Medikalisaatiotutkija, Kuopion yliopiston epidemiologian professori Pertti Happonen avasi jälleen tänä aamuna Ylen aamuohjelmassa keskustelun statiinien vaikuttavuudesta.
Noin puoli miljoonaa suomalaista käyttää kolesterolilääkkeitä. Niistä tutkituimpia ovat statiinit. Statiinien käyttö perustuu niiden kolesterolia alentavaan vaikutukseen. Happonen kyseenalaistaa ajatuksen, että statiinien vaikutus perustuisi siihen, että ne alentavat kolesterolia. Hänen mukaansa vaikutus saattaa johtua jostain muusta tekijästä.
Happosen kritiikin kärki kohdistuu professori Ancel Keysin toisen maailmansodan jälkeen todistamaan kolesterolihypoteesiin. Hän kyseenalaistaa vallitsevan käsityksen, että seerumin kolesterolitasolla on merkitystä sepelvaltimotaudin kehittymisessä.
Professori Happosen mukaan elintapamuutoksella ei voida vaikuttaa merkittävästi kolesterolitasoon.
Happonen tulee myös kyseenalaistaneeksi muun muassa virallisen dyslipidemioiden käypä hoito -suosituksen, jossa suositellaan kokonaiskolesterolitasoksi enintään 5 mmol/l. Käypä hoito -suosituksen mukaan dyslipidemiat ovat keskeinen syy ateroskleroosin eli valtimoahtaumataudin kehittymiseen sepel- ja aivovaltimoissa sekä alaraajojen valtimoissa.
Professori Happonen kiinnittää huomiota siihen, että monilla verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävillä on ylimitoitettuja odotuksia lääkkeiden vaikutuksiin eikä todellinen hyöty motivoisikaan ihmisiä käyttämään kyseisiä lääkkeitä.
Statiinit otettiin käyttöön vasta 1990-luvulla. Sydäntautiliitto aloitti valistuksen vuonna 1955. Kun Pohjois-Karjala-projekti vuonna 1972 käynnistyi, aseena oli elintapamuutos. 70-luvulla elintapamuutos ja sepelvaltimotaudin ennaltaehkäisy löivät itsensä läpi. Lääkkeettömillä keinoilla saatiin aikaan merkittävä muutos, sydänkuolemat lähtivät laskuun. Kehitys Suomessa on ollut dramaattinen; sepelvaltimotautikuolleisuus on vähentynyt 70 prosentilla vuodesta 1955. Juuri noin 40 vuotta sitten kansainvälisessä seitsemän maan tutkimuksessa vahvistui Ancel Keysin kolesterolihypoteesin paikkansapitävyys. Ravitsemuksen ja sairauksien yhteys alkoi avautua. Nykyisten ravitsemussuositusten juuret ovatkin 50 vuoden takana.
Kuopiolaiset medikalisaatiotutkijat Pertti Happonen ja Markku Myllykangas ovat säännöllisin välein herätelleet keskustelua verenpaineen ja kolesterolin lääkityksestä. Viime keväänä keskustelua referoi ja siihen otti kantaa blogisti Pekka Nykänen.
1 kommentti:
Hei Kirsi,
Kohonnut seerumin kolesterolitaso (nimenomaan LDL-kolesteroli) on yksi keskeisimpiä tekijöitä (sepel)valtimotaudin kehittymisen taustalla. Lisäksi on kiistattomasti osoitettu, että seerumin kolesterolitason pienentäminen vähentää sekä sydänkohtauksia että myös aivohalvauksia, joitten taustalla on ahtauttava aivovaltimotauti (noin 85 % kaikista aivohalvauksista on tätä muotoa)( Uusittu eurooppalainen suositus. Sydän- ja verisuonitautien ehkäisy käytännön lääkärintyössä, Suomen Lääkärilehti 20/2004: 2117-2128). Myös Suomessa tapahtunut sepelvaltimotautikuolleisuuden pienentyminen selittyy lähes 40 %:sti kolesterolitason pienentymisellä, verenpaineen aleneminen ja tupakoinnin lopettaminen selittivät 7% ja 9 % käytetyssä tilastollisessa mallissa, jossa vaille selitystä jäi 22 % osuus (Vartiainen ym ).
Elintapamuutoksin voidaan kolesterolitasoa laskea helposti noin 10 % ja, jos virheet ovat olleet asteeltaan vaikeita, jopa 30%.Yleinen nyrkkisääntö on, että kun kolesterolitaso laskee 10 %:a niin sepelvaltimotautikohtaukset vähenevät pitkällä tähtäyksellä noin 30 %. Väestötasolla tapahtuvat muutokset pohjautuvat elintapamuutoksiin ja väestötasolla tapahtuva muutos on myös kansanterveyden kannalta keskeistä.
Yksilöinä valtimotautipotilaat hyötyvät kohonneen kolesterolitason pienentämisestä eniten. Heillä tavoitearvot ovatkin matalammat kuin terveillä. Terveen henkilön kohdalla kohonneen kolesterolin lääkehoidon aloittamisraja on yksilöllinen eli se riippuu kokonaisriskistä. Vaikka tavoitetasoa ei saavutettaisikaan elintapamuutoksin, ei lääkehoito ole perusteltu, jos henkilön kokonaisriski jää matalaksi.
Valtimotautipotilailla tehdyistä kontrolloiduista statiinitutkimuksista tehty meta-analyysi osoitti, että tehokas kolesterolin alentaminen (1,6 mmol/l) voi pienentää sepelvaltimotautiriskiä jopa 60 % ja aivohalvausriskiä 17 % (Law MR ym, Br Med J 2003: 3261-). Valtimotautipotilailla ja korkean riskin potilailla tehty ja noin 20.000 henkilöä käsittävä brittiläinen tutkimus (HPS) puolestaan osoitti, että nämä korkean riskin potilaat hyötyivät kolesterolitason pienentämisestä, vaikka alkuvaiheen LDL-kolesteroli oli lähellä vanhaa tavoitetasoa (3,0 mmol/l). Myöhemmät tutkimusasetelmaltaan erilaiset tutkimukset (Prove-it, Reversal, TNT ja viimeksi IDEAL) ovat vahvistaneet HPS-tutkimuksen havainnot, joihin nykyiset hoitosuositukset pitkälti nojaavat. Luonnollisesti pitää myös arvioida, mikä on saatu lisähyöty suhteessa kustannuksiin.
Suomalaisten noin 30 vuotta jatkunut kolesteroliarvojen lasku on pysähtynyt ja nuoremmissa ikäluokissa kääntynyt jopa nousuun. Tämä kehitys johtuu elintavoista, ravinnon kovan rasvan saanti ylittää tavoitteen ja suomalaisten ruokavalioon on tullut uusia kovan rasvan lähteitä (valmisruoat, pikaruoat, pizzat, juustot jne ). Myös painon lisääntyminen selittänee osan epäsuotuisasta kehityksestä.
Lääkehoidolla on oma asemansa. Tärkeää on, että valtimotautipotilailla saavutetaan tavoitelukemat. Tiedossa on, että noin puolet sepelvaltimotautipotilaista oli saavuttanut vanhan tavoitteen 3,0 mmol/l (Euroaspire). Lisäksi henkilöt, joilla on useita valtimotaudin vaaratekijöitä samanaikaisesti, diabeetikot tai huomattava sukurasitus eli korkean riskin potilaat hyötyvät tehokkaasta hoidosta. Heidän kohdallaan onkin tärkeää, että hoito kohdistuu oikein eli hoito perustuu kokonaisriskin arvioon, jossa kohonnut kolesterolipitoisuus on vain yksi tekijä.
Hoitoratkaisua ei tule tehdä yksin kohonneen kolesterolin perusteella, ellei se ole poikkeuksellisen korkea (tilanteesta riippuen 7-8 mmol/l tai yli). Tietty huoli on paikallaan siitä, että terveen henkilön kohonneen kolesterolin hoito kohdistuisi oikeille henkilöille eli heille, joilla valtimotaudin kehittymisen riski on suuri ja että ne, jotka kuuluvat suuren riskin ryhmään tulevat tehokkaasti hoidetuksi.
hannu vanhanen
ylilääkäri, dosentti
Sydänliitto
Lähetä kommentti