävästi kasvanut. Masennukseen esiaste on usein motivaation ja työn mielekkyyden hiipuminen. Työelämän ja erityisesti johtamisen käytäntöjä tulisikin tarkastella tästä näkökulmasta. Pätkätyöstä toiseen vaihtamalla masennusta tuskin voitetaan.
Pekka Sauri
Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja

Sauri on yliasiamies Ahon tavoin sosiaali- ja terveysministeriön asettaman Masto-hankkeen koordinaatioryhmän jäsen.

Ilmaisia huveja: Päivälehden museo

Ludviginkadulla, Helsingin Sanomien entisen toimituksen talossa, on Päivälehden museo. Museo esittelee Helsingin Sanomien ja suomalaisen uutistyön historiaa. Suosittelen lämpimästi.
Samaan syssyyn lukuvinkki toimittajan työstä kiinnostuneille: luin äskettäin Ilta-Sanomien rikosreportteri Hannes Murha-Markkulan kirjan Murha rikostoimittajan silmin. Kirja antoi itselleni paljon virikkeitä toimittajan etiikan pohdintaan. Edes uutistoiminta kun ei koskaan ole toimittajapersoonan arvoista irrallista työtä, vaikka uutisia säänteleekin tietty kaava ja ammattityön erottaa muusta kirjoittelusta erityisesti siitä, että ammattitaitoinen toimittaja valottaa asian kaikkien osapuolten kannalta.

Työttömiä Suomessa edelleen 180.000

Tilastokeskuksen maaliskuun työvoimatilasto on ilmestynyt. Sen mukaan valtakunnassa on edelleen 180.000 työtöntä.
Tietysti voisi kiinnittää huomiota siihen, että työttömyys on vähentynyt jonkin verran, mutta enpä nyt kiinnitä huomiota siihen, vaan siihen, miten tehotonta elinkeinoelämän, työvoimaviranomaisten ja poliitikkojen toiminta on ollut. Ainoat, joita näinä lamanjälkeisinä vuosina on jatkuvasti asiassa osoiteltu, ovat työttömät – ikään kuin tilanne olisi työttömien aiheuttama.
Ongelmista osa on lakaistu maton alle: moni tekee töitä edelleen pätkissä saamatta mitään toivoa paremmasta. Liian moni ikääntyvä työntekijä on pakotettu yrittäjäksi ja näin jätetty sosiaaliturvan ulottumattomiin. Moni tekee töitä liian pienellä palkalla samaan aikaan kuin samassa työpaikassa on väkeä joka tienaa enemmän kuin mitenkään ehtii kuluttaa. Ei ihme, että eliniänodotteet Suomessa osoittavat räikeää eriarvoisuutta.

Valokuvatorstai: Kotimainen

Viisas ei osta itäviinaa hämärämiehiltä. Aina tuotteen kotimaisuus ei takaa sen terveellisyyttä. Aina ei suomalaisessakaan pullossa ole sitä, mitä etiketti väittää eikä aina ole viisasta juoda sitäkään ainetta, mikä on alkuperäispullossa, vaikka aine olisi kuinka kotimaista.
Oikeuslääketieteellisellä laitoksella on myrkkykaappi, jossa on näyttely siitä, millaisista pulloista ihmiset ovat viimeisen huikkansa ottaneet. Kuvassa on vain osa näyttelyä.
Aiempi postaukseni samasta aiheesta on viime lokakuulta.
Valokuvatorstain aihe tällä kertaa on Kotimainen.

Ruokavalion ongelmana tyhjät kalorit

Diabetes-lehdessä on Katja Holopaisen tekemä keittiömestari Jaakko Kolmosen haastattelu. Juttu on otsikoitu Suomalaisen ruokavalion ongelma: Liikaa tyhjiä kaloreita.
Keittiömestari Kolmosen mukaan keskivertosuomalainen saa rasvasta, alkoholista ja puhtaista hiilihydraateista, kuten sokerista, jopa 120 prosenttia päivittäisestä energiantarpeestaan.

Keittiömestarin konstit:

1. Karta sokeria
2. Lisää kuitua
3. Suosi pehmeää rasvaa
4. Vältä alkoholia
5. Säästä herkut juhlaan.

Nopea laihduttaminen lihottaa

Tuoreimmassa Kansanterveys-lehdessä on Noora Valkosen tekemä Samuli ja Suoma Saarnin haastattelu. Molemmat Saarnit väittelivät nyt huhtikuussa samana päivänä. Samuli Saarnin aiheena oli Terveyteen liittyvä elämänlaatu ja mielenterveyshäiriöt Suomessa ja Suoma Saarnin Obesity, Smoking and Dieting.
Suoma Saarni toteaa haastattelussa, että epäterveelliset laihdutusmenetelmät ovat yleistyneet. Tupakointia käytetään laihduttamiseen, vaikka tutkijan mukaan tupakointi lisää vyötärölle kertyviä kiloja.
Nopea laihduttaminen ei Suoma Saarnin mukaan ole hyväksi: se saattaa johtaa painon nousuun yli laihdutusta edeltäneen tason. Lisäksi kehon rasvakoostumus voi muuttua aiempaa haitallisempaan suuntaan. Hänen mukaansa savuttomuuden ohella nopeatempoisesta laihduttamisesta luopuminen saattaa olla aiemmin luultua tehokkaampi keino lihavuuteen liittyvien sairauksien ennaltaehkäisyssä.
Nyt Saarnin tutkijapariskunta tutkii yhdessä lihavuuden ja mielenterveyden häiriöiden kytköksiä.

Oletko tiedon tarpeessa? Täällä olisi

Tässä muutama kirja. Kirjoja on kuitenkin runsaasti enemmän.

Olen koko eilisen päivän saneerannut kirjahyllyäni, tehnyt tilaa uudelle. Tämä on merkinnyt sitä, että vanhasta on luovuttava.
Minulla on eteisessä kassikaupalla hyvää lääketieteen ja sosiaalipolitiikan alan kirjallisuutta ja muuta materiaalia.
Jos tämän blogin lukijoissa on joku, jota kyseinen materiaali kiinnostaa, pyydän ottamaan yhteyttä sähköpostitse. En kuitenkaan lähde kuljettamaan materiaalia mihinkään, vaan se pitää hakea minulta.

Kehitysvinkki Kelassa asioiville

Vaikka Kela on itse tyytyväinen palveluihinsa, aivan kaikki asiakkaat eivät ole varauksettoman tyytyväisiä.
Yksi tyypillinen ongelma on sellainen, että asioivalle kansalaiselle ei kerrota, mitä papereita viranomainen vaatii, jotta kansalainen voi saada etuuden, jota hakee. Kun ihminen vie vaaditun paperin, virkailija keksii, että "tästä puuttuu vielä sejase...". Kansalainen joutuu sinnittelemään viikkokaudet rahattomana odotellen Kelan verkkaista päätöksentekoa ja sitä päätöspaperia, josta ammatikseenkin niitä lukevat näemmä siis pääsevät aivan väärään käsitykseen.

Kas näin: Kun tarvitset lin mukaan sinulle kuuluvaa etuutta, menet Kelaan – et siis pelkästään soita sinne, vaan menet paikan päälle. Kysyt virkailijalta, mitä papereita vaaditaan. Teet listan vaadittavista papereista. Otsikoit ja päiväät listan: Nämä dokumentit Kela sinä ja sinä päivänä ilmoittaa täten vaativansa saadakseni tämän ja tämän etuuden. Näytät listan virkailijalle. Kysyt, onko tässä kaikki. Jos virkailijalla on jotain lisättävää, lisää se listaan. Tämän jälkeen näytä lista uudelleen ja kysy, onko nyt kaikki. Kun lista tyydyttää virkailijaa, pyydä häneltä allekirjoitus ja leima, jolla hän varmistaa, että näin on sovittu. Näin takaat oman oikeusturvasi paremmin kiistatilanteissa, joita kovin usein tulee. Kun sitten viet hakemuksesi Kelaan, pyydä allekirjoitus paperiin, jossa on lista toimitetuista dokumenteista siltä varalta, että Kela hukkaa papereitasi.

Sossulle passeli eläke: kaksisataa eukkoa kuukaudessa

Tällainen tapaus: Helsingin kaupunki passittaa plus viiskymppisen työntekijänsä eläkkeelle, ei tarvitse sosiaalityöntekijöitä vanhustenhuollossa. Mies kirjoitetaan sairasomalle, jotta saadaan kirjoitetuksi eläkepaperit!

Eläkettä odotetaan ja odotetaan. Päätös tulee: takautuvana. Hip hurraa, 400 euroa pienemmät kuukausitulot takautuvasti helmikuultakin. 

Odotellaan jälleen. Pitkän odottelun jälkeen tulee tieto: Kela maksaa sairausajan päivärahan työnantajalle. Nyt eläkevakuutusyhtiön työntekijä pääsee laskemaan, mitä miehelle maksetaan, ja kas: vähentää Kelan sairauspäivärahan miehelle maksettavasta eläkkeestä!

Samaan aikaan toisaalla: työnantaja tekee ilmoituksen Kelalle, että Kela voi periä takaisin sairauspäivärahan.

Tulos? Kahdelta kuukaudelta miehelle tulee eläkettä yhteensä vajaa neljäsataa euroa. Silläpä kahden kuukauden asumiskustannukset hyvinkin hoidetaan Helsingissä, eikö? 

Kirjoitan tämän henkilökohtaisväritteisen vuodatuksen ihan vain kertoakseni, miten nerokkaasti eläkkeensaajan rahat hukkuvat julkisen hallinnon rattaisiin.

Valokuvatorstai: Rappion estetiikka

Valokuvatorstain tämän viikon haasteena on Rappion estetiikka.
Sitä lajia kulttuuria on tarjolla päivittäin VR:n tiloissa.

Potenssikortti

Nuorten miesten äkilliset kuolemat järkyttävät joskus urheilupiirejä. Toisinaan taustalla on ollut kiellettyjen aineiden käyttöä. Dopingin kovin hinta on, jos henki menee.
Toinen yllättäen nuoria miehiä vaaniva vaara ovat potenssilääkkeet, nuo vanhoille gubeille tarkoitetut aineet, joilla sekä laillistettu lääketeollisuus nykyisin tahtoaa isoja rahoja että internetin hämäräbisnes tahollaan.
Olen tässä juuri kirjoittanut juttua, jossa mainitaan siitä, kuinka arginiini-niminen aminohappo oli vähällä nousta sydänsairauksien hoidon menestystuotteeksi, mutta äkkikuolemat tutkimusryhmässä katkaisivat lupaavan nousun. Nyt törmäsin arginiiniin toisaalla: sitä yritetään kaupata potenssilääkkeenä, samaan tapaan kuin vaarallisia pitoisuuksia sisältävää malarialääkettä tässä taannoin, ja varmaan vieläkin, Kamagra-nimellä. Arginiinia jossain foorumilla myös joku neuvoi käyttämään kehonrakennuksessa.

Ovesta ulos, pienestä pitäen

Hyvää sydänviikkoa.
Sydänliitto on viime vuosina kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että aikuisen kannattaa muistaa, että terveet elintavat opetetaan esimerkin kautta: lasten silmin äiti, isä, ukki, paappa, mummi, kummi, ope ovat sankareita, joita jäljitellään ja joiden tapoja omaksutaan.



Nappasin Sydänliiton sivulta vähän käytännön ohjeita siitä, miten lasten liikuntaa voisi edistää:

• Päivittäin, monipuolisesti ja iloisesti
• ovesta ulos, pienestä pitäen
• turvallinen piha ja lähipuistot, ei liikaa rajoituksia leikkeihin
• säännöllisesti ja reippaasti
• tottuminen arkiliikuntaan: käveleminen, pyöräily, ulkona leikkiminen ja pelaaminen
• päivähoito- ja koulumatkat liikkuen
• yhdessä perheen kanssa liikuntaelämyksiä ja onnistumisen iloa
• ilmapiiri, joka ei ole kilpailuhenkinen ja vertaile lapsia jatkuvasti keskenään
• pelisäännöt aikuisten kesken esimerkiksi koulumatkat ja autokyydit.

Seuraavatko apteekit pankkien asiakaspalveluideaa

Sydänliiton sosiaalisihteeri Mami Nuotio kokeilee Apteekkaripäivillä, miten päänsärkylääkkeen pyytäminen automaatilta sujuu.

Apteekkaripäivillä esiteltiin apteekkiautomaattia. Sen toimintaperiaate on, että asiakas menee automaatille ja automaatti muodostaa yhteyden Kuopioon, jossa farmaseutti tai proviisori palvelee kuin olisi tiskin takana ja lääke sitten putkahtaa asiakkaalle maksusuorituksen jälkeen automaatin uumenista.
Tarkoitus on, että koneita sijoitetaan ainakin ensi vaiheessa apteekkien ja lääkekaappien yhteyteen.
Nyt sopii epäillä, että apteekkien intresseissä on, että asiointi tulee tapahtumaan entistä laajemmin omatoimisesti ja kustannustehokkaasti, kuten pankeissa, jotka jo täyttä päätä rahastavat ihmisiä siitä, että nämä itse hoitavat kaikki työt – onhan apteekkien pito erittäin tuottoisaa liiketoimintaa ja into tehdä tuottoisasta vieläkin tuottoisampaa on kai jokin luonnonlaki.
Apteekkien asiakaskunta on pääasiassa keski-ikäistä ja ikääntynyttä väkeä. Muistaakseni karkeasti ottaen kolmasosa on nuorempia, kolmasosa keski-ikäisiä ja kolmasosa vanhuksia reseptilääkepuolella.
On olemassa riski, jonka idean kehittäjät ja kannattajat tietysti ponnekkaasti torjuvat, että apteekitkin alkavat kouluttaa vanhuksia automaattien käyttäjiksi samaan tapaan kuin pankit pakottavat vanhuksia automaateille. Totta kai on mahdollista, että oikeasti panostetaan nykyistä enemmän vanhusten henkilökohtaiseen palvelemiseen, mutta luulen, että se koskee sitten joka tapauksessa vain maksukykyisintä joukkoa.
Ruudulla oleva savolaisfarmaseutti ei korvaa, kaikki kunnia kuopiolaiselle innovatiivisuudelle, sitä oman apteekin tuttua farmaseuttia, joka vaihtaa pari ylimääräistäkin sanaa ja osoittaa ystävällisyyttä asiointitilanteessa.
Ikäihmisen kokonaishyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että asiat voidaan hoitaa itse niin pitkälle kuin mahdollista. Elämässä säilyy hallinnan ja turvallisuuden tunne. Muutenkin huolestuttaa, jos robottien tähden vanhusten asiat siirtyvät nykyistäkin enemmän tarpeettomasti ulkopuolisten hoitoon. Työikäisille toki palvelu voi olla hyväkin jatke aukioloaikoihin. Automaatit vain ovat kalliita ja niiden ylläpito tulee maksamaan ja paine kasvattaa niiden käyttöä ja saneerata henkilökuntaa salin puolelta tulee ennen pitkää eteen, jos sallitte ennustaa.

Laihdutuspatukka hävisi omenalle kirkkaasti

Annoin nettikyselyssä vastaajille kolme välipalavaihtoehtoa: laihdutuspatukka, suklaakonvehti tai omena. Veikkaanpa, että moni olisi ottanut ne kaikki, tai ainakin kaksi niistä, jos olisi voinut ottaa valintansa mukaan. Oli miten oli, omena voitti: 66 prosenttia äänestäjistä valitsi omenan. Ääniä annettiin 60.

En lähtenyt tarkemmin esittelemään patukkaa. Näin jälkeenpäin nyt kyllä kerron, että sitä ei markkinoida välipalana, vaan aterian korvikkeena; sen ravitsemustiedot löytyvät täältä. Suklaakonvehdin ravitsemuskoostumus- ja energiatiedot löytyvät täältä. Omenan tiedot löytyvät Kansanterveyslaitoksen Finelin tietokannasta.

Kuten tarkkasilmäinen lukija jo havaitsi...

...olen viilannut blogini otsikkopalkkia ja profiiliani. Tämä johtuu siitä, että ammattimaisen bloggauksen päivät ovat urallani nyt luetut.
Toukokuun puolesta välistä lähtien joudun suuntaamaan energiaani sen verran vahvasti toisaalle, että päivityksetkin harvenevat, eivät kuitenkaan lopu, toivottavasti.
Valinta on omani. Bloggaajana olen tästä lähin KirsiM, mikä on myös MyDelicioUs tägi-identiteettini. Tämä blogi säilyy edelleen kaikesta kaupallisesta toiminnasta riippumattomana enkä vastaisuudessakaan bloggaa täällä kenenkään muun laskuun kuin omaani.

Sairaat ja huonojalkaiset jäävät herrojen rattaiden alle

Tarjuskan ja muutaman muun elinsiirtopotilaan yksinäinen kamppailu omien liitännäissairauksien torjumiseksi ei taida kiinnostaa juuri ketään Helsingin kaupungissa, ei HUSin lääkäreitä eikä kaupungin terveysjohtoa?
Tarjuska on maallikkona sinnikkäästi pyrkinyt osoittamaan kaupungille, että hyljintälääke on hänen ja muutamien muiden potilaiden ongelman aiheuttaja – näin, koska kaupunki vaatii todisteita ennen kuin suostuu hoitamaan elinsiirtopotilaiden tulehtuneitakaan jalkoja. Tehohoitopäivät taitavat olla hieman kalliimpia kuin jalkahoito? Yhdeksän tonnin vuosituloilla ei helposti itse kustanneta monia hoitoja, joita kunta mielellään siirtää potilaiden omiksi kustannuksiksi. Tilanne on hieman toinen kuin mihin lääkärin kuukausituloilla elelevän ihmisen mielikuvitus helpostikaan riittää.
Tarjuska kertoo:

Kunta siis vähät välittää, mutta näyttää siltä, että hoidossakin on eroavaisuuksia, sillä Nurmijärvellä, Porvoossa ja Kotkassa ainakin pääsee jonoon, mutta Helsingin kaupungin terveydenhuollossa ei. Tuntuu vain niin nurmikuriselta, että influessarokotuksien ollessa kyseessä, kuulumme riskiryhmään, mutta muiden tulehdusten, kuten infektoituneiden kynsien osalta, emme yht' äkkiä enää kuulukaan. Pitäisi hankkia diabetes ennen kuin pääsee hoitoon. Itse näitä kipeitä kynsiäni on pakko sitten kaivella kynsisaksilla tai hiomalaitteella, jotta tuo kynnen kärki ei puhkoisi tervettä nahkaa ja tulehduttaisi ihoa. Menee monivuotinen jalkojenhoitajan työ vallan hukkaan, kun eihän kynsiin itse voi laitaa kuitua ja jousia, kuten niitä on ennen hoidettu. Kun ei rahat riitä, J2#¤6!?#3!!!

Tunnustusta

Nyt kävi niin, etten jaksanut mahataudin kourissa koneelle postaamaan Obeesian antamaa tunnustusta. Siksi Liisa ei voinut tietää, että olin jo saanut. Sydämellinen kiitos teille molemmille rohkaisusta!

1. Sinun tulee jakaa tämä tunnustus 5 sellaiselle blogille, jotka eivät ole saaneet tätä tunnustusta aiemmin.
2. Jokaisella blogilla tulee olla tarkoitus!
3. Tunnustuksen saaneiden blogien tulee linkittää takaisin tälle sivulle.
4. Tunnustuksen logon tulee näkyä blogissa ja logosta on oltava linkki takaisin tähän blogiin.

Annan puolestani tunnustusta seuraaville bloggaajille:
Umbramajlle, joka pitää blogia Sairaan hyvä elämä,
Jenni-Juulialle blogiin Vammaisen vartalon kuvat
Kauralle Viistolla pinnalla,
Marikille Kuusi-blogiin ja
Hennalle blogiin Kaikenlaista mielen museoista.

Valokuvatorstai: Lennä, uneksi

Tämän viikon haasteessa oli valinnanvaraa. Itse valitsin aiheeksi Lennä, uneksi.
Unelmani olisi maa, jossa jokaisen on hyvä olla ja jossa olisi tilaa kaikenlaisille ihmisille. Sinne kyllä varmaankin joutuu lentämään enkelin siivin.

Periytyykö lahjakkuus

Charles Darwinin serkku Francis Galton (1822–1911) oli älykkyystutkimuksen uranuurtaja, kertoo professori Kari Uusikylä tuoreessa Naislahjakkuus-kirjassaan. Vuonna 1869 ilmestyneessä Hereditary Genius Galton todisteli, että lahjakkuus, rikollisuus, köyhyys, rikkaus ja yhteiskunnallinen asema periytyvät. Galton arveli, että ihmiskunnan suotuisa kehitys taataan rodunjalostuksella.
Jaa-a, sen verran olen lukenut biologiaa, että tiedän asian, jota tuo Darwinin serkku ei vielä ymmärtänyt: asema ja raha eivät ole geeniperimää. Mutta asia ei ole aivan kiistaton. Vuonna 1994 USAssa julkaistiin oppineiden herrojen Richard Herrnsteinin ja Charles Murrayn kirjoittama kirja The Bell Curve. Kirjoittajat todistivat, että eräiden väestöryhmien heikko älykkyyden taso aiheuttaa USAssa rikollisuutta, aviottomia lapsia ja työttömyyttä ja on ennen kaikkea uhka kansantaloudelle ja maan kilpailukyvylle.
Minulla on se käsitys, että älykkyys ja viisaus eivät välttämättä asu samoissa ihmisissä. Lisäksi minulla on se käsitys, että Harwardin perinteet tämäntyyppisen poliittisen toiminnan saralla ovat pitkät.
Mutta suosittelen lämpimästi: Kari Uusikylä, Naislahjakkuus, PS-kustannus, 2008.

Tupakointi enteileekin pelastusrenkaita

Ensi perjantaina tarkastettavan väitöskirjan mukaan nopeaan painonpudotukseen tähtäävällä laihduttamisella on terveyden kannalta haitallisia seurauksia: kun laihduttaminen lopetetaan, kiloja kertyy jopa lähtötilannetta enemmän.
LL Suoma Saarni sai väitöstyössään selville, että nuoruusiän tupakointi enteilee vyötärölihavuutta: sekä miehet että naiset, jotka polttivat nuoruudessa, lihoivat vyötäröstä, naiset lisäksi muutoinkin. Saarni osoittaa, että nuorten aikuisten elämässä toistuva laihduttaminen ja tupakointi liittyvät toisiinsa. Vanhemmat tupakoivat miehet sen sijaan laiduttivat harvemmin kuin tupakoimattomat miehet.
Väittelijä arvelee, että toistuvan laihduttamisen ja tupakoinnin vähentäminen ovat aiempaa luultua tehokkaampia keinoja lihavuuteen ja vyötärölihavuuteen liittyvän sairastuvuuden ehkäisyssä.
LL Suoma Saarnin väitöskirja "Obesity, Smoking and Dieting" tarkastetaan perjantaina 11.4.2008 klo 13 Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa, Fabianinkatu 33, 2. kerros.

Entäpä jos sairaus on harvinainen

Harvinaisia sairauksia sairastavilla ihmisillä on monia yhteisiä ongelmia, vaikka sairaudet olisivat keskenään aivan erilaisia. Yhteistä on diagnoosin, tiedon ja hoidon saamisen hankaluus ja kaikki, mikä näistä ongelmista johtuu.
Yhteistä monille on myös se, että kovin harva ulkopuolinen ottaa asiakseen näiden potilaiden tilanteen parantamisen. Suomessa tiivistetään tällä hetkellä yhteistyötä harvinaisten sairauksien saralla: Reumaliitosta johdetaan hanketta, jossa rakennetaan portaalia, ovea harvinaisten sairauksien maailmaan. Jo nyt moni potilas ja omainen saa vertaistukea Suomessa ja harvinaisista harvinaisimpia sairauksia sairastaville on heillekin yhteisiä kokoontumisia.
Toisaalta koottua, luotettavaa tietoa on jossain määrin jo nyt saatvilla kielitaitoisille ihmisille. Yksi hyvä lähestysmisreitti on Eurordis: European Organisation for Rare Diseases. Se tarjoaa muun muassa monille potilasryhmille postituslistoja. Ja suomalaisen Harvinaiset-verkoston uutiskirjeen voi tilata harvinaiset.fi-sivuston kautta.

Välipalaa

Välipalat ovat kuulemma avainasemassa painonhallinnassa. Kiertelin perjantaina Apteekkaripäivien näyttelyssä. Tarjolla on nykyisin monenlaista tukea ja apua painonpudotukseen ja -hallintaan.
Kotiin lähtiessäni sanoin narikassa kaverille, että yhdellä standilla oli laihdutuspatukoita ja suklaamakeisia vierekkäisissä kipoissa. Kaveri sanoi, että ottaa itse mieluummin hedelmän, vaikka patukat maistuvatkin hyviltä. Teen pitkästä aikaa kyselyn: minkä välipalan näistä vaihtoehdoista itse mieluiten valitset. Kysely on marginaalissa :)

Valokuvatorstai: Mörkö

Mukavaa, että Valokuvatorstai jälleen käynnistyi, vaikka se alkoi aika hurjalla aiheella: tämän viikon haaste on Mörkö.
Ihmisen mieli on merkillinen paikka. Ehkä se turvallisina ja rauhallisinakin aikoina jossain syvällä kaipaa pelon ja kauhun harjoitusta. Huumeet ovat olleet, ja ovat edelleen, kemiallinen portti laajentuneen tajunnan, kauhun, pelon tai epätodellisuuden maailmaan.
Kuva on Helsingin patologian laitokselta ja siinä on rikkaan ja köyhän pojan morfiinivälineistö, johon välineet ovat päätyneet kuolinsyytutkinnan seurauksena. Painajainen on muuttunut karuksi todellisuudeksi. Mörkö on nielaissut uhrinsa.

Laihdutusjutut voivat aiheuttaa myös vahinkoa

Myös anoreksiaa ja muita syömishäiriöitä sairastavat lukevat lehtien ja netin laihdutusjuttuja.
Uusimmassa Sydämen verkkolehdessä on Lapinlahden sairaalan HUSin syömishäiriöyksikön lääkäri Ritva Tynjälän haastattelu. Jutun otsikko on Myös anoreksiaa sairastavat lukevat laihdutusjuttuja.

Pienhiukkaset kiusana

Tänään radiouutisissa kerrottiin, että ilmanlaatu on eteläisessä Suomessa heikko, sillä Venäjältä ja itäisestä Euroopasta kantautuu jälleen metsäpalojen ja kulotusten tuotteina pienhiukkasia, jotka ovat haitaksi esimerkiksi astmaatikkojen, lasten ja sydänsairaiden terveydentilalle.
Tuoreessa verkkoSydämessä on juttuni liikenteen pienhiukkasista.

Syö. Nuku. Liiku

Kuva: Sydänliitto, www.energiaveijari.fi
Aikuisella on suuri vastuu pienestä sydämestä, sanoo Sydänliiton viestintäpäällikkö Eeva-Riitta Piispanen. Piispanen esitteli tänään toimittajille Energiaveijarin.
Energiaveijari kertoo energisille veijareille, mitä on hyvä syödä – ja koska, kuinka paljon kannattaa nukkua – ja koska ja Veijari antaa lapselle ja nuorelle vinkkejä siitä, miten liikutaan ;) Sydänliiton tavoitteena on opettaa suomalaisille jälleen terveet elintavat pienestä pitäen. Kehittämispäällikkö Marjaana Lahti-Koski tiivisti järjestön sanoman: ravinto, liikunta, tupakattomuus, lepo.
Energiaveijari enteilee jo 13.–20.4. vietettävää Sydänviikkoa. Asiaan palataan vielä.