Mukavaa, että Valokuvatorstai jälleen käynnistyi, vaikka se alkoi aika hurjalla aiheella: tämän viikon haaste on Mörkö.
Ihmisen mieli on merkillinen paikka. Ehkä se turvallisina ja rauhallisinakin aikoina jossain syvällä kaipaa pelon ja kauhun harjoitusta. Huumeet ovat olleet, ja ovat edelleen, kemiallinen portti laajentuneen tajunnan, kauhun, pelon tai epätodellisuuden maailmaan.
Kuva on Helsingin patologian laitokselta ja siinä on rikkaan ja köyhän pojan morfiinivälineistö, johon välineet ovat päätyneet kuolinsyytutkinnan seurauksena. Painajainen on muuttunut karuksi todellisuudeksi. Mörkö on nielaissut uhrinsa.
27 kommenttia:
Tämä on hyvä, suorastaan loistava vastaus haasteeseen!
Mielikuvituksesi pääsi loistavasti valloilleen mörkö-aiheessa. Maailma on pullollaan tuollaisia mörköjä. Ikävää, että ihmiset hairahtuvat noihin mörköihin ja ne kyllä nielaisevat nopeasti uhrinsa ja sitten on turha pyristellä enää vastaan. Kunpa kaikki ihmiset osaisivat pysyä loitolla noista möröistä. :(
Todellinen mörkö. Hyvä oivallus!
Tuo mörkö on valitettavasti houkuttelemassa liian monia nuoria tässä karussa maailmassa.
Inkivääri, tämä on oikea mörkö.
Tarjuska, mörköjä on olemassa, siksi niistä lastenkirjoissa varoitellaankin.
Tuima, valitettavasti. Ja lisäksi ihmiset jätetään usein kamppailemaan yksin tällaisen pelottavan märän kanssa. Ohikulkijat ja järjestelmä vain ummistavat silmänsä ja saattavat jopa uskotella kansalle, ettei mörköjä ole lainkaan olemassa.
Savisuti, Suomessa nuorten huumekuolleisuus on ennätyssuuri verrattuna muihin hyvinvoiviin länsimaihin. Esimerkiksi Tanskassa narkkari kuolee vanhuuteen.
Luulen että huumeiden käyttö alkaa pelkkänä kokeiluna ja kun siitä tulee hyvä olo/huikea trippi, käyttöä jatketaan. Varsinainen mörkö käyttäjille itselleen voikin olla se, ettei ainetta ole saatavilla silloin kun elimistö (aivot) sitä vaatii - yhä useammin, yhä voimaakkammin oirein ja yhä suurempina annoksina. Huumepsykoosi ei sitten enää olekaan mikään huikea trippi vaan matka helvettiin.
Sivustakatsoja, vaikuttimia ja alkamissyitä saattaa olla lukuisia. Taidat olla oikeassa siinä, että usein ensimmäistä kertaa sanotaan kokeiluksi. Olemme lukeneet muutaman keski-ikäisen julkisuuden henkilön tunnustuksen nuoruuden huumekokeiluista. Aina ei käy niin onnellisesti, että huumeidenkäyttö jäisi pelkäksi kokeiluksi.
Tunsin nuorena tytön, joka poikakaverinsa kanssa kokeili LSD:tä. Hän jäi ensimmäiselle tripilleen. Elämä oli vaikeaa sen jälkeen. Vaikka ystäväni psykoosi ei saanut häntä väänteehtimään alituiseen tuskasta, hän joutui toistuvati psykiatriseen sairaalahoitoon noiden märköjen tähden, jotka piinasivat. Jossain määrin uskonto soi hänelle lohtua, mutta asiat olivat kovin mutkaisia.
Vieroitusoireet ovat tunnetusti kamalat. Niistä tavallinen kansalainen sai jo 60-luvulla mieleenpainuvan kuvan Nicky Cruzin kirjasta Juokse poika, juokse. Ja sitten on tietenkin vielä se rikollinen toiminta, joka lepää sen varassa, että ihmiset ovat riippuvaisia.
Vaikea aihe, mutta hyvä oivallus. Kipulääkkeet ovat valitettavasti myös yhden sortin mörköjä, joita monet joutuvat pakosta käyttämään.
Liisa, näin tietenkin on, mutta sillä saralla on tapahtunut paljon kehitystäkin. Minusta on kohtuullista, että lääketieteessä pyritään lievittämään kipua silloin, kun siihen on mahdollisuutta. Sairaudessa on muutenkin aivan tarpeeksi huolenaihetta ja painetta.
Kipulääkkeillä on haittavaikutuksensa, kuten lääkkeillä muutoinkin. Siksi on hyvä, että myös lääkkeettömiä kivunhoitoja kehitetään ja niihin kiinnitetään huomiota.
Kylmiä tosiasioita tämän päivän möröistä.
todellinen mörkö kyllä!
Pekka ja Suklaatia, muut ovat kohdanneet paljon mukavampia mörköjä, onneksi.
*Hiljainen hetki uhrien muistolle.*
Surullisen tosi mörkö..
Sheila. Sovitaan niin.
Helinä, aivan.
Tämä on möröistä kauheimpia äideille ja isille, jos silloin kun se vielä väijyy pelkona näkymättömissä. Toteutuessaan se on painajainen josta ei pääse heräämään... ehkä koskaan. Me menetimme yhden läheisen, toinen saatiin pelastettua huumeista.
Rita, olen pahoillani.
Joskus se aloittaminen on niin pienestä kiinni. Naapurissa – emme asuneet silloin täällä – oli ihana, kiltti nuori mies, vähän yksinäinen. Hän joutui väärään seuraan. Se romahdus oli silminnähtävä.
Olet, Kirsi, taas hyvin toteuttanut aiheen. Siinäpä vasta mörkö, joka koettelee monia.
Asiasta kukkaruukkuun: Osaatko sanoa, mikä on Suomessa perimän osuus korkeaan kolesteroliin?
Yleisestihän on tiedossa syyt, mitkä sitä aiheuttaa. Erään ystäväni kanssa syntyi keskustelua aiheesta ja hän mainitsi, että jossakin muualla (oliskos ollut Italiassa) joillakin ihmisillä on geneettinen "suoja" korkeaa kolesterolia vastaan eli verisuonet eivät tukkeudu sitten millään, jos näin voi sanoa. Minua siis kiinnostaa lähinnä, miten on Suomessa.
mörköaineista.
---
haastoin sinut.
Kiitos Kirsi! Tässä tosiaan on minulle paljon uutta tietoutta. Kiitos paljon vaivannäöstäsi :)
Elegia, kysymyksesi oli hyvä. Yritän pitää mielessäni asian.
Äsken juuri kolahti sähköpostilaatikkooni tieto siitä, että verusoneten kalkkeutumisen geneettissestä periytyvyydestä on tuore suomalainen väitöstutkimus. Suuret kansansairaudet ja niiden syntysyyt kiinnostavat tällä hetkellä onneksi periytyvyyden huippututkijoita.
Pistän nyt tiedon tästä tutkimuksesta, vaikka tämä liittyykin verenpaineeseen eikä kolesteroliasiaan:
FM Kati Kristianssonin väitöskirja ?Genetics of cardiovascular disease: a
candidate gene study of USF1? (USF1-geeni sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijänä) tarkastetaan perjantaina 11.4.2008 klo 12 Helsingin yliopiston Haartman-instituutin pienessä luentosalissa, Haartmaninkatu 3.
(Tämä kommentti kuuluu tuohon poistetun kommentin kohtaan. Korjasin lapsukseni.)
Elegia, suomalaisilla on keskimäärin korkeampi kolesteroliarvo kuin yleensä kansoilla. Korkeimmat arvot ovat yleisempiä itäisessä ja pohjoisessa Suomessa.
Itselläni ei ole tarkkaa tietoa, missä määrin perimällä on tähän korkeaan kolesterolitasoon osuutta, mutta elintapohjen muutoksen vaikutuksesta tiedän paljon ja se valaisee aika lailla tätä kysymystäsi, Elegia.
Suurin tekijä kolesteroliarvojen kehityksessä on elintavat,. Vuodesta 1972 suomalaisten miesten kokonaiskolesterolipitoisuus on laskenut Pohjois-Karjalassa runsaasta seitsemästä runsaaseen viiteen ja puoleen ja Turun –Loimaan suunnalla runsaasta kuudesta suunnilleen samoihin lukemiin kuin pohjoiskarjalaisten.Naisten arvot ovat laskeneet vähän jyrkemmin.
Maailman matalimpia arvoja tutkijat löysivät 50-60-luvulla Japanin kalastajilta.
Välimeren tuokavalioa on yleensä pidetty verisuoniterveyden kannalta hyvänä. Se sisältää vähemmän kovia rasvoja ja enemmän kasviksia kuin esimerkiksi vähän pohjoisempana.
Epidemiologeilta olen kuullut mielipiteen, että huono perimä haastaa ihmisen harjoittamaan erityisen terveitä elintapoja.
Kolesteroliarvoon voi vaikuttaa, paitsi ravinnon, erityisesti rasvan laadulla, myös ylipainon välttämisellä ja liikunnalla. Liikunnalla on mielenkiintoinen vaikutus: se laskee huonoa LDL-kolesterolia ja kohottaa hyvää HDL-kolesterolia.
Olikohan tässä nyt ollankaan sinulla vastausta, Elegia?
Neulekirppu, mörköjä on.
Aika raju kommentti mörköasiaan ja suoraan rajusta todellisuudesta- Tämä pysäyttää.
On aika harvoja mörköjä, jotka osoittautuvat lähietäisyydeltä pelottaviksi. Huumeet ovat tarkemmin katsoen paljon pelottavampia kuin etäältä tarkastellen.
Erittäin hyvä tulkinta. Suorastaan pysähdyttävä.
Anne, tällaisia mörköjä on olemassa.
Lähetä kommentti