WHO huolestuttavalla tiellä

Kepa kertoo verkkosivuillaan, että Maailman terveysjärjestö WHO suosittaa DDT:n käyttöä malarian torjunnassa. Järjestön uusien suositusten mukaan DDT on päätorjunta-aine malarian vastaisessa työssä. Näin WHO on tehnyt täyskäännöksen suhteessaan myrkkyyn, joka on ollut kiellettyjen listalla on neljännesvuosisadan.
Järjestö neuvoo rajaamaan myrkyn käytön sisätiloihin.
WHO:n malariaohjelman johtaja Arata Kochi perustelee kannanmuutosta myrkyn tehokkuudella, mutta järjestön uusi kanta saa osakseen tiukkaa kritiikkiä esimerkiksi EU-alueella.
Teollisuusmaissa DDT:n käyttö kiellettiin 70-luvulla, kun oli käynyt ilmi, että se aiheuttaa suurta vahinkoa ravintoketjun huipulla ja että se kertyy ihmisten elimistöön.
Malaria on pelottava tappaja Saharan eteläpuolisessa köyhässä Afrikassa. WHO:n arvion mukaan malariaan sairastuu vuosittain 300–500 miljoonaa ihmistä ja siihen kuolee kuolee 2–3 miljoonaa ihmistä.

Vantaa vastasi huutoon

Joskus tiedotteet hautautuvat. Niin kävi, kun Vantaalla hiljattain julkaistiin mielenterveyspalvelujen kartta. No, ei tarve ole mihinkään poistunut.
Tänään löysin Vesa Salmen blogin Reiskan elämää. Vesa on ollut rakentamassa kyseistä karttaa, joten hänen blogistaan pääsin käsiksi karttaan.
Yhteistyö on voimaa. Tässäkin tapauksessa yhteistyö koituu mielenterveysongelmiin joutuneen ihmisen hyväksi, uskoisin. Kartasta löytyvät palvelut, löytyy tietoa vertaistuesta ja näkökulmia toipumiseen.

Tulehduslääkitystä sepelvaltimotautiin?

Nykylääketiede on saanut selville, että ateroskleroosissa pahaa LDL-kolesterolia kertyy valtimon sisäseinämään ja seinämä alkaa paksuuntua, jolloin valtimo ahtautuu. Ahtauma haittaa sydämen verenkiertoa ja aiheuttaa hapenpuutetta sydämessä. Jos käy niin, että paksuuntunut, rakenteeltaan muuttunut valtimonseinämä repeää, valtimo tukkeutuu, on seurauksena sydäninfarkti.

Ensi perjantaina tarkastetaan Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa LL Riina Oksjoen väitöskirja, joka selvittää sepelvaltimon kovettumataudin mekanismia.

Nyt väittelevä Oksjoki on tutkinut elimistön komplementtijärjestelmää, synnynnäistä puolustusjärjestelmää, joka pyrkii torjumaan tauteja.
Sepelvaltimotaudissa LDL-hiukkaset muodostavat valtimon sisäpintaan vieraita rakenteita, joita vastaan elimistö hyökkää. Tapahtumaketju tuottaa kroonisen tulehduksen. Oksjoki havaitsi, että valtimon sisäpinnan solut saattavat innostua tuottamaan tulehdusta lisääviä ja sidekudosta hajottavia tekijöitä, jolloin repeytymän ja tulpan riski kasvaa. Oksjoki havaitsi myös mekanismin, joka estää tulehdussolujen kuolemaa ja saattaa edistää ateroskleroosin vaikutusta.

Tutkimus vahvistaa nykykäsitystä, jonka mukaan tulehdusreaktio on keskeinen ateroskleroosin kehittymisessä.
Oksjoki päättelee, että tulehdusreaktion säätelyjärjestelmää ehkä kannattaisi ohjata lääkehoidoilla.
Tulevaisuudessa siis osalle sepelvaltimotautipotilaista annetaankin tulehduslääkitystä, vaikka emme vielä voi tietää, millaista tulehduslääkitystä.

Joululahjat ajoissa

Ystäväni Eila on aloittanut joululahjojen valmistamisen ajat sitten. Hän on ostellut tavaratalojen alennusmyynneistä syksyn mittaan lastenvaatteita ja vähän muutakin. Avustusjärjestöltä on tullut ohjeet paketin sisällöstä.
Puikot kilisevät lokakuun hämärässä. Nyt Eila neuloo pupuja. Olohuoneen tuolilla Helsingissä hämyisää iltaa haistelee iso pupupesue. Jokaisen tie vie johonkin päin maailmaa lapsen luo, jota on kohdannut kriisi.

Edit. 5.11.2006
Nyt löysin ApuPupun taustatietoa ja Pupun tädin blogin, jossa on pupukokous. Myös NiceFactorista löytyy ohje pupuduuniin pyöröpuikoilla.

Nuukailu kostautuu, Helsinki

Terveyskeskuslääkäri määräsi puhaltamaan pef-mittariin parin viikon ajan. Terveyskeskuksesta vain ei löydy yhtään pef-mittaria. Terveydenhoitaja ehdotti, että sen voisi ehkä ostaa itse, maksaa noin kaksikymppiä. Apteeksissa kerrottiin, että mittari maksaa 29 euroa.
Helsingin terveystoimi säästää. Asiakkaiden toivotaan ostavan itse tutkimusvälineensä. Tällä tavoin syntyvät ja kasvavat ne sosioekonomiset terveyserot, joita nykyisin surraan ja joita juhlapuheissa kavennetaan.

Valokuvatorstai: Hylätty

"Ilman avustajaa olisin alasti", kuittaa 29.9.06 eduskuntatalon edessä mieltään osoittava sähköpyörätuolissa istuva mies t-paidallaan. On helppo uskoa, että väite on tosi. On paljon suomalaisia, jotka tarvitsevat toisia ihmisiä. Ennen sanottiin, että politiikka on yhteisen hyvän jakamista.

Valokuvatorstain tämänviikkoinen aihe on Hylätty. Kuva-aiheista on runsaudenpulaa, hylkääminen kun on nykyihmisen helmasynti.
Markkinat arvioivat ihmistäkin hyödyssä ja rahassa. Jopa heikoimmassa asemassa olevien ihmisten auttamisesta täytyy tehdä tuottavaa bisnestä.
Perheiden hajoaminen, pitkäaikaistyöttömyys, mielisairaiden avohoito, vaikeimmin päihdeongelmaisten hoidon tila, kotinsa vangiksi jätetyt avuttomat vanhukset kertovat hylkäämisen tarinoita.
Ihmisiä ei saa hylätä. Tarvitsemme toinen toistamme.

Kyllä patologi sitten selvittää

Vuosia sitten tapahtui tällaista: Isäni tunsi olonsa sairaaksi. Hän meni lääkäriin. Terveyskeskuslääkäri ei saanut selvää, mistä oli kyse. Terveyskeskuslääkäri lähetti isän jatkotutkimuksiin. Erikoislääkärikään ei löytänyt isästä mitään vikaa.
Isä ihmetteli, että eikö mitään hoitoa, eikö mitään lääkettä.
"Ei mitään", vahvisti lääkäri.
"No kyllä patologi siitä selvän saa", tuumasi Veijo.
"Eikö mitään edes tähän vapinaan?"
"Ai, onko teillä vapinaa."
Vapina kyllä oli papereissa, mutta viesti ei ollut mennyt perille.
Sairaus löytyi nopeasti tämän perehdytyksen jälkeen ja hoito myös.

Iloa syksyyn

Helsingin kirjamessut alkavat torstaina. 8-vuotias teki kuin tilauksesta kirjanmerkin, joka puhuu omaa kieltään kirjojen merkityksestä.

Palvelu paranee ;)

Siitä ilosta, että täällä käydään, järjestin vanhatkin postaukseni niin, että niitä voi selata aiheen mukaisissa kategorioissa. Pistin listan otiskoksi "Palstat".

Elinsiirtoprofessori luennoi

Maksan- ja munuaistensiirtojen spesialisti professori Krister Höckerstedt luennoi Biomedicum Helsingissä ensi keskiviikkona 25.10.2006 klo 17.00. Studia Medicina -yleisöluennon aiheena on Elinsiirto, elämän pelastaja.
Biomedicuin osoite on Haartmaninkatu 8, 00290 Helsinki.
Kommenttipuheenvuorot on pyydetty ylilääkäri Terhi Hermansonilta sosiaali- ja terveysministeriöstä sekä professori Harri Sintoselta Helsingin yliopistosta.
Yleiskeskustelun puheenjohtajana on arkkiatri Risto Pelkonen.

Arvonta on suoritettu

Onnenepekka veti arvontakypärästä lapun, jossa luki Hpy. Onneksi siis olkoon.
Hpylle lähtee pöpöspesialisti professori Pentti Huovisen aina hyödyllinen Hyvät, pahat, näkymättömät. Miten selvitä elämästä mikrobien kanssa sekä Sydän-lehden sponsoritukena arvontaan saatu Sydänliiton vyö, josta ilmenee, koska ollaan terveellisissä mitoissa (vyön voi kääntää tekstuuripuli sisäänpäin, jos ei halua kertoa kaikille vyötärönympärystään.
Toivottavasti voitosta on iloa. Jos olet niin ystävällinen, että pistät osoitteen sähköpostiini, niin lähetän paketin. Meiliosoitteeni on kirsi(at)myllyniemi.biz.

Valokuvatorstai: Syksy

Valokuvatorstain aiheena on Syksy.
Syksy on sienten aikaa. On kuitenkin tärkeää tuntea ne sienet, joita kerää. Myrkkysienen syöminen voi koitua kohtalokkaaksi. Kaksi valkeaa kärpässientä tekee ihmeitä elimistölle: potilas alkaa oksentaa, munuaiset lakkaavat toimimasta ja noin 1,5 litran vetoinen maksa kutistuu muutaman päivän kuluessa naisen nyrkin kokoiseksi. Yleensä potilaat hakeutuvat hoitoon parin päivän päästä. Tällaisessa pahassa sienimyrkytyksessä saattaa ainoa apu olla maksansiirto, mikäli siirrännäinen saadaan ajoissa. Aika mitataan kuitenkin vain päivissä.

Maksan korvaaminen jollain keinotekoisella koneella tai kantasoluhoidoilla on vielä niin kaukaisessa tulevaisuudessa, etteivät alan spesialistit esitä siitä edes arvioita.

Itselläni on elinluovuskortti lompakossa siltä varalta että henki lähtee. Kovin suuria lahjoituksia en muuten kykene maailman parantamiseksi tekemään, mutta olen jo velkaa elinsiirtokirurgialle oman siskoni hengen, joten pidän tätä dokumenttia erittäin tärkeänä.

Edit. 20.10. klo 20. Laitoin kuvan isompana omalle kotisivulleni. Totta on, että siinä on valoisia pilkkuja, Neulekirppu.

Kymppitonni tavoitteissa

Blogini kävijämäärä lähenee lupaavasti kymmentätuhatta. Kiitos teille kaikille siitä. Kuten vakiintuneihin tapoihin kuuluu, tiettyjä merkkipaaluja juhlitaan. Tätä merkkipaalua juhlitaan sillä tavoin, että järjestän arpajaiset tätä postausta kommentoineiden kesken. Määräaika umpeutuu, kun kymppitonni täyttyy. Pistän oman postaukseni sitten merkiksi, että apvonta suoritetaan. Vaatimaton voittopaketti liittyy blogin aihepiiriin. Palataan siihen arvonnan yhteydessä.

Lässytystä ja töpöttelyä

Luen parhaillaan Kari Hotakaisen Iisakin kirkkoa. Kirjaa lukiessani en ole välttynyt miettimästä, miten ihminen muuttuu potilaaksi ja muuttuu huoneen kolme kakkoseksi tai huoneen neljä herra Hakkaraiseksi.
Olen aina ihmetellyt sitä äänensävyä, jolla ilmeisesti hyväätarkoittavat hoitajat puhuvat iäkkäille ihmisille, jotka ansaitsisivat kaiken kunnioituksemme riippumatta nykyisestä toimintakyvystään ja henkisestä vireydestään.
Hotakainen kuvaa taitavasti itsemääräämisen menetystä ja laitoksessa vauvaksi muuttumista:
"Meitä voidaan sinutella, teititellä, taputella, käännellä, tönäistä ja ulkoiluttaa. Meille puhutaan kuin lapsille. Joillakin meistä on vaipat. Jos ei ole, kohta pannaan. Puhutaan pissasta, ei kusesta. Ei keskustella, lässytetään. Ei kävellä, töpötellään."
Taidan kirjoittaa omaan hoitotahtooni, että mikäli joudun laitoshoitoon tai kotisairaanhoitoon, en tahdo, että minulle puhutaan kuin vauvalle tai että minun yksityisyyteeni ja omaan reviiriini puututaan tarpeettomasti.

Yksin oot sinä ihminen...

Eilen aamupäivällä lähdin hoitamaan pari juttua. Menin bussilla radan toiselle puolelle Tapulikaupunkiin, jossa vaihdoin toiseen bussiin mennäkseni Malmille. Kolmetuntisen reissun aikana tein hätkähdyttäviä havaintoja.
Tapulikaupungissa bussipysäkin penkillä istui yli kolmekymppinen nainen, joka joi kassista siideriä. Nainen ei piitannut siitä, katsooko joku.
Malmin torilla oli yksi tavanomainen juoppoporukka. Joukossa oli yksi nainen, jonka ikää en osannut arvioida. Alkoholismin merkit olivat selvät: nainen oli laiha, iho ikääntynyt, ääni karhea ja katse pullossa. Seurueen muut jäsenet olivat miehiä. Seurue ei kiinnittänyt ympärillä oleviin mitään huomiota.
Lopulta päädyin bussipysäkille Alamalmin torille. Pysäkillä oli muitakin. Alle nelikymppinen nainen oli nostanut laukkunsa pysäkin roskiksen päälle. Siitä oli kätevä ottaa pullo esille. Nainen joi suoraan pullon suusta kirkasta viinaa. Hän ei pälyillyt ympärilleen. Jotenkin itselleni tuli tunne, että nainen tiesi, että hänen toimiaan seurataan, mutta viinaa oli pakko saada ennen määränpäätä.
Olen asunut Malmin seudulla vuosikymmeniä. En muista ennen nähneeni yksinäisen naisen juovan Malmin kadulla kassista siideriä saati sitten kossua.