Lääketieteen emeritusprofessori Arno Forsius on tuottanut vuosien ajan mielenkiintoista aineistoa nettiin.
Itse olen iloinnut erityisesti Forsiuksen lääketieteen historian alaan liittyvistä artikkeleista, joita en olisi toimittajan kovissa aikataulupaineissa missään tapauksessa ennättänyt hankkia kirjastoista.
Forsius nousi taas mieleeni ja kommenttiinikin, kun pistin Valokuvatorstain haasteeseen tuon isorokkokuvan.
Forsius ei ole tyytynyt linkittelemään kansainvälisiin lääketieteen historian lähteisiin, vaan on kertonut kärsivällisesti tosia tarinoita suomeksi ja suomalaisesta näkökulmasta.
Olen iloinen siitä, että lääkärikunta on pitänyt huolen siitä, että myös tämän päivän uusimmasta huippulääketieteestä on mahdollista puhua suomeksi.
7 kommenttia:
Professori Arno Forsiusta minäkin luen erittäin mielelläni.
Ja sitten luen tietenkin mielelläni tätä sinunkin blogiasi, Kirsi.
Itse arvostan kovasti kokemusta ja laaja-alaisuutta, joita Forsiuksella on muillekin jakaa
Itse aina arvostan näiden popularisoijaproffien työssä erityisesti sitä, että tieteellinen tieto tulee ymmärrettävästi, oikeissa asiayhteyksissä ja mittasuhteissaan ymmärrettävällä suomen kielellä suomalaisen yleisön saataville.
Tieteen tuloksistakerrottaessa tulee yleisesti vastaan moninaisia ongelmia: tekstit saattavat olla kyseisen alan jargonia, jota ei meidän Erkkikään ymmärrä, jokin irrallinen seikka saa uutisoinnissa suhteettoman paljon huomiota, usein yleisön katse kiinnitetään ajankohtaisessa tiedekirjoittelussa asiantuntevasti pieneen alueeseen, mutta uuden tiedon todellisen merkityksen ja käänteentekevyyden arviointi jää suorittamatta. Ja, kuten todettu jo postauksessa, on arvo sinänsä, että tämä populaari tieto tuotetaan suomeksi.
Minulla on ilo kuulua Arno Forsiuksen tuttavapiiriin ja tapaamistemme perusteella voin vähän arvailla, miksi hän kirjoittaa ymmärrettävästi ja kiinnostavasti. Hän on laajasti eri elämänilmiöistä kiinnostunut ihminen, jonka kanssa on helppo seurustella. Forsius seuraa kulttuuria ja yhteiskunnan ilmiöitä laajasti sekä lukemalla että osallistumalla tapahtumiin. Jo aktiivilääkärivuosinaan hän kiinnostui kirjoittamisesta ja oli käsittääkseni Suomen ensimmäinen naistenlehtilääkäri (Me Naisissa). Myöhemmin hän sitten otti haltuunsa myös historiantutkimuksen menetelmät.
Saamme joka joulu Forsiukselta lahjaksi artikkelin, joka liittyy jotenkin joulunviettoon. Aihepiiri on ollut aika laaja pyhimyksistä omiin muisteloihin aktiivivuosien lääkärijouluista. Artikkeli on oikein mukavaa luettavaa joulupyhien aikana.
InaR, kivaa henkilötietoa Arno Forsiuksesta sinulla.
Itse tapasin kyseisen herran yhden kerran livenä, kun kävin Lääketieteen Historian Seuran tilaisuudessa. Kävin kertomassa hänelle, että hänen artikkeleistaan oli ollut minulle suurta apua, kun kirjoitin Sydänliiton historiaa.
Kiitos mukavasta vihjeestä. Selailin linkkejä. Sieltä löytyi Lahden diakonialaitoksesta ylilääkäri Signe Löfgren, joka leikkasi minut 1950-luvulla. Vaikka olin silloin pieni, muistan tuon lääkärin hyvin. Olin silloin innokas lukemaan ja muistan, miten lääkäri oli siitä iloinen.(Tarvittiin silmien yhteistoimintaa.) Nyt luin, että hänkin oli innokas lukija ja luki myös dekkareita.
Mukavia omaan elämään liittyviä yksityiskohtia.
Iso kiitos todella mielenkiintoisesta linkistä! Olen aivan hullaantunut ihmisläheiseen lääketieteen historiaan, siis vanhoihin aitoihin lääkärikirjoihin, kätilöiden, sairassisarien ja kunnanlääkäreiden muistelmiin.
MM, mukavaa, että vinkistäni oli iloa.
Womitus, tosi mukava kuulla.
Lähetä kommentti